Teksti:
Jussi Korhonen

Saako olla hauskaa?Olen rehkinyt. Hirveä vaiva, mutta onko koko homma ollut turhaa? Älkää nyt vain menkö kertomaan kenellekään, mutta jollakin saattaa olla hauskaa.

Aivan aluksi haluaisin kiittää Lassila & Tikanojaa siitä, että eivät ole pitäneet niin kiirettä lumitöiden kanssa. Jos on yöllä sadellut, niin vielä illallakin kerkeää yleensä mainiosti kolaamaan taloyhtiön pihan käsipelillä, mikä puolestaan on oivallista hyötyliikuntaa. Varsinkin märän lumen pukkiminen käy lihaskuntotreenistäkin.

Viime vuonna tällaisia mahdollisuuksia ei juuri avautunut. Talvi ei varsinaista koskaan tullut. Lunta ei ollut juuri nimeksikään. Emme koskaan saaneet pihalle aikaiseksi suurta mäkeä, jonka lapsille lupasin. Koko pihan nietokset kasattiin läjään ja lisää haettiin naapuripihasta, mutta vaatimattomaksi se nyppylä jäi. Suuret suunnitelmat jäivät toteutumatta.

Kun tämän talven ensimmäiset lumet rupesivat satelemaan, en aikaillut. Nuoskalumen puskeminen oli hikistä hommaa, mutta jäätyessään siitä tuli hyvä pohja mäelle. Sitten lunta satoi lisää. Ja vielä lisää. Nyt mäki on ollut jo jonkin aikaa kaavailemani mittainen. Siinä on turvallisuutta lisäävät reunat ja sivussa pitkähkö ramppi, jota pitkin pienemmätkin lapset pystyvät itse vetämään pulkat ylös.

Tai pystyisivät, jos haluaisivat. Nyt sitä käytetään lähinnä kaikkeen muuhun paitsi kaavailemaani tarkoitukseen.

Reunoja voisi vielä kasvattaa, ylätasannetta leventää ja ehkä kokokonaiskorkeuttakin lisätä, mutta aika hurjat vauhdit siitä jo nyt saa. Mäki on melko valmis.

Mutta onko koko homma ollut turhaa? Entä jos tieto mäestä lipsahtaa julkisuuteen?

Rakennelmalle ei ole minkäänlaisia lupia. Täydellisenä maallikkona olen sitä päässäni suunnitellut. Arkkitehti ei ole virallisia piirroksia tehnyt eikä kaupunginarkkitehti niitä hyväksynyt. Byrokraateille ei ole järjestetty katselmusta. Leimaverokin on maksamatta. Arvonlisäverot ovat tilittämättä, ensiaputelttaa ei ole mailla halmeilla ja paloturvallisuuskin lienee niin ja näin.

Jos tieto mäestä kiirii vääriin korviin, on paikalla välittömästi leegio tarkastajia ja viranomaisia. Posti toimittelee, kun kerkeää, virallisia selvityspyyntöjä:

Onko teostot maksettu? Entäs rakentajien työttömyysvakuutusmaksut? Onko ruoka valmistettu hygieniavaatimukset täyttävissä tiloissa ja tarjoiltu tasa-arvoa edistävistä astioista? Ja miten oli sen anniskelun laita: ihanko keskikaljalla mennään vai varsin viinapirutko siellä pulloissa vilkkuvat? Onko järjestyksenvalvojalla asianmukainen koulutus? Ovatko raskaiden ajoneuvojen ajopiirturit kunnossa?

Lopputalvi hupenee siihen, kun poliisi, tulli, rajavartiolaitos, vähemmistövaltuutettu, Suomen Sisu, työmarkkinaosapuolet, vapaamuurarit, Varsovan liitto ja muut asian omakseen katsovat tahot möyrivät pihamaalla suorittamassa tutkimuksiaan.

Parempi olisi ollut jättää koko mäki tekemättä.

Eihän se nyt kuitenkaan käy, että jollakin voisi olla hauskaa.

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

X