Oikean iskän oikea iskävartalo

Jaa artikkeliTilaa Seura
Iskävartalo on osoitus siitä, että ulkonäköpaineet ovat totta miehillekin.

Iskävartalo on osoitus siitä, että ulkonäköpaineet ovat totta miehillekin.Iskävartalo on kuuma. Se on myös jälleen uusi osoitus siitä, että miesten ulkonäköpaineet ovat tosiasia.

Helsingin Sanomien Nyt-liite kertoi suomalaisille dad bodista, josta amerikkalaiset rupesivat vouhkaamaan hiljattain. Nyt-liite suomensi ilmaisun iskävartaloksi. Sellainen on miehellä, joka ei ole lihava eikä lihaksikas. Toisin sanoen kyse on miehestä, jolla on ihan tavallinen vartalo. Ja se on nyt siis tavoiteltavaa.

Toista oli vielä hiljattain, kun treenattu ylävartalo oli miehuuden merkki.

– On helpompi saada hyväksyntää ja arvostusta, kun on isot lihakset, 19-vuotias Tuisku Hakoniemi summasi Helsingin Sanomille vain vuosi sitten.

Nuori mies treenasi ainakin tuolloin neljä kertaa viikossa. Hän piti hyvänä asiana, että nuoret haluavat parantaa itseään. Hakoniemi totesi, että kuntosalilla ei käydä hyvän kunnon vuoksi, vaan ulkonäön ja tyttöjen takia.

Kyse oli siis seksistä. Kyse oli vallasta. Kyse oli siitä, kuka kuuluu joukkoon ja kuka on lauman johtava uros – se, joka vie parhaat naaraat. Siinä kilpailussa hintelät nörtit olivat helisemässä. Siinä mittelössä sisäinen kauneus oli korkeintaan toissijaista.

– Miehen yläruumis on paradoksaalisesti samaan aikaan epäeroottinen ja eroottinen. Sallitulla vyöhykkeellä se on eroottinen. Kun mies on hyvin treenattu, niin se kertoo jollain tavalla miehen viriiliydestä ja eroottisesta kyvykkyydestä jotain. Ja antaa varmasti katseelle nautintoa, muodin ja visuaalisen kulttuurin tutkija Annamari Vänskä Tukholman yliopistosta kertoi Ylelle kesällä 2013.

Nyt Yhdysvalloista on kuitenkin siis mahdollisesti rantautumassa uusi muoti, joka korostaa tavallisen vartalon kauneutta. On tietysti tervettä, että mies voi olla jälleen kelpo, vaikka hän ei olisikaan luonnottoman näköinen lihaskimppu, mutta arvotus on edelleen vinksallaan. Edelleen asetetaan kohtuuttoman suuri painoarvo ulkonäölle, jonka olisi vastattava muodin mukaan vaihtelevaa ihannetta.

Pieleen mennään siinä, että ulkoisista piirteistä luetaan viestejä, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä totuuden kanssa: iskävartaloisessa miehessä nähdään ennakoitavuutta, luotettavuutta ja ties mitä, mitä järkevän ihmisen ei pitäisi ulkonäön perusteella yrittää edes arvata.

Tämä on varmasti tuttua kaikille naisille. On selvää, että ulkonäköpaineet eivät ole miehillä uusien ihanteidenkaan myötä samaa luokkaa kuin naisilla. Paineet eivät ole kuitenkaan ole olleet naisten yksinoikeus enää pitkään aikaan. Väestöliiton palvelukehittäjä ja seksuaalineuvoja Miguel Reyes kertoi Helsingin Sanomille viime vuonna, että myös hän on havainnut nuorten miesten ja poikien ulkonäköpaineiden kasvaneen viime vuosina.

Varsinkin nuoremmille miehille ulkoinen olemus ja sen arvostelu voi olla kova paikka. Meille vähän aikuisemmille ei ehkä niinkään.

Olen pitänyt erikoisena tapaa hyökätä ulkonäköäni kohtaan, kun joku on ollut erimielinen jossakin blogikirjoituksessani esittämieni ajatusten kanssa. Nimettömät kommentoijat moittivat minua milloin kehitysvammaisen näköiseksi, milloin köyhän juntin – ja toisinaan sanotaan oikein rumastikin.

Tarkoituksena on mitä ilmeisimminkin loukata, satuttaa. Oletus lienee, että minun kuuluisi olla niin arka ulkonäöstäni, että siihen kohdistuva arvostelu saisi minut tolaltani – että tyhjä länkytys ulkoisesta olemuksesta jotenkin mitätöisi kirjoituksieni sisällön.

Mutta ei. Ei se tunnu missään. Minua lähinnä huvittaa, jos esittämiini mielipiteisiin ei pystytä vastaamaan muuten kuin lapsellisella haukkumisella.

Minä olen 37-vuotias. Olen ehkä sitä sukupolvea, jossa miehet eivät ole omaksuneet nykyään vallitsevaa tarvetta asettua ulkonäöllisesti johonkin tiettyyn muottiin ja määrittää omaa arvoaan sen kautta. Tai ehkä olen vain erilainen.

Minä olen aina ollut lyhyt ja laiha, jopa hintelä. Sellainen minä olen ja sellaisena olen itseni hyväksynyt. Minä olen rohjennut esiintyä ilman paitaa rannalla, vaikka kauneusihanne olisikin suosinut lihaksikkuutta. Julkaisenpa ihan piruuttani tässä blogissanikin kuvan paljaasta ylävartalostani. En tiedä, onko se sellainen paljon puhuttu iskävartalo, mutta ainakin se on aivan oikean iskän vartalo. Mutta ei sen kummempaa. Tavallisen ihmisen tavallinen vartalo, joka ei kerro kantajastaan juuri mitään.

En usko, että tuntisin nykyistä suurempaa tarvetta päästä paljastelemaan itseäni, vaikka ihanne muuttuisikin lähemmäksi olemustani. Ehkä kannattaisi, jos vaikka sattuisin olemaan hetken aikaa muodikkaan muotoinen. Ennen pitkää ihanne on kuitenkin taas jotain muuta. Ennen pitkää tehdään virheellisiä tulkintoja erilaisten ihanteiden pohjalta.

Miehet ovat aiemmin olleet onnellisessa asemassa, koska he ovat voineet naisia vapaammin olla sellaisia kuin ovat. Heidän ulkonäöstään ei ole tehty vastaavassa määrin katteettomia tulkintoja. Nykyinen kehitys tasa-arvoistaa miesten ja naisten maailmoja, mutta valitettavasti väärään suuntaan.

Olen monesti miettinyt, että kuinka omat tyttäreni pärjäävät ulkonäköön ja muihin pinnallisiin arvoihin pakkomielteisesti suhtautuvassa ympäristössä. Kuinka heitä voisi valmentaa kohtaamaan tämä todellisuus? Näyttää siltä, että poikien vanhempien on syytä ruveta miettimään vastausta samaan kysymykseen.

Lue myös:

”Bloggaajan epämuodostuneet kasvot” – katso kuvat!

Aiheesta internetissä:

Mackenzie Pearson: Why Girls Love The Dad Bod

Nyt: Päivän trendi: Sopivasti löysä ”iskävartalo” on uusi ihailun kohde

Helsingin Sanomat: Poikien uusi ulkonäköihanne: Timmi ja karvaton

Yle: Ulkonäköpaineet toivat miesten rintalihakset muotiin

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa

X