Teksti:
Jussi Korhonen

Kunnolliset vanhemmat eivät syötä lapsilleen ranskanperunoita.Kunnolliset vanhemmat opettavat lapsilleen terveelliset ja liikunnalliset elämäntavat heti pienestä pitäen. Siis kunnolliset vanhemmat.

Aamulla koko perhe herää hyvin levänneenä. Kaikki siirtyvät sulassa sovussa aamiaispöytään nauttimaan ravitsevaa ja kuituista puuroa ja raikkaita vihanneksia. Palanpainikkeeksi puristetaan tuoretta appelsiinimehua.

Ruokailun jälkeen lähdetään reippailemaan. Heleässä talvisäässä kelpaa hiihdellä. Kärsivällisesti vanhemmat opettavat kompuroiville lapsillaan, kuinka sivakoiminen sujuu. Urheilullinen ulkoiluelämäntapa on syytä oppia heti pienestä pitäen.

Aamupäivän ulkoilun jälkeen maistuu ravitseva lounas. Täysjyväriisiä ja liki rasvatonta broileria. Lautasesta kaksi kolmasosaa varataan kasviksille. Juomaksi nautitaan isot lasilliset luomumaitoa.

Ruuan jälkeen pysähdytään laadukkaan lastenkirjallisuuden äärelle. Vanhemmat lukevat väsymättä tarinan toisensa jälkeen. Lapset keskittyvät nauttimaan opettavaisesta luennasta. Tarinat kertovat viihteellisellä tavalla, mikä on oikein ja mikä väärin – mitä on olla ihminen.

Välipalaksi syödään itse kerätyistä marjoista valmistettua puolukkasosetta. Päälle kulautetaan nokkosmehua. Sitten leivotaan vähän spelttileipää päivällisen kylkeen.

Kasviskeitto jätetään hautumaan ja painutaan ulos. Pihamaalla harjoitellaan lähitienoon lasten kanssa kuorolaulua. Ohjelmisto koostuu isänmaallisista teoksista.

Päivällisen jälkeen lapset istuvat taideharrastustensa pariin. Ikä- ja kehitystasojensa mukaisesti he piirtävät, maalaavat ja askartelevat koriste-esineitä ja muita luomuksia. Vanhemmat ovat sopivan ylpeitä taitavista suorituksista ja tarjoavat kannustavaa kritiikkiä, jos sille on aihetta.

Seitsemältä lapset siirtyvät oma-aloitteisesti yöpuulle. Päivä on ollut antoisa, mutta he tietävät, että vain kunnolla levänneenä seuraavasta päivästä voi saada yhtä paljon tai jopa enemmän irti.

Vanhemmat keskustelevat hetken ajankohtaisista asioista, ja menevät pian itsekin nukkumaan. Seuraava päivä on jälleen täynnä oppimista ja opettamista.

*************

Noinhan sen pitäisi mennä. Jos olisi kunnollinen ihminen.

Me nukuimme eilen niin pitkään kuin jaksoimme. Aamiaiseksi lapset söivät vähän suklaamuroja ja joivat mehua. Minä nautin pelkkää kahvia.

Ulkona oli harmaata. Menimme kaupalliseen sisäleikkipuistoon. Lapset joivat siellä pillimehua. Yhdistetyksi lounaaksi ja päivälliseksi nautittiin pikaruokaravintolassa ranskalaisia, hampurilaisia, jäätelöä ja limua.

Loppupäivä löhöttiin sisällä. Katsottiin televisiota ja syötiin poppareita. Lakattiin kynsiä ja riehuttiin. Nukkumaan mentiin vasta kymmenen tietämissä.

Oli ensimmäinen lomapäivä. Meillä oli hauskaa.

Paskanko sillä on väliä, mitä kunnolliset ihmiset tekevät?

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Pakko sanoa että mahtava, hyvin kirjoitettu ja hauska postaus! Tykkään! 😀

Kiitos!

Hauskan kuuloinen päivä (se todellinen) ja hyvin kirjoitettu juttu! Aina tarvitaan myös irtiottoja normeista ja suosituksista, tasaisesti kaikkea niin lopputulos on varmasti paras.

Juurikin näin minäkin ajattelen. Joutaa niitä tiukkoja aikatauluja ja säännöllisyyksiäkin noudattelemaan ihan tarpeeksi.

Arkianarkia on ihan parasta. 🙂

Sanopa muuta. Jos ei olisi niin vanha, väsynyt ja kaavoihin kangistunut, niin sitä voisi harjoittaa useamminkin kuin noin kahdesti vuodessa.

Näin juuri! Mua naurattaa käsitys, että nakkiin tai nugettiin voi lapsi kuolla ja perunatkin pitää olla omasta pellosta

Ihan hauska, mutta ootko miettinyt miltä pidemmän päälle siitä lapsesta tuntuu, kun se nakki-ranskalaisappeella ravittuna tai ilman liikuntaa kasvaa ja 75-vuotiaana istuu siinä lääkärin edessä ihmettelemässä, kun pitää aloittaa kolesterolilääkitys ja 2-tyypin diabeteksen lääkitys ja sepelvaltimotaudin lääkitys? Jonkun yhden kerran tietysti ihan sama mitä syö, mutta joka päiväisenä-viikkoisena tapana ei ole ihan sama.

Ei nyt anneta totuuden pilata hyvää närkästystä, mutta ainakin meidän lapset olivat elämänsä ensimmäistä kertaa pikaruokaravintolassa. Ja itse asiassa siellä sisäleikkipuistossakin tuli liikuntaa melko hyvästi. Hyvä kuitenkin muistaa kaikessa kohtuus. Siitä pidän kuitenkin kiinni, että ei elämän pidä ollaan mitään synkistelyä. Ei se ole varmasti terveellistä sellainenkaan.

Niin, aivan yhtä hyvin kai sitä voi tukehtua johonkin tattarihöystöönkin.

Ja kaikilla oli varmasti kivaa!

Kyllä vain oli.

Olipas piristävä kirjoitus näin aamutuimaan kaikille meille epäkunnollisille ihmisille

Otsikko säikäytti, mutta kun luin kirjoituksen – aloin nauraa. hyvin kirjoitettu 🙂 liika tiukkapipoilu on perseestä.

Toden totta on.

Vastaa käyttäjälle Sanna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X