Teksti:
Jussi Korhonen

Pitääkö vanhempia aina totella?Missä vaiheessa minusta tehtiin jumala? Miksi kenenkään pitäisi totella minua kyseenalaistamatta? Mitä enemmän ihminen tietää, sitä paremmin hän tietää, että ei oikeastaan tiedä kovinkaan paljoa.

Lapset olisivat halunneet mennä vielä takaisin leikkijunaan – siihen pienoiseen osaan yhtä junanvaunua, jossa on liukumäki. He penäsivät syytä, miksi heidän vaatimukseensa ei suostuttu. Olimme kaikki väsyneitä. Lopetin jankutuksen vetoamalla auktoriteettiasemaani.

– Koska minä sanon niin! minä tuiskahdin.

On naurettavaa, että lapset alistetaan tottelemaan vanhempiaan sokeasti. Ei ihmisestä erehtymätöntä tule, vaikka hänellä olisikin lapsia. Elämänkokemus on luultavasti kartuttanut hänelle joukon tietoja ja taitoja, jotka ylittävät pienen lapsen ymmärryksen, mutta monessakaan tapauksessa ne eivät ole lopullisia totuuksia.

Kovin pienet lapset eivät ymmärrä monimutkaisia selityksiä, mutta jos käskyjen ja kehotuksien syitä kysellään, on niihin kysyttäessä syytä vastata siinä laajuudessa, jonka lapsen voi olettaa käsittävän. Koska se on vaarallista on varmasti monesti aivan riittävä selitys. Mitä vanhemmaksi ja viisaammaksi pienokainen varttuu, sitä seikkaperäisemmin pitää jaksaa perustella.

Varsinkaan pitemmän päälle ei ole viisasta kävellä kenenkään yli antamatta mitään selitystä.

Sillä keneen me aikuisetkaan voisimme luottaa? Jos käymme kahdessa eri neuvolassa, voimme saada lapsiemme hoitoon kahdet erilaiset ohjeet. Sanomalehden uutinen voi olla laiskan toimittajan copypastettama mainos. Korkeassa asemassa oleva poliisi voi paljastua huumerikolliseksi. Pääministeri saattaa valehdella päin naamaa.

Emme kai halua lapsiemme kasvavan luulemaan, että jonkun puheet ovat totta ja ratkaisut ja toimintatavat täsmällisen oikein ihan vain hänen asemansa vuoksi?

Vaikka me vanhemmat emme automaattisesti olekaan erehtymättömiä, useimmat meistä osaavat rakentaa auktoriteettiasemansa. Voimme tehdä sen opettamalla lapsemme pelkäämään niskoittelusta aiheutuvaa rangaistusta. Pelkoon pohjautuva valta on kuitenkin väliaikainen. Se opettaa lähinnä voimasuhteista. Kestävämpi ja kehittävämpi tapa on tehdä asia kärsivällisyydellä: jos jaksamme selittää syitä ratkaisuillemme ja olemme riittävän säännöllisesti oikeassa, niitä opitaan pitämään lähtökohtaisesti luotettavina.

Lasten – ja meidän kaikkien – olisi hyvä oppia tarkastelemaan tietoja kriittisesti ja punnitsemaan niiden luotettavuutta. Myös auktoriteetit on voitava kyseenalaistaa.

Monillakaan meistä ei ole tietääkseni suoraa keskusteluyhteyttä jumalaan. Meidän on uskottava tai oltava uskomatta pyhän olennon käskyihin lähinnä muinaisten kirjoitusten pohjalta. Me emme voi kysellä enää uusia perusteluita. Voimme tehdä korkeintaan tulkintoja vanhojen pohjalta.

Millä oikeudella minä asettaisin itseni jumalan asemaan? Miksi minä olettaisin, että kukaan pitäisi minua jumalaisen erehtymättömänä? Minä tiedän riittävästi ollakseni varma, että tietoni ja ymmärrykseni ovat niin rajalliset, että ratkaisuilleni on täysin oikeutettua kysyä perusteita. Jos niitä ei ole, on minun joko etsittävä ne tai myönnettävä tietämättömyyteni.

Minä tiedän, että kaivoon ei sovi hypätä, koska siinä käy huonosti. Tämä asia on syytä teroittaa myös lapsille. Jos joku kuitenkin sattuisi olemaan hyppäämässä, olisi tietysti hyvin toivottavaa, että kieltoa toteltaisiin välittömästi ja kyselemättä. Siinä hetkessä on yhdentekevää, minkä vuoksi näin tehdään. Yleisesti olisi kuitenkin edullisempaa, että sanaa uskottaisiin sen vuoksi, että asian esittäjän luotetaan olevan luultavasti oikeassa – ei sen vuoksi, että hän saattaa vetää turpaan.

Sokea usko synnyttää kuuliaisia sotilaita, mutta muuten siitä ei paljoa hyvää voi olettaa seuraavan. Silti minäkin antaudun sitä toisinaan edellyttämään.

Viikon reissusta oli jäljellä enää muutamia kymmeniä kilometrejä, kun lapset olisivat vielä kerran halunneet leikkijunaan. Melkein koko matka Helsingistä Ouluun oli kulunut siellä. Kodin lähestyessä uupumus verotti sen verran lasten kykyä hillitä käytöstään, että meidän oli pitänyt vetäytyä omille paikoillemme rauhoittumaan.

Selitimme asian lukuisia kertoja, mutta järkipuhe ei sillä kertaa tepsinyt. Minun oli oltava hetken aikaa jumala.

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

X