Kolme oppia oksentelusta
Oksennustautikin voi olla opettavainen kokemus. Reilun vuorokauden kestänyt puklaaminen opetti minulle nämä kolme elämänviisautta.
Kerroin viime viikolla, että tingin nukkumisesta saadakseni kaiken tehdyksi. Postauksen kirjoitettuani menin nukkumaan – ja nukuin 31 tuntia. Aivan tauotta en kuitenkaan unten mailla ollut. Heräsin aina välillä oksentamaan. Itse asiassa melko useastikin.
Kaikki Isän pikajunan ystävät ovat varmasti jo tähän mennessä huomanneet minut ällöttävän optimistiseksi ihmiseksi. Näin ollen ei liene yllätys, että löysin tästäkin asiasta positiivista sanottavaa: ankara oksennustauti oli opettavainen kokemus. Päällimmäiseksi mieleeni jäivät nämä kolme oppia.
1. Jaffa on parasta juomaa oksennustaudissa, vaikka joku lääkäri muuta väittäisikin
Yleislääkäri Heikki Pärnänen kertoi Helsingin Sanomille maaliskuussa, että Jaffa ei ole vatsataudissa lainkaan niin suositeltava juoma kuin perinteisesti on ajateltu. Pärnänen puhui lähinnä ripulista, mutta on myös esitetty, että oksennustaudissakaan keltaista kuplivaa ei tulisi nauttia, koska se voi ärsyttää vatsaa.
Tuo saattaa pitää hyvinkin paikkansa. Oksennustauti ja varsinkin samaan aikaan jylläävä päänsärky ovat kuitenkin sen verran ikävä yhdistelmä, että jos pakollisen nesteen voi nauttia mielialaa kohentavassa muodossa, ei se minun näkemykseni mukaan kovin huonoksi voi olla. Jaffa maistuu hyvältä, ja sellaisessa tilanteessa pienikin nautinto on sangen jees. Jaffa ON parasta juomaa oksennustaudissa, jos siitä sattuu tykkäämään.
2. Informaatiotulvasta vetäytyminen ei kaada maailmaa
Olen uutisfriikki. Seuraan maailman tapahtumia jatkuvasti. Älypuhelinten tulo mahdollisti sen, että ei ole enää juuri mitään paikkaa, missä uutisvirran reaaliaikainen seuraaminen ei olisi mahdollista. Ajan hermolla on yhä hankalampi pysytellä, kun tulvaksi muuttuneesta uutisvirrasta on ongittava parhaita paloja tauotta, jotta mehevimmät vonkaleet eivät livahda unholaan.
Oksennellessani olin niin heikossa kunnossa, että en jaksanut edes vilkaista otsikkoja, vaikka puhelin oli koko ajan vierelläni. Tervehdyttyäni huomasin, että Facebook oli lähettänyt minulle huolestuneen sähköpostin, jossa se kertoi kaikista niistä viesteistä ja ilmoituksista, joita minulle oli kertynyt peräti vuorokauden mittaiseksi venyneen somekatoamiseni aikana. Kävi ilmi, että nekin kerkesi lukemaan kuitenkin mainiosti, vaikka niihin ei välittömästi reagoinutkaan. Mitään peruuttamatonta vahinkoa ei ollut tapahtunut.
Maailmassa ei ollut yleensäkään tapahtunut mitään sellaista, mistä en olisi saanut enää kiinni. Informaatiotulituksesta voi kuin voinkin näköjään vetäytyä. Uutta oksennustautia en toivo, mutta toivottavasti kokemuksestani viisastuneena ymmärrän jatkossakin toisinaan repiä itseni kuiville tiedon valtamerestä.
Rohkaisen muitakin tietoriippuvaisia heittäytymään ennakkoluulottomasti tiedottomuuteen – edes päiväksi.
3. Isovanhemmat ovat korvaamattomia
Varsinaisen oksentelupäivän aamuna heräsin hetkeksi ja totesin, että ei tule mitään. Koska en ollut perheen ensimmäinen sairastaja, oli selvää, että lapsia ei voisi lähettää päiväkotiin muita tartuttamaan. Lasten äidin oli mentävä töihin, eikä minusta ollut heistä huolehtimaan.
Onneksi on isovanhempia. Lapset olivat vaarin seurassa vain minuutteja sen jälkeen, kun hänelle soitettiin. Jos hänellä olisi ollut menoja, olisi tarjolla ollut vielä kolme muutakin isovanhempaa. On turvallinen olo kasvattaa lapsia tällaisen verkoston suojissa.
Minä sain rauhassa sairastaa, nukkua, levätä ja toipua. En ollut välttämätön. Kuinka mahtaisi toimia vastaavassa tilanteessa yksinhuoltaja paikkakunnalla, jossa perheen, suvun ja ystävien tukiverkostoa ei ole?
Lue myös:
Tämä tästä puuttui: anoppi muutti naapuriin
Aiheesta internetissä:
Helsingin Sanomat: Ei, Jaffaa ei kannata juoda vatsataudissa
Hyvä terveys: Kyllä äiti tietää, mikä on terveellistä
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä