Persut ovat demokratian vihollisia

12.08.2015 16.00

(Päivitetty: 19.08.2015 22.29)

Teksti:

Jussi Korhonen

Perussuomalaiset ryhmittyvät sananvapauden painajaisen vastaiseen taisteluun.

– Demokratian vihollisiin kuuluvat veistä heiluttavat vastarintaliikkeen miehet ja kiviä heittelevät niin sanotut antifasistit mutta myös ne pääkirjoitustoimittajat, kolumnistit ja poliitikot, jotka eivät kunnioita kansalaisten vaaleissa osoittamaa tahtoa, vaan pyrkivät sanelemaan, millaisia mielipiteitä eduskunnassa saa olla edustettuna, europarlamentaarikko Jussi Halla-aho (ps) linjasi perussuomalaisten puoluekokouksessa lauantaina.

Tiistaina perussuomalaisten työmies Matti Putkonen linjasi puolestaan Ylen Ykkösaamussa, että puolue pyrkii sanelemaan, millaisia mielipiteitä perussuomalaisista saa olla mediassa edustettuna. Putkonen on viemässä juristin avulla puoluetta koskenutta kirjoittelua oikeuteen.

Suurilla mediataloilla on varaa taistella sananvapauden puolesta oikeudessa, mutta vähäisemmän toimijan budjetista pitkällinen oikeusjuttu voi lohkaista jo suuren siivun. Pienelle kaupunkilehdelle voitokaskin oikeustaistelu voi olla kohtuuttoman kallis. Silloin houkutus jättää persujen hölmöydet kertomatta voi käydä liian suureksi.

Perussuomalaiset ei ole kansanryhmä, jota vastaan voitaisiin kiihottaa. Perussuomalaisilla ei ole kunniaa, jota voisi loukata. Puolueen väki järjestäytyy hyökkäykseen, jonka tarkoitus on aivan ilmeisesti painostaa erimieliset kalliiden oikeusjuttujen pelossa hiljaisiksi.

Sananvapaus on demokratian edellytys. Halla-ahon sanoja mukaellen perussuomalaiset ottaa nyt Putkosen johdolla roolin demokratian vihollisena yrittäessään hiljentää arvostelun.

Vääriä mielipiteitä

Halla-aho viittasi puheenvuorollaan puoluetoverinsa kansanedustaja Olli Immosen kirjoituksista nousseeseen kohuun.

Immonen ennakoi heinäkuussa, että Suomen pakkomonikultuuristaminen johtaa sisällissotiin maamme sisällä. Muutamaa päivää myöhemmin hän uhosi monikulttuurin vastaisella taistelulla. Aiemmin kesällä kävi ilmi, että Immonen on viettänyt vapaa-aikaansa väkivaltaisen uusnatsijärjestön jäsenien seurassa.

Immosen tapauksessa sana taistelu oli aiheellista tulkita tarkoittamaan verta ja suolenpätkiä – sellaista taistelua, joita sodissa käydään. Kansanedustajan kirjoituksia pidettiin laajalti typerinä mutta myös vaarallisina. Kirjoitukset tai vapaa-ajanseura eivät yksinään olisi aiheuttaneet niin suurta numeroa, mutta niistä yhdessä aiheutunut kohu oli kesän uutistyhjiössä ymmärrettävä.

Immosen kirjoitukset tuomittiin lehdistössä, mutta tiettävästi kukaan ei ole esittänyt, että kansanedustajalla ei saisi sellaisia mielipiteitä olla. Sananvapauden nimissä hänellä on oltava myös oikeus esittää mielipiteensä ainakaan kenenkään ennalta estämättä. On kaikkien kannalta hyvä, että Immonen on kertonut arvoistaan, ja oli tärkeää, että tiedotusvälineet saattoivat asian kansan tietoon. Nyt äänestäjät tietävät, minkälainen mies heidän asioistaan päättää.

Perussuomalaisista ei ole juuri Immosen kirjoituksia kritisoivia ääniä kuulunut – päinvastoin –, joten nyt äänestäjät voivat tehdä aikaisempaa perustellumpia päätelmiä myös siitä, minkälainen puolue hallituksessa istuu.

Matti Putkonen kertoi Ykkösaamussa, että kohu Immosen kirjoituksista nousi täysin tyhjästä. Sananvapauden nimissä on myös oltava oikeus olla eri mieltä. Vaikka Immosen kirjoitukset eivät poliisin mukaan olekaan rikollisia, on niitä voitava arvostella. Taistelu on voitava tulkita taisteluksi ja tulkinta on voitava sanoa ääneen. Se on sitä demokratiaa. Kansalla on oikeus äänestää eduskuntaan halutessaan vaikka natseja, mutta muilla kansalaisilla on oltava oikeus arvostella natseja, jos sellaisia sattuu jossakin näkymään.

Vaikka jokin asia olisi laillista, se ei tarkoita sitä, että se olisi välttämättä hyväksyttävää. Lehdistön on voitava nostaa esiin ja arvostella sellaisiakin epäkohdiksi koettuja asioita, jotka eivät ole nimenomaisesti vastoin lakia. On voitava julkisesti paheksua sitä, jos vuorineuvokset keinottelevat itsensä täysin laillisesti nauttimaan Portugaliin jättieläkkeensä verottomina. Näin on voitava tehdä silloin, jos joku terroristi nostaa täysin laillisesti ulkomailla Kelan etuisuuksia.

Vai olisiko perussuomalaisten mielestä noistakin asioista pitänyt vaieta heti, kun kävi ilmi, että menettelyt ovat laillisia?

Sananvapaus menetti arvonsa

Sananvapaus on yksi demokratian kulmakivistä. Ilman sananvapautta ei voi olla demokratiaa. Perussuomalaisissakin oltiin vielä vankasti sananvapauden puolella keväällä, kun Muhammed-pilapiirtäjä Lars Vilks osallistui Suomessa kansanedustaja Mika Raatikaisen (ps) järjestämään keskustelutilaisuuteen.

Tilaisuus oli tarkoitus järjestää eduskunnan kansalaisinfon tiloissa, mutta aie estettiin turvallisuussyihin vedoten.

– Kansalaisinfon tilan tarkoitus on ollut nimenomaan sananvapauden käyttö erilaisissa poliittisissa kysymyksissä. Sananvapaudesta määrätään perustuslakitasolla. Jos yritykset sananvapauden rajoittamisesta eivät ole poliittisia kysymyksiä, niin mitkä sitten ovat? Raatikainen kyseli Suomen Uutisten mukaan kritisoidessaan päätöstä.

Sananvapaudesta tosiaankin määrätään perustuslakitasolla. Sen vapauden nojalla Olli Immosella oli vapaus esittää sotaisaa uhoaan. Sen saman vapauden nojalla meillä kaikilla on vapaus esittää asiasta eriävä mielipiteemme. Myös lehdistöllä.

Näitä mielipiteitä vastaan perussuomalaiset hyökkää nyt uhkailemalla lakituvalla. Siihenkin heillä toki on sananvapauden nimissä oikeus. Typerää ja demokratian kannalta vaarallista se silti on. Sekin on voitava sanoa ääneen.

Tyhmyyksiä pitää voida sanoa tyhmyyksiksi

Jos päättäjä laukoo typeryyksiä, on ymmärrettävää, että siitä kerrotaan. Se on lehdistön velvollisuus, koska äänestäjillä on oikeus tietää. Tämän oikeuden perussuomalaiset nyt yrittävät evätä.

Netti pursuaa ääliömäisiä kirjoituksia. Kansalaiset suoltavat niitä päivät pääksytysten. Se ei ole uutisoimisen arvoista, jos yksittäinen rivikansalainen on tyhmä. Edes se ei ole uutisoimisen arvoista, jos lilliputtipuolueen edustaja esittää radikaaleja mielipiteitä.

Perussuomalaiset ei ole lilliputtipuolue. Kansa on äänestänyt sen vaikutusvaltaiseen asemaan. Puolueen edustajien mielipiteillä on nyt merkitystä. Siksi niistä kerrotaan toisella tavalla kuin rivitollojen yksityisajattelusta.

On kertomisen arvoista, jos hallituspuolueen kansanedustaja syyttää päiväkoteja homoaivopesusta. On kertomisen arvoinen asia, jos merkittävässä asemassa oleva perussuomalaisten paikallispoliitikko ehdottaa kansalaisten menemisten kyttäämistä mikrosirujen avulla. Joidenkin muiden kohdalla asia voitaisiin ohittaa hullujen puheina, mutta täysin merkityksettömiä ajatukset eivät ole silloin, jos niitä esittävät henkilöt, joilla on merkittävää valtaa esimerkiksi siihen, minkälaisia lakeja Suomessa säädetään.

Merkittävän vallan käyttäjän on myös kestettävä merkittävää arvostelua.

Luurangot pysyvät piilossa

Suomalaisen lehdistö on lopulta aika säyseä. Matti Putkonen itse on oiva esimerkki siitä, että vaikka lehdistö kirjoittaa kriittisesti, se ei vähällä vajoa törkeyksiin. Putkosen taustasta mainitaan usein vain hänen aikaisempi toimintansa ammattiyhdistysliikkeessä ja sosialidemokraateissa, mutta epäolennaiset tiedot jätetään retostelematta.

Nytkin Putkonen voi hyökätä rauhassa, koska hänen ei tarvitse pelätä, että media vastaisi ala-arvoisesti. Poliittisten toimijoidenkin luurankojen annetaan pysyä kaapeissa, elleivät ne ole käsiteltävien asioiden kannalta olennaista tietoa. Myös kokoomuksen kansanedustaja Ilkka Kanerva voi toimi rauhassa tehtävässään. Hänen menneisyydellään ei retostella, ellei se asiayhteyteen kuulu.

Perussuomalaisten kipuilu uhkaa sairastuttaa Suomesta terveehkön keskustelun kulttuurin. Painostaminen ja pelottelu eivät ole sivistysvaltion demokratiaan kuuluvia toimintatapoja. Venäjän kaltaisissa maissa valtaapitävät voivat tukkia erimielisten suut, mutta Suomeen sellaista tuskin kukaan haluaa – paitsi ehkä perussuomalaiset.

Sananvapauden painajaisen vastainen taistelu

Suomen historiasta tuskin löytyy esimerkkiä puolueesta, joka olisi näin voimallisesti hyökännyt lehdistöä vastaan. Eikä hyökkäys missään tapauksessa rajoitu Olli Immosen kohukirjoituksien käsittelemiseen.

Immonen itse on esimerkiksi esittänyt kovia syytöksiä Yleä vastaan ja kutsunut propagandalehtenä pitämänsä oululaisen Kalevan tilauksen peruuttamista isänmaalliseksi ratkaisuksi. Kansanedustaja Jani Mäkelä puolestaan käynnisti viime viikolla boikottikampanjan Etelä-Saimaa -lehteä vastaan.

Kaikki sen vuoksi, että näiden tiedotusvälineiden on arvioitu toimivan perussuomalaisia tai heidän arvojensa vastaisesti.

Perussuomalaisten taistelu sananvapauden painajaista vastaan saa kokonaan uuden vaihteen, kun lehdistö yritetään painostaa kalliiden lakijuttujen pelossa lausumaan vain puolueen hyväksymiä mielipiteitä.

Siitä huolimatta melkein toivoisi, että asiat etenisivät oikeuteen. Muutamaa hävittyä oikeusjuttua vähempi ei ilmeisesti riitä opettamaan persuille sitä, kuinka demokratia toimii.

Kuva: Jussi Halla-aho vuonna 2014. Muokkaus alkuperäisestä. Alkuperäinen kuva: Jaakko Sivonen. CC BY-SA 3.0.

* * *

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa Twitterissä klikkaamalla tässä.