Tämä on hyvästi, mutta jatkoa Seuraa

Jaa kaverilleTilaa Seura

Isän pikajuna siirtyy Seuran nettisivuille.Tämä ei ole loppu. Tartuin mahdollisuuteen. On aika sanoa hyvästi Kaksplussalle, mutta jatkoa Seuraa.

En ollut kovin hyvä perhebloggaaja. Siinä hommassa epäonnistuin. En osannut kirjoittaa asioista sillä tavalla, että ne olisivat kiinnostaneet lukijoita.

Minun perheeni elämä on niin arkista, että siinä ei ole mitään sellaista kertomista, jonka näin jälkeenpäin arvioituna olisi edes voinut kiinnostavan ketään. En jaksa olla tekopirteä. En voi esitellä skandinaavista sisustusta, kun meillä ei sellaista ole. Minulle ja meille suuret asiat ovat sitä vain minulle ja meille. Laajemmin ne ovat merkityksettömiä ilman työlästä suurentelua. Eikä se olisi edes totta.

Isän pikajuna ei kuitenkaan ole epäonnistunut. Oman perheeni sijaan olen käsitellyt usein kirjoituksissani muita asioita. Näiden kirjoitusten lukijamäärät ovat nousseet jatkuvasti. Minun viestini on löytänyt koko ajan enemmän ihmisiä. Olen onnistunut herättämään keskustelua.

Sanottavaa minulla olisi koko ajan ollut paljon enemmänkin, mutta jätin monesta asiasta kirjoittamatta, koska en kehdannut julkaista Kaksplussan sivuilla neljättä tai viidettä perättäistä kirjoitusta, jolla ei ole mitään tekemistä lapsien tai perheiden kanssa.

Muutama viikko sitten sain puhelun. Minulle tarjottiin mahdollisuutta. Voisin keskittyä tekemään sitä, missä olen hyvä. Voisin kirjoittaa niistä aiheista, jotka minua kulloinkin sattuvat kiinnostamaan.

Minua ei käsketty, painostettu tai edes pyydetty. Valinta oli minun. Muutosvastarintaisena näin mahdollisuudessa paljon uhkia. Muutos pelotti ja pelottaa yhä. Nykyinen malli on toiminut ihan hyvin, ja olisi ollut helppoa ja turvallista jatkaa etenemistä samalla vanhalla. Pitkän vatuloinnin jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että todellista etenemistä ei voi tapahtua, jos koskaan ei uskalla hypätä.

Olisi tyhmää olla huomioimatta omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Yksi tie päättyy, mutta tämä ei ole umpikuja. Tämä on risteys. Perheblogi on korkea aika kuopata, mutta hiljentymään minua ei saa. Vastahan olen saamassa ääneni auki.

Isän pikajuna siirtyy ensi viikon alussa Otavamedian sisällä Seuran nettisivuille.

Blogin nimi pysyy samana. Minä pysyn samana: olen edelleen isä ja lapsien ja perheiden asiat ovat minulle jatkossakin tärkeitä. Kirjoitan niistä varmasti vielä paljon. Oma perheeni esiintyy tulevissa kirjoituksissa kuitenkin korkeintaan sivuosissa. Perheblogi Isän pikajuna ei enää ole: sen tarina isästä ja hänen perheestään on päättynyt.

On haikeaa jättää tuo tarina. Vaikka en asiasta paljoa enää viime aikoina ole kirjoittanutkaan, on se ollut koko ajan taustalla. Lyhyessä ajassa bloggaamisesta ehti tulla suuri osa elämää. Sitä se on jatkossakin mutta eri tavalla.

Seura on perinteikäs ja korskea brändi. Suomalaisten aikakauslehtien mittapuulla sen historia on poikkeuksellisen kunniakas. Nettiin se on kuitenkin rynnistänyt täydellä vakavuudella vasta aivan hiljattain. On suuri kunnia saada olla mukana, kun Seura nousee koskettamaan suomalaisia verkossa samalla tavalla kuin se on tehnyt paperisena jo 1930-luvulta lähtien.

Hyvästi ei ole minusta ikävästi sanottu. Siinähän toivotetaan hyvää. Paljon kurjempaa olisi, jos poistuessaan sanoisi pahasti.

Minun ja Isän pikajunan on tullut nyt aika sanoa Kaksplussalle hyvästi. Kiitän Kaksplussaa siitä, että sain opetella bloggaamaan sen sivuilla. Kiitän Kaksplussan toimituspäällikköä Kaisa Pyykköä, jota ilman en olisi koskaan ruvennut bloggaamaan. Toivon Kaksplussalle ja sen perheblogeille pelkkää hyvää. Minä aion seurata niitä tarinoita jatkossakin.

Nyt jos koskaan kannattaa tykätä Isän pikajunan Facebook-sivusta: sitä kautta uudet blogikirjoitukset pääsee jatkossakin lukemaan ilmaiseksi. Lisäksi siellä voi edelleen vilahdella myös tuokiokuvia isän ja perheen elämästä – vähän kuin kaikuina perheblogihistoriasta.

Aivan erityisesti haluan vielä kerran kiittää puolestatoista Kaksplus-vuodesta teitä lukijoita.

Nähdään Seuran sivuilla!

Lastenhoitua ja ruuanlaittua, tiskausta eli siivousta, pyykkäystä ja mitä niitä oli. Akkain hommia. Ei ala mies semmoseen. Tai jos alakaa, niin on se sitten kyllä semmonen mulukkuemäntä.

Sellainen minä olen.

Lue myös:

Aika hyvää elämää
Perheblogitarinan päätös

Mulukkuemäntä
Isän pikajunan ensimmäinen postaus. Tästä kaikki alkoi.

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Bloglovinissa

 

Jaa kaverilleTilaa Seura

Yhteistyössä

Kommentointi

Kiitos sinulle tästä kaksplus-ajasta.

Tämä aika oli opettavainen ja suuri ilo.

Hei mahtavaa!!!! Onnittelut ja tsemiä uuteen talliin =)

Kiitos!

Voi, olipas hyvä uutinen! Onnea ja kirjoitusintoa edelleen! 🙂

Kiitos! Intoa varmasti riittää.

Ilo oli meidän puolella. Onnea matkaan! Pärjäät loistavasti:)

Kiitos! Jännää on.

Onnea matkaan! Hienoa, että jatkat bloggaamista!

Kiitos. Kuinka voisin lopettaa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X