Oliko yhteiskuntasopimus sumutusta?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Fiskaalinen devalvaatio vähentäisi verotuksen progressiota.

Fiskaalinen devalvaatio vähentäisi verotuksen progressiota.Yhteiskuntasopimuksen korvike edistäisi tasaverokehitystä ja iskisi ankarammin pienituloisiin.

Työntekijäjärjestöt eivät suostuneet palkkojen alentamiseen. Kun työn hintaa ei näin saatu halpuutettua, on kaatuneen yhteiskuntasopimuksen vaihtoehdoksi esitetty niin sanottua fiskaalista devalvaatiota. Se olisi eräänlainen tulonsiirto kuluttajilta yrityksille.

Toimella alennettaisiin työnantajille työn teettämisestä aiheutuvia kuluja niin, että työntekijän saama palkkasumma ei kuitenkaan laskisi. Käytännössä työnantajien palkkojen päälle maksamia työeläkemaksuja alennettaisiin. Valtion kassaan syntyvä vaje paikattaisiin korottamalla arvonlisäveroa.

Arvonlisäveroa peritään lähes kaikista kuviteltavissa olevista tuotteista ja palveluista. Sitä maksavat kaikki kuluttajat saman verran tulotasosta riippumatta. Se on siis tasavero toisin kuin esimerkiksi palkasta perittävä tulovero, jota otetaan sitä suurempi osuus, mitä kovempaa palkkaa ihminen saa.

Toisin sanoen hinnat nousisivat ja elämä kävisi kaikilla kalliimmaksi. Eritoten se kävisi kuitenkin kalliimmaksi pienituloisilla, joiden rahoista hupenee suurempi osa kulutukseen. Rikkaiden säästöön meneviä ylimääräisiä rahoja arvonlisävero ei tietenkään edes noustessaan rokottaisi – ulkomaille vietävistä rikkauksista puhumattakaan.

Pienituloisten verotus kiristyisi siis suhteellisesti rikkaita enemmän.

Hyödyn esteet jäissä

Aikaisemmin arvonlisäveron korottaminen ei ole iskenyt täysimääräisesti, koska kasvaneet elinkustannukset on huomioitu erilaisissa etuuksissa tekemällä niihin hintojen nousua seuraavia indeksikorotuksia. Nyt tämä este on raivattu hallitusohjelmassa, kun valtaosa indeksikorotuksista on jäädytetty tai jopa kokonaan lakkautettu. Hinnat siis nousisivat mutta tuet eivät.

Näin myös erilaisten tukien tosiasiallinen arvo laskisi enemmän kuin pelkkien indeksien jäädyttämisen seurauksena, kun hinnat nousisivat normaalia inflaatiokehitystä nopeammin.

Muiden tukien arvon laskiessa ja käytettävissä olevien rahojen vähetessä voisi yhä useampi joutua turvautumaan kaikista pienituloisimpien turvaksi tarkoitettuun toimeentulotukeen. Sen indeksikorotuksia ei hallitusohjelmassa jäädytetty, joten hintojen nouseminen korottaisi toimeentulotukena maksettavaa rahasummaa.

Toisin kuin yleensä valtion pussista maksettavista Kelan tuista, toimeentulotuen kustannuksista vastaavat osin kunnat – myös sen jälkeen, kun tuen maksaminen siirtyy Kelan vastuulle vuonna 2017. Kunnat puolestaan kattavat toimeentulotukimenojaan keräämällä kunnallisveroa – joka on tasavero, jota maksetaan tuloista riippumatta yhtä suurella prosentilla. Kaikista pienituloisimpien tukien kokonaisarvo ei siis välttämättä laskisi, mutta ne rahoitettaisiin aikaisempaa suuremmalta osin tasaveroilla.

Ja mitä suurempi osa kerättävistä veroista muuttuu tasaveroiksi, sitä enemmän verotuksen progressio vähenee; rikkaiden verotus keventyy suhteessa köyhien verotukseen.

Oltiinko edes vakavissaan?

Jos hallitus etenisi hallitusohjelmassaan määrittelemää reittiä, olisi yhteiskuntasopimuksen kaaduttua edessä ohjelmassa määritellyt rankat lisäleikkaukset. Hallituspuolueiden voisi olla hankalaa selittää niitä omille kannattajilleenkaan. Esimerkiksi pääministeripuolue keskustan väki ei taatusti ilahtuisi lapsilisien leikkaamisesta.

Nyt pääministeri Juha Sipilä (kesk) kertoo kuitenkin, että lisäleikkauksilta voidaan kuin voidaankin ehkä välttyä. Hän on julkisesti pohdiskellut fiskaalista devalvaatiota myönteiseen sävyyn. Leikkausten vaihtoehtona se saattaa kuulostaa yllättävän houkuttelevalta monen rivipuolueväen edustajankin mielestä.

Mutta olisivatko puolueet hyväksyneet hallitusohjelman, jos siinä olisi suoraan esitetty pienituloisia ankarammin kurittavan tasaverokehityksen edistämistä? Miksi lisäsäästöjä edes niin täsmällisesti hallitusohjelmaan kirjattiin, jos tosipaikan tullen ollaankin hakemassa keinoja hallitusohjelman ulkopuolelta?

Oltiinko yhteiskuntasopimuksen kanssa edes vakavissaan? Kuvitteliko hallitus oikeasti, että palkansaajajärjestöt olisivat vapaaehtoisesti suostuneet palkkojen alentamiseen?

Oliko yhteiskuntasopimusta oikeasti edes tarkoitus tehdä – vai oliko se sumutusta, jonka suojissa ajettiin aivan muita tavoitteita?

Päivitys 9.9.2015
Hallitus päätyi alentamaan työnantajamaksuja, mutta toimi rahoitettiin kohdistamalla rajut leikkaukset työntekijöihin muun muassa lomia lyhentämällä ja ylityö- ja sunnuntailisiä pienentämällä. Lue lisää täältä.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

Lue myös:

Palkat leikkuriin ja krapulasaikuttajat kuriin (8.9.2015)

Aiheesta internetissä / Lähteitä:

Yle: Asiantuntijat: Yhteiskuntasopimus ei ratkaise Suomen ongelmia (19.8.2015)

Yle: Fiskaalidevalvaatiosta kilpailukyvyn pelastus? (20.12.2012)

Verkkouutiset: Pääministeri Sipilä: Työnantajan maksujen alentaminen mahdollista (27.8.2015)

Yle: Sipilä: Lähtökohtana on välttää lisäleikkaukset – ”Uskon, että siinä onnistutaan” (21.8.2015)

Helsingin Sanomat: Hallituspuolueet erimielisiä arvonlisäveron nostosta (24.1.2013)

Uusi Suomi: Huomasitko tätä? Jättileikkaus sosiaalietuuksista (27.5.2015)

Kela: Perustoimeentulotuen siirto Kelaan 1.1.2017 (20.3.2015)

Etla: Fiskaalinen devalvaatio helpottaisi talouden sopeutumista tuottavuuden laskuun (25.8.2015)

Sipilän hallituksen hallitusohjelma

Iltasanomat: Sipilä piti puheen salassa: ”Niistä kyllä tiedotetaan” (27.8.2015)

Maaseudun tulevaisuus: Prosenttiyksikön alv-korotus toisi valtiolle 841 lisämiljoonaa (14.3.2014)

Maaseudun tulevaisuus: Ehdotettu alv:n nosto korottaisi ruuan hintaa (6.6.2013)

Kauppalehti: Hallitus kursii kasaan uutta alv-korotusta (19.3.2014)

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

X