Teksti:
Jussi Korhonen

Maahanmuuttaja tuputtamaan uskontoaan. Vaivaannuttava tilanne muuttui painostavaksi. Jouduin pakenemaan ärsyttävää maahanmuuttajaa.

Tapasin kerran ihan sattumalta erään maahanmuuttajan. On tästä jo aikaa, mutta tapaus palasi mieleeni, kun seurailin maahanmuuttoa käsittelevää kansalaiskeskustelua. Tai no, ”kansalaiskeskustelua”.

Yhtä kaikki.

Niin suvakki minäkään en ole, ettenkö olisi heti huomannut, että tapaamani ihminen oli maahanmuuttaja. Hänen ulkonäkönsä paljasti, että hänen etninen taustansa oli jossakin muualla kuin Kainuun metsissä. Erityisesti vieraaseen synnyinseutuun viittasi hänen puheessaan havaitsemani korostus, joka selvästikään ei ollut mikään kotoisista murteistamme – eikä edes toista kotimaista äidinkielenään puhuvan hypähdys enemmistön kieleen.

Lopullisen vahvistuksen asia sai, kun mies itse kertoi keskustelun lomassa tulleensa aikoinaan Suomeen Afrikasta.

Minusta on vaivaannuttavaa puhella ventovieraiden kanssa, mutta keskustelin kohteliaasti, kun kerran puhuteltiin. Höpisimme vähän säästä ja sivuttiinpa urheiluakin. Julkisen liikenteen alennustilasta Oulussa olimme herttaisen yksimielisiä, mikä ei juuri sillä hetkellä ollut ihme – odottelimmehan molemmat bussia, jota ei näkynyt eikä kuulunut.

Yhtäkkiä vaivaannuttava hölinä muuttui raivostuttavaksi. Kun ajankohtaiset tyhjänpäiväisyydet oli pintapuolisesti käsitelty, mies rupesi tuputtamaan uskontoaan. Hän rupesi käännyttämään minua.

Hän ei juuri kierrellyt kertoessaan, kuinka minun käy, jos en pikaisesti liity hänen kanssaan samoin uskovien joukkoon. Jälkikäteen ajateltuna käännyttäjän puutteellinen kielitaito saattoi vaikuttaa ainakin osin puheen suorasukaisuuteen, mutta siinä tilanteessa koin sanavalinnat loukkaaviksi.

Minua ei haittaa, jos joku kohteliaasti kysyy, haluaisinko kuulla tai keskustella uskonasioista. Lähes aina kieltäydyn, ja lähes aina kieltäytymistäni kunnioitetaan. Se haittaa, jos joku tulee pyytämättä tuomitsemaan minut kiirastuleen.

Kuten tässä tapauksessa kävi.

Mies julisti toistuvasti, että joudun helvettiin, ellen hyväksy Jeesusta herrakseni.

Koin tilanteen niin painostavaksi, että pakenin. Siirryin muualle odottelemaan jotakin toista linja-autoa.

Hän oli ärsyttävä mamu. Onneksi kaikki eivät ole samanlaisia. Onneksi hän oli yksittäistapaus.

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Mainos

Mainos

Kommentointi

Menetit just yksi mamu lukijan

Ja tämän tarinan pointti oli…? Että jos olisi ollut kainuun perämetsästä, mutta kaupannut painokkaasti uskontoaan, ei olisi ahdistanut..?

En kai minä niin sentään sanonut?

Ymmärrän pointin. Ärsyttävä tyyppi on ärsyttävä oli hän mamu tai kantis. Uskonnon tuputus on hyökkäystä henkilökohtaiselle reviirille. Siis henkistä ahdistelua!Itselläni on ikäviä, mukavia ja neutraaleja kokemuksia niin mamuista kuin supisuomalaisista ja ystäviä molemmista.

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X