Pertti Kurikan nimipäivät – keskisormi pystyssä Eurooppaan
Pertti Kurikan nimipäivillä on sellaista sanomaa, että se olisi tärkeää käydä huutamassa koko Euroopalle.
Uuden musiikin kilpailun karsinnoissa on tarjolla sinänsä ansiokkaita kappaleita. Silti vain yksi niistä on niin tärkeä, että olisi todellinen sääli, jos se jäisi pelkästään suomalaisten kuultavaksi.
Pertti Kurikan nimipäivät olisi hyvä valinta Suomen Euroviisuedustajaksi, vaikka sen jäsenet eivät olisikaan kehitysvammaisia. Ruotsalaiset ovat meitä sen verran geneerisempää porukkaa, että heiltä geneerinen poppikin saattaa yltää menestykseen. Meidän tekemänämme sellaisella on tapana päätyä äänestyksessä alimpaan kolmannekseen – sijoille, joita vain suomalaiset voivat pitää hyvänä suorituksena.
Me olemme pärjänneet vain kerran. Silloin lähetimme kisailemaan esityksen, joka oli jotain ihan muuta.
Jos on vaihtoehtoina lähteä hymistelemään niitä samoja itsestäänselvyyksiä kuin kaikki muutkin tai mennä hieromaan todellisuutta päin katsojien naamoja, on valinta helppo. Meidän on viisain lähteä Eurooppaan kädet pystyssä heiluttelemaan keskisormia. Ei sillä välttämättä voita, mutta ainakaan sitä ei voi olla huomaamatta.
Kilpailukappaleessaan Aina mun pitää Pertti Kurikan nimipäivät kyselee vapauden perään: miksi pitää tehdä sitä ja tätä? No, joskus vain pitää. Aika monestikin. Siitä huolimatta kysymys on hyvä – suorastaan oleellinen. Ei kaikkeen pidä alistua kyseenalaistamatta auktoriteetteja. Lapsen uhmaikä on hyvä ja kasvattava juttu, mutta ei siitä täysin tarvitse luopua aikuisenakaan. Sääntöjen ja tapojen typeryyttä ei koskaan huomata, ellei niitä joku aseta tarkasteltaviksi.
Olkoon se sitten vaikka punk-henkeä, mutta aina pitää olla vähän kapinaa. Muuten meidän ylitsemme kävellään.
Oikeus kyseenalaistamiseen kuuluu myös niille, joita ei yleensä tavata kuunnella. Se kuuluu sovinnaiselle keskiluokalle, sille suurelle yleisölle, mutta se kuuluu aivan samalla tavalla myös lapsille, vanhuksille, sairaille, etnisille vähemmistöille ja kehitysvammaisille.
Hekin ovat ihmisiä. He ansaitsevat vastauksia. Heidätkin on otettava vakavasti.
Eurooppa rakastaa juuri nyt sananvapautta ehkä enemmän kuin koskaan. Silti meidän kaikkien keskuudessamme elää ihmisiä, joiden oletetaan taipuvan kyselemättä muiden tahtoon. Heidät on kuultava.
Suomessa Pertti Kurikan nimipäivät on otettu ihastellen vastaan. He ovat löytäneet tavan kertoa asiansa niin, että sitä ei voi olla kuulematta.
Meilläkään kehitysvammaisista ei luultavasti koskaan tule presidenttejä, mutta Euroviisuihin he voivat päästä. Pertti Kurikan nimipäivät ei ehkä voittaisi laulukilpailua, mutta olisi voitto itsessään julistaa koko Euroopalle esityksen sanoma: sananvapaus ja vapaus kyseenalaistaa kuuluvat aivan kaikille.
Eurooppa kaipaa haistapaskaa ja fakjuuta. Pertti Kurikan nimipäivät on esimerkki siitä, kuinka sen voi tehdä muutenkin kuin ampumalla satiirikkoja tai polttamalla moskeijoita. Pertti Kurikan nimipäivät on Charlie.
Alkuperäinen kuva: Cecil / Wikimedia Commons CC BY-SA 3.0.
Lue myös:
Ihanat itkupotkuraivarit – minä rakastan uhmaikää
Aiheesta internetissä:
YouTube: Pertti Kurikan nimipäivät: Aina mun pitää
*************