Missit, tissit ja turkiton mirri
Kun Suomi puhuu tisseistä, muista asioista vaietaan. Paitsi häpykarvoista. Nekin ovat tärkeitä.
Sanovat, että Suomi on niin pieni maa, että tänne mahtuu vain yksi puheenaihe kerrallaan. Suomalainen sosiaalinen media on vielä sitäkin pienempi. Kun jokin puheenaihe löytyy, se täyttää somen yli äyräidensä.
Kun nyt valtakunta päättää vaaleilla tulevaisuuden suunnasta, ei kuuminta puheenaihetta tarvitse kauaa arvailla. Me puhumme intiimialueista: tisseistä ja häpykarvoista. Luonnollisesti.
Kaikki alkoi siitä, kun joku kertoi jossakin mediassa jotakin tisseistä. Olisiko ollut joku missi. En tiedä. Yhtä kaikki, sitten muut innostuivat esittämään vastineita. Akkavalta-bloggaaja Otto sanoi niin osuvasti, että Kaksplussan serverit nöyrtyivät. Tämän seurauksena esimerkiksi tämän blogin tiistaista julkaisua ei päässyt lukemaan silloin, kun asia oli ajankohtainen. Onneksi kirjoitus käsitteli ajankohtaan nähden tärkeydeltään niinkin toissijaista aihetta kuin vaalikampanjointia.
Kun tissit olivat vielä ykkösaiheena niin blogeissa kuin somessakin, lehahti samoille apajille häpykarvoitus. Yhtä lailla tärkeä puheenaihe sekin. Televisiossa esitetään ohjelmaa, jossa näytetään alastomia ihmisiä. Kansa tyrmistyi, kun ruuduissa ei näkynyt karvoja. Kohu oli valmis. Ja ihan aiheesta: mikäs mirri se sellainen on, joka ei turkkiin pukeudu?
Me naiset tarttui aiheeseen ja lähti selvittämään väkijoukkoja askarruttanutta kysymystä. Miksi Aatami etsii Eevaa -sarjassa ei nähdä häpykarvoja? Tuotanto vastaa, lehti kysyi verkkosivujensa jutun otsikossa. Arvelisin, että asiasta kiinnostuneet löytävät vastauksen klikkaamalla linkkiä.
Minä olen sillä tavalla friikki, että minua tuo kysymys ei ole mietityttänyt lainkaan. En ruvennut pohtimaan asiaa edes silloin, kun naamani eteen rupesi ilmestymään jatkuvalla syötöllä alastonkuvilla koristeltuja linkityksiä aiheeseen. Pitäisiköhän minun mennä lääkäriin?
Minua ei myöskään kiinnostanut, mitä tissijulkkiksella oli sanottavanaan. Yllättävän monia kiinnosti.
Ihmettelen, mutta ymmärrän, että niin monet valitsevat seksin tylsempien aiheiden sijaan. Seksi on ensiarvoisen tärkeä osa ihmisyyttä. Ilman sitä meitä ei olisi olemassa. Myös viihdettä tarvitaan. Näinä – ja monina muinakin – aikoina elämä olisi ankeaa ilman viihdettä. Kun nuo kaksi yhdistetään, syntyy resepti täydelliseen annokseen, jonka ihmiset ahmivat purematta.
Minua kuitenkin huolestuttaa se, missä määrin suostumme muokkaamaan maailmankuvaamme viihteellisen seksin ohjauksessa. Luomme muotteja ja prototyyppejä, joihin meidän kaikkien tulisi mahtua. Kulutamme järkyttävät määrät rahaa ja aikaa siihen, että olisimme ulkoisesti toisenlaisia. Monikaan ei keskustele siitä, että pitäisikö meidän muuttaa itseämme, vaan siitä, millä tavalla ja minkä näköisiksi meidän tulisi itsemme muokata.
Meidät on ohjelmoitu.
Minä en mieti toisten ihmisten karvoja – jos en juuri omianikaan. Mahdankohan kuulua viimeiseen sukupolveen, jolla on sellaiseen mahdollisuus? Ehkä tulevalla polvella ei sellaista vapautta ole. Täytyyhän asioiden olla tärkeysjärjestyksessä. He kasvavat pienestä pitäen sen todellisuuden sisällä, joka syytää joka puolelta viestiä muottien välttämättömyydestä.
Mutta ei sillä: onhan karvoituksella yhteiskunnallista merkitystä. Alexander Stubb ei olisi nyt pääministeri, ellei ulkoministeri Ilkka Kanerva olisi aikoinaan ollut niin kovin kiinnostunut Johanna Tukiaisen puutarhasta.
Kuvan tissit eivät liity tähän tai (tietääkseni) mihinkään muuhunkaan asiaan.
Lue myös:
Kiitos tästä, Johanna Tukiainen
Aiheesta internetissä:
Me naiset: Miksi Aatami etsii Eevaa -sarjassa ei nähdä häpykarvoja? Tuotanto vastaa
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä
Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla