Viisi käskyä: Lapsi- ja perhepoliittinen ohjelma

Jaa kaverilleTilaa Seura

#perhevaalitLapset, nuoret ja perheet unohdettiin vaalikampanjoiden loppukirissä. Tulevaisuus ei ilmeisesti olekaan päättäjille tärkeä. Tämän vuoksi Isän pikajuna antaa heille viisi käskyä tulevien päätösten tueksi.

Lasten, nuorten ja perheiden olisi toivonut nousevan tärkeäksi vaaliteemaksi, mutta valitettavasti näin ei käynyt. Tämä johtuu luultavasti ainakin osin siitä, että keskusta ei ole omat aikeensa julkistettuaan ymmärrettävästi halunnut pitää asiaa enää samalla tavalla esillä kuin oppositiotaipaleellaan.

Kaikki ovat kuitenkin varmasti yksimielisiä siitä, että emme halua kasvattaa uusia kouluampujia. Emme tahdo, että lapset syrjäytyvät jo vaippaiässä. Emme halua lukea yhtään perhesurmasta kertovaa uutista.

Pyrkimyksenä tulee olla kasvattaa hyvinvoivia kansalaisia. Kauniiden puheiden lisäksi ajatusten on myös näyttävä käytännössä. Emme halua jättää lapsillemme rampaa maata, mutta emme myöskään halua, että maan perivät typeryydellämme rampauttamamme lapset.

Seuraavassa Isän pikajunan viiden kohdan puoluepoliittisesti sitoutumaton strateginen lapsi- ja perhepoliittinen ohjelma tulevien vuosien päätöksenteon tueksi.

Viisi käskyä päättäjille

1. Lasten etu huomioitava kaikessa päätöksenteossa

Lapsista näemme huomenna, mikä meille aikuisille on ollut tärkeää tänään. Kestävä yhteiskunta perustuu huolenpitoon lapsista.

Noin kiteytti lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila Lapsiasiavaltuuten vuosikirjan esipuheessa tosiseikan, jonka me kaikki voimme nähdä ympärillämme. Talouskurimuksessa meidän on hyvä aina toisinaan vilkaista 90-luvun laman jälkiä ja ymmärtää, että samoja virheitä ei ole varaa toistaa. Maksamme nyt kallista hintaa hukatuista voimavaroista, kun suuren joukon lama-ajan lapsia annettiin vajota yhteiskunnan laitamaille.

Vaikka ajattelemme yhteiskuntaa talouden vinkkelistä ja sen myötä usein vain vuosineljänneksen eteenpäin, meidän on pystyttävä pohtimaan, mitä nyt tehtävät päätökset tarkoittavat pitkällä aikavälillä: kuinka monen ihmisen työpanos hupenee 30 vuoden kuluttua yhteisen kakun leipomisen sijaan siihen, että hän pitää huolta ikätoveristaan, joka hylättiin lapsena – silloin, kun ongelmat olisivat olleet vielä helpommin ratkottavissa tai jopa ennaltaehkäistävissä?

Asiaa on pystyttävä tarkastelemaan sekä koko yhteiskunnan että yksilön näkökulmasta: hyvinvoivat yksilöt muodostavat terveen yhteiskunnan. Tänään sairastutettavat lapset sitovat tulevaisuudessa terveiden voimavaroja, ja koko yhteiskunta on kipeä.

Lapsista on pidettävä huolta – omista ja naapureiden.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus on keskeinen kokonaisuus, jonka sisällön on oltava jokaiselle päättäjälle tuttu ja sisäistetty. Siihen on sitouduttava päätöksenteon kaikilla tasoilla. Lapsivaikutukset on arvioitava aina, kun päätöksiä tehdään.

2. Perheen etu on lapsen etu

Lapsen paikka on lähtökohtaisesti perheessä. Isät, äidit ja muut perheenjäsenet ovat lapsen ensimmäinen pieni yhteisö. Lapset omaksuvat sen normeja, tapoja ja muuta kulttuuria niin hyvässä kuin pahassakin. Perheiden hyvinvoinnin on oltava keskeinen tavoite. Hyvinvoivien perheiden lapsista kasvaa hyvinvoivia aikuisia.

Perheet lapsen yhteisönä tuntevat lapsen ja tietävät useimmiten, mikä on hänen parhaakseen. Esimerkiksi perheen valitsemia hoitomuotoja on tuettava jatkossakin vähintään nykyisessä laajuudessa. Lasten kotihoidon tuen kestoa ei saa lyhentää. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei saa rajata: mikäli kotona esimerkiksi työttömyyden vuoksi oleva vanhempi ei halua hoitaa lasta kotona, on päivähoito luultavasti lapsen etu.

Tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että perheitä tuetaan heidän valinnoissaan. Eri perheille sopivat erilaiset ratkaisut. On pidettävä huoli, että tulotasosta riippumatta perheillä on valittavissa laadukkaita vaihtoehtoja.

Päätöksenteossa on otettava huomioon, että perheitä on erilaisia. Äidin, isän ja lapsen tai lasten muodostama perhe ei ole ainoa oikea malli, vaikka se olisikin yleisin.

3. Tasa-arvoinen vanhemmuus on perheen etu

Tasa-arvoinen vanhemmuus mahdollistaa vanhempien voimavarojen jakamisen muuhunkin kuin pelkkään selviämiseen. Hyvinvoivat vanhemmat ovat eduksi koko perheelle.

Läheinen suhde yhteenkin rakastavaan vanhempaan on lapselle hyvä. Vielä parempi on, jos läheisiä vanhempia on kaksi. Monessa perheessä vanhemmuus on jo nyt tasa-arvoista, mutta isiä on kannustettava ja tuettava tulemaan äitien kanssa niin oikeuksineen kuin velvollisuuksineenkin tasaveroisiksi vanhemmiksi yhä useammassa perheessä.

Perheet tasa-arvoistuvat vauhdikkaammin kuin ympäröivä yhteiskunta. Esimerkiksi työpaikoilla isien vanhemmuutta ei ymmärretä tukea riittävästi. Tämän vuoksi valtion toimesta tuputettu pakkotasa-arvoistaminen esimerkiksi vanhempainvapaiden kohdalla on enemmän haitaksi kuin hyödyksi: pahimmillaan se heikentää perheiden valinnanvapautta ja on näin vastoin lapsen etua, jos vaikkapa isän jääminen kotiin ei ole käytännössä mahdollista.

Myös yrittäjäperheet on huomioitava: varsinkaan yksin yritystään pyörittävät eivät monestikaan voi jättäytyä pois työstä edes lyhyeksi aikaa ilman kohtuuttomia uhrauksia.

Tasa-arvo on mahdollistettava suuntaamalla toimet eritoten työelämään – ei pakottamalla perheitä sopeutumaan mahdottomiin tai kohtuuttomiin vaatimuksiin. Lapset eivät saa joutua palkka- tai minkään muunkaan tasa-arvon maksumiehiksi.

Vanhemmuuden tasa-arvoistumista perheissä on ohjattava tukemalla, ei leikkaamalla. Niin sanottu 6+6+6 -malli, jossa molemmille vanhemmille on varattu yksi puolen vuoden jakso ja sen lisäksi yksi vapaasti vanhempien jaettavissa oleva tulojen mukaan tuettu jakso, on hyvä lähtökohta kehitettäessä vanhempainvapaita. Se ei saa kuitenkaan tarkoittaa leikkausta muista vaihtoehdoista, kuten kotihoidon tuesta. Tasa-arvoa tulee edistää, mutta se ei saa jyrätä perheiden valinnanvapautta ja siten lapsen etua.

4. Lapsista säästämisen on loputtava

Vaikeassakin taloustilanteessa talous on sovitettava niin, että leikkaukset eivät kohdistu lapsiin. He eivät ole syyllisiä nykyisiin ongelmiin. Menneisyyden typeryydet eivät saa vaarantaa lasten ja samalla koko yhteiskunnan tulevaisuutta. Lapsilisät ja muut etuudet on jätettävä leikkausten ulkopuolelle; niiden ostovoiman pysyminen vähimmilläänkin ennallaan on taattava täysimääräisillä indeksikorotuksilla.

5. Koulut, päiväkodit, neuvolat ja muut palvelut turvattava

On valvottava nykyistä tarkemmin, että kunnat järjestävät palvelut vähintäänkin lain edellyttämällä tavalla.

Kotiapua on oltava saatavilla jokaisessa kunnassa myös käytännössä, ei vain paperilla. Tästä ja muista palveluista on tiedotettava aktiivisesti.

Uusi varhaiskasvatuslaki on askel oikeaan suuntaan. On pidettävä huolta, että sen tuomat muutokset näkyvät käytännössä heti, kun laki astuu voimaan 1.8.2015. Mahdolliset porsaanreiät on välittömästi tukittava. Kehitys ei saa jumiutua: varhaiskasvatuslain toinen vaihe on vietävä läpi pikaisesti.

Lomautukset eivät saa aiheuttaa kouluissa opetuksen heikkenemistä ja luokkakokojen kasvamista edes väliaikaisesti.

Koulujen ja päiväkotien puitteet on oltava kunnossa. Yhdenkään lapsen ei pidä joutua viettämään päiviään homeisessa rakennuksessa. Jos katto vuotaa, se on paikattava. Mikäli aidassa on reikä, se on korjattava.

Neuvoloissa on oltava riittävästi osaavaa henkilökuntaa. Osaamista on jatkuvasti ylläpidettävä ja kehitettävä niin, että uusi tieto välittyy kaikille työntekijöille. Käytäntöjen on oltava yhdenmukaisia. Niin sanotun hiljaisen tiedon siirtymistä kokeneilta työntekijöiltä uusille tekijöille on tuettava.

Palveluntarpeet eivät saa hautautua eri toimijoiden kyvyttömyyteen kommunikoida keskenään. Apua tai tukea tarvitsevia on palveltava silloin, kun he palvelua tarvitsevat. Jahkailun hinta on sietämätön. Emme voi jäädä odottamaan, että nuoresta tulee kouluampuja tai vanhemmasta perhesurmaaja.

*************

Suomi on hyvä maa lapsille ja perheille. Se voi olla vielä parempi. Sen pitää olla parempi. Suomi voi olla tulevaisuudessakin kansainvälisten vertailujen kärjessä, mutta se edellyttää sitä, että annamme tulevaisuuden saavutukset tekevälle sukupolvelle siihen edellytykset. Ainakaan emme saa niitä typerillä päätöksillämme pilata.

Ohjelman seuraaminen lisää kustannuksia, mutta seuraamattomuus lisää niitä vielä enemmän pitkällä aikavälillä. Suomella ei ole varaa hukata tulevaisuuden tekijöitä.

Lasten etu on huomioitava kaikessa päätöksenteossa.

Mitä unohtui? Mitä ohjeita sinä antaisit tuleville päättäjille? Kerro kommenteissa.

Lue myös:

Keskusta leikkaamassa kotihoidontukeakin

Äidit, jotka haluavat lapsistaan eroon

Kuulutko sinä heikoimpaan ainekseen?

Kaikki Isän pikajunan vuoden 2015 eduskuntavaaleihin liittyvät artikkelit

Aiheesta internetissä:

Lapsi- ja perhejärjestöt: Lapsiin ja perheisiin investoiminen hallitusohjelmaan

Lapsiasiavaltuuten vuosikirja 2015

YK:n lapsen oikeuksien sopimus

Allianssi: Lasten ja nuorten kansanedustajan huoneentaulu 2015 – 2019

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

X