Läskit lapset
Lapset lihovat, koska he eivät liiku tarpeeksi. Mutta kuinka saada lapset liikkumaan? Ratkaisu on yksinkertainen.
Lapset muuttuvat muodottomiksi ihrakasoiksi, kun vastuuttomat aikuiset kärräävät heidät autolla kouluun ja muualle. Vapaa-aikansa pienokaiset viettävät pelkästään teknologian parissa. Varusmiehetkin ovat ennätyksellisen läskejä.
Mikä tätä maata vaivaa? Mikä meillä on vielä edessä?
Voi hyvin olla, että suuremmassa mittakaavassa tilastot vaikuttavat huolestuttavilta. Minä näen kuitenkin omin silmin joka päivä joukoittain iloisesti liikkuvia lapsia. Heitä näkee päiväkotien ja koulujen pihoilla, urheilukentillä ja leikkipuistoissa – joka puolella.
On ihan turha väittää, että lapset eivät liiku.
En väitä, etteikö vähän liikkuvien lasten määrä olisi kasvanut. Näin varmasti on, kun niin kerran koko ajan tolkutetaan. On kuitenkin täysin kohtuutonta syyllistää kokonainen sukupolvi lapsia ja toinen heidän vanhempiaan kansanterveyden syöpäläisiksi.
Kyllä lapset liikkuvat. Osa ei ehkä niin paljoa, mutta yleisesti lapset eivät ole lakanneet olemasta lapsia. Vaatii erityistä vaivaa, että heitä voi estää liikkumasta.
Omat lapseni ovat vielä sen verran nuoria, että havaintojani heistä ja heidän kavereistaan ei ehkä pitäisi yleistää laajemmin. Uskallanpa silti väittää näkemäni perusteella, että liikkuminen on lapsille luontaista. Leikit saavat aivan itsestään liikunnallisia piirteitä, vaikka ne eivät varsinaista urheilua olisikaan. Ellei vilkkuvia ruutuja tuputeta tahallaan pääasialliseksi huomionkohteeksi, liikuntaa syntyy.
Kuinka saada lapset liikkumaan? Vastaus on yksinkertainen: viedään heidät ulos. Tai oikeastaan: päästetään heidät ulos.
Ainakin meillä sisätilat käyvät äkkiä ahtaiksi. Asunto täyttyy juoksusta, hyppimisestä, pomppimisesta, huudosta ja levottomuudesta. Ulkona on tilaa, ulkona on vapaus. Vaikka piha ei ole virikkeiltään monipuolisin, eivät mielikuvituksekkaat lapset pidä ongelmallisena keksiä mielekästä tekemistä. Liki aina se sisältää liikkumista.
Eivät meidän lapsemme ole mitenkään erikoisia. Lukuisat muutkin lapset toimivat aivan samalla tavalla. He juoksevat päänsä hikeen ja nauravat mennessään.
Minä en tietenkään näe niitä, jotka ovat hautautuneet kotiensa kätköihin hakemaan virikkeensä ruutuviihteestä. Väitän, että suurin osa heistäkin liikkuisi, ellei heitä estettäisi. Yksinkertaisimmillaan se järjestyisi, jos he menisivät ulos – kuten valtaosa muistakin muistakin lapsista tekee.
Kouluikään tultaessa osa vastuusta siirtyy yhteiskunnalle. Koulupäivät on järjestettävä niin, että kasvavia jäseniä pääsee liikuttelemaan. Koululiikunnan on oltava mielekästä. Ei ole kenenkään etu, jos luontaisesti syntynyt liikkumisen ilo tapetaan tekemällä siitä pedagogisista syistä vastenmielistä suorittamista.
Viis kansanterveydestä. Liikkuminen on kivaa. Niin kuuluu olla. Kun pidetään siitä kiinni, tulevat ne yhteiskunnan tasollakin tuntuvat hyödyt kylkiäisinä.
Alkuperäinen kuva: Pete / Creative Commons / CC BY-SA 2.0.
Lue myös:
Hox, maanpetturi!
Mikäli lasten pihaleikeistä kantautuva ääni ei miellytä kerrostaloasujaa, on viisainta, että hän lähtee etsimään rauhaa jostakin muualta muuttamalla esimerkiksi metsään.
Aiheesta internetissä:
Savon Sanomat: Kuskailu karkasi käsistä
Iltasanomat: Psykiatri rapakuntoisten lasten vanhemmille: Ryhdistäytykää!
Keskisuomalainen: Varusmiehet ovat nyt ennätyslihavia – Hurja nousu 20 vuodessa
*************