Kolme oppia oksentelusta

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kolme oppia oksentelusta

Kolme oppia oksentelustaOksennustautikin voi olla opettavainen kokemus. Reilun vuorokauden kestänyt puklaaminen opetti minulle nämä kolme elämänviisautta.

Kerroin viime viikolla, että tingin nukkumisesta saadakseni kaiken tehdyksi. Postauksen kirjoitettuani menin nukkumaan – ja nukuin 31 tuntia. Aivan tauotta en kuitenkaan unten mailla ollut. Heräsin aina välillä oksentamaan. Itse asiassa melko useastikin.

Kaikki Isän pikajunan ystävät ovat varmasti jo tähän mennessä huomanneet minut ällöttävän optimistiseksi ihmiseksi. Näin ollen ei liene yllätys, että löysin tästäkin asiasta positiivista sanottavaa: ankara oksennustauti oli opettavainen kokemus. Päällimmäiseksi mieleeni jäivät nämä kolme oppia.

1. Jaffa on parasta juomaa oksennustaudissa, vaikka joku lääkäri muuta väittäisikin

Yleislääkäri Heikki Pärnänen kertoi Helsingin Sanomille maaliskuussa, että Jaffa ei ole vatsataudissa lainkaan niin suositeltava juoma kuin perinteisesti on ajateltu. Pärnänen puhui lähinnä ripulista, mutta on myös esitetty, että oksennustaudissakaan keltaista kuplivaa ei tulisi nauttia, koska se voi ärsyttää vatsaa.

Tuo saattaa pitää hyvinkin paikkansa. Oksennustauti ja varsinkin samaan aikaan jylläävä päänsärky ovat kuitenkin sen verran ikävä yhdistelmä, että jos pakollisen nesteen voi nauttia mielialaa kohentavassa muodossa, ei se minun näkemykseni mukaan kovin huonoksi voi olla. Jaffa maistuu hyvältä, ja sellaisessa tilanteessa pienikin nautinto on sangen jees. Jaffa ON parasta juomaa oksennustaudissa, jos siitä sattuu tykkäämään.

2. Informaatiotulvasta vetäytyminen ei kaada maailmaa

Olen uutisfriikki. Seuraan maailman tapahtumia jatkuvasti. Älypuhelinten tulo mahdollisti sen, että ei ole enää juuri mitään paikkaa, missä uutisvirran reaaliaikainen seuraaminen ei olisi mahdollista. Ajan hermolla on yhä hankalampi pysytellä, kun tulvaksi muuttuneesta uutisvirrasta on ongittava parhaita paloja tauotta, jotta mehevimmät vonkaleet eivät livahda unholaan.

Oksennellessani olin niin heikossa kunnossa, että en jaksanut edes vilkaista otsikkoja, vaikka puhelin oli koko ajan vierelläni. Tervehdyttyäni huomasin, että Facebook oli lähettänyt minulle huolestuneen sähköpostin, jossa se kertoi kaikista niistä viesteistä ja ilmoituksista, joita minulle oli kertynyt peräti vuorokauden mittaiseksi venyneen somekatoamiseni aikana. Kävi ilmi, että nekin kerkesi lukemaan kuitenkin mainiosti, vaikka niihin ei välittömästi reagoinutkaan. Mitään peruuttamatonta vahinkoa ei ollut tapahtunut.

Maailmassa ei ollut yleensäkään tapahtunut mitään sellaista, mistä en olisi saanut enää kiinni. Informaatiotulituksesta voi kuin voinkin näköjään vetäytyä. Uutta oksennustautia en toivo, mutta toivottavasti kokemuksestani viisastuneena ymmärrän jatkossakin toisinaan repiä itseni kuiville tiedon valtamerestä.

Rohkaisen muitakin tietoriippuvaisia heittäytymään ennakkoluulottomasti tiedottomuuteen – edes päiväksi.

3. Isovanhemmat ovat korvaamattomia

Varsinaisen oksentelupäivän aamuna heräsin hetkeksi ja totesin, että ei tule mitään. Koska en ollut perheen ensimmäinen sairastaja, oli selvää, että lapsia ei voisi lähettää päiväkotiin muita tartuttamaan. Lasten äidin oli mentävä töihin, eikä minusta ollut heistä huolehtimaan.

Onneksi on isovanhempia. Lapset olivat vaarin seurassa vain minuutteja sen jälkeen, kun hänelle soitettiin. Jos hänellä olisi ollut menoja, olisi tarjolla ollut vielä kolme muutakin isovanhempaa. On turvallinen olo kasvattaa lapsia tällaisen verkoston suojissa.

Minä sain rauhassa sairastaa, nukkua, levätä ja toipua. En ollut välttämätön. Kuinka mahtaisi toimia vastaavassa tilanteessa yksinhuoltaja paikkakunnalla, jossa perheen, suvun ja ystävien tukiverkostoa ei ole?

Lue myös:

Hintana jatkuva univaje

Tämä tästä puuttui: anoppi muutti naapuriin

Aiheesta internetissä:

Helsingin Sanomat: Ei, Jaffaa ei kannata juoda vatsataudissa

Hyvä terveys: Kyllä äiti tietää, mikä on terveellistä

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa

 

Jaa kaverilleTilaa Seura

Yhteistyössä

Kommentointi

Kyllä tuossa töissä tuli taas mietittyä näitä ”kevyemmällä” tukiverkolla varustettuja perheitä. Oksennustauti jyllää ja aamulla hoitoon lasta tuodessa äiti sanoo että kotona isä oksentaa, kiire töihin. Siinä sitten sanotaan että itse asiassa käytäntö on että jos perheessä oksennetaan ja vatsatautia on liikkeellä, tulisi lapsen hoito järjestää muuten kuin päiväkodissa ( luonnollisesti etteivät hoitajat sairastuisi ja muut ryhmän lapsen säästyisivät. toisaalta myös reiluus muita perheitä kohtaan: haluaisitko että naapurin Lasse tuotaisiin hoitoon sairaana tartuttamaan sinun lapsesi ja sinut se kautta?)

Tähän reagoidaan kahdella tavalla:

Ne joilla on isovanhemmat lähialueella tai itse sellaisessa työssä että voi helposti olla pois -> Ok lapsi kainaloon ja eteenpäin elämässä.

Sitten on ne joilla ei ole saatavilla toista hoitajaa ja itsellä on vasta alotettu työtaival hoitovapaan/ työttömyyden jälkeen ja töistä ei oikein sopisi hyvällä mielin olla pois. (lapsi kun ei ole sairas niin ei saa sairaslomaa hoitoa varten).

Jälkimmäisten kohdalla tulee aina paha mieli, sillä onhan se hankala tilanne. Mutta toisaalta ei voi tehdä poikkeuksia osan perheiden kanssa, kun sitten pitäisi se poikkeus tehdä jokaisen kohdalla. Olen iloinen omasta tilanteesta, sillä löytyy omalle lapselle setiä, tätejä ja isoäitejä jotka tulevat apuun jos tarve ilmenee 🙂

Hankalahan se on tietysti monilla tilanne, kun työelämän paljon puhutut arvot, perhemyönteisyydet, yksilöllisten elämäntilanteiden ymmärtäminen ja yhteiskuntavastuut, eivät käytännössä toimi niissä tilanteissa, kun joustoja tarvittaisiin. Niissä tilanteissa tukiverkoton saa helposti huomata, kuinka yksin on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X