Kokoomusministerikään ei usko kilpailukykyloikkaan

25.09.2015 12.07

(Päivitetty: 28.09.2015 11.59)

Teksti:

Jussi Korhonen

Palkkoja alennetaan suurella varmuudella, vaikka hallituksessakin usko toimen tehoihin on vain hajanaista.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) lähtee siitä, että työttömyys lisääntyy. Muun muassa sillä hän perusteli ennenkuulumattoman rankkoja koulutusleikkauksia, joita hallitus on ajamassa. Toisin sanoen hän ei usko hallituksen havitteleman niin sanotun kilpailukykyloikan vaikutuksiin.

Grahn-Laasosen näkemys on täysin toista maata kuin hänen oman puolueensa kokoomuksen puheenjohtajan valtiovarainministeri Alexander Stubbin ajatukset.

– Kilpailukykyloikka vaikuttaa nopeasti, Stubb vakuutteli torstaina kokoomuksen puoluevaltuustolle viitaten hallituksen aikeisiin alentaa palkkoja tavalla tai toisella.

Usko kilpailukykyloikan vaikutuksesta Suomen talouteen on osoittautunut jo ennestään hajanaiseksi hallituksen sisällä. Hiljattain myös sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä (ps) perusteli ajamiaan lakimuutoksia sillä, että työttömyys lisääntyy ja talouskasvua ei näy.

Palkka-alen välttämättömyyttä innokkaasti markkinoinut Alexander Stubb on kuitenkin joutunut itsekin toteamaan, että mitään takeita palkkojen leikkaamisen vaikutuksista ei ole.

– Vanha viisaus on, että talouspolitiikan onnistumisen näkee aina vasta jälkeenpäin, Stubb myönsi Keskuskauppakamarin Suuressa veropäivässä keskiviikkona.

Uskoo, ken tahtoo

Epäileväisten ministereiden lisäksi moni muukaan ei usko, että palkkoja alentamalla saavutettaisiin suuria. Esimerkiksi kansantaloustieteen professori Pertti Haaparanta arvioi, että työn hinta on Suomessa jo nyt varsin kilpailukykyisellä tasolla.

– [H]allituksen toimet “tuottavuusloikan” saavuttamiseksi ovat turhat, sen lisäksi, että ne todennäköisesti eivät edes olisi sitä tuottaneet, Haaparanta summasi Akateemisessa talousblogissa.

Hallituksen johdossa usko Suomen kilpailukyvyn puutteeseeen on kuitenkin vahva. Valtiovarainministeri Stubb ja pääministeri Juha Sipilä (kesk) ovat pitäneet tiukasti kiinni yksikkötyökustannusten, eli käytännössä palkkojen, laskemisesta. Viiden prosentin tavoite on Sipilän mukaan kiveen hakattu.

Heidän vakuuttelunsa ovat voittaneet puolelleen jopa yli miljoonaa palkansaajaa edustavan keskusjärjestö SAK:n. SAK esitteli torstaina oman ehdotuksensa hallituksen kaavailemien pakkolakien korvikkeeksi. Järjestön esityksessä kilpailukykyä parannettaisiin muun muassa luopumalla palkankorotuksista. Toisin sanoen palkkojen ostovoiman annettaisiin laskea inflaation vaikutuksesta.

Kenen pussit pullottavat?

Sekä Sipilä että Stubb ottivat SAK:n esitykseen penseähkön kannan. Erityisen vastentahtoisesti siihen kuitenkin suhtautui Elinkeinoelämän keskusliitto, jolle SAK:n esitys oli ymmärrettävästi myrkkyä: palkkakehitys olisi äärimaltillista vain, jos yritykset pidättäytyisivät syytämästä palkanalennuksista saatuja rahoja sijoittajien taskuihin.

– Äärimaltilliselle palkkaratkaisulle ei ole edellytyksiä, jos yritykset ovat maksaneet ylisuuria osinkoja, SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly sanoi.

Tämä malli ei siis mahdollistaisi samaa, mitä esimerkiksi parin vuoden takaisessa yhteisöveron alennuksessa tapahtui. Tuolloin työttömyys jatkoi lisääntymistä, kun veroale valutettiin yritysten omistajien jo ennestään pulleisiin pusseihin.

SAK:n esitys on kuitenkin vielä yrityksille suopea. Se mahdollistaa edelleen palkka-alen tuottojen veivaamisen veroparatiiseihin.

Vuoden poliittinen blogi -palkinnon saanut Lilja Tamminen (vihr) esitti omassa vaihtoehdossaan, että myös tähän puututtaisiin sitomalla palkkakehitys konserniavustusten määrään. Konserniavustukset mahdollistavat esimerkiksi yrityksen voittojen puljaamisen Suomen verottajan ulottumattomiin.

Oman etunsa nimissä EK:n olisi viisainta ruveta lyömään kättä päälle pikimmiten ennen kuin SAK keksii napata Tammisen idean ja ruveta tilkitsemään veroparatiisireikiäkin. Silloin saattaisi nimittäin käydä niin, että ahneudesta voisi joutua tilille.

Onko pakko, jos ei halua?

Pääministeri Juha Sipilä on perustellut hallituksen kaavailemia toimia kestämättömillä tai vähintäänkin vääristellyillä väittämillä. Hänen viestinsä on kuitenkin nähtävästi nielty vähäisellä pureskelulla, koska jopa SAK on taipunut esittämään merkittäviä heikennyksiä palkansaajien etuihin.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen toisteli koulutusleikkauksia puolustelevassa puheessaan mantraa välttämättömistä leikkauksista. Tosiasiassa leikkaukset tai palkkojen alentamiset eivät kuitenkaan ole välttämättömiä. Ne ovat arvovalintoja. Toisinkin voisi tehdä.

Hallituksen ratkaisu palkkojen alentamiseksi kohtelisi erittäin rumasti julkisen sektorin työntekijöitä. Ratkaisu olisi hallituksen mukaan peruttavissa työmarkkinajärjestöjen yhteisellä korvaavalla esityksellä.

Nyt on esitetty hyvinkin varteenotettavia vaihtoehtoja, joilla saavutettaisiin suunnilleen hallituksen havittelema lopputulos – vaikka sen saavuttaminen ei olekaan mikään välttämättömyys, vaan arvovalinta.

Hallituksen pakkolait olisivat kuitenkin EK:n etu. Niiden toteutuessa järjestö ei joutuisi jatkossa enää edes neuvottelemaan monista keskeisistä kysymyksistä, koska ne olisi lailla sinetöity työntekijöiden tappioksi. EK:n ei siis kannata suostua palkansaajajärjestöjen esityksiin.

Kipeät seuraukset

Hallitusta johtavilla Juha Sipilällä ja Alexander Stubbilla on nyt todellinen arvovalinnan paikka. Vaihtoehtoja on esitetty: valinta paljastaa, ovatko keinot kilpailukykyloikan saavuttamiseksi tärkeämpiä kuin lopputulos.

Hallitus voi kumartaa EK:lle ja yrittää runnoa läpi erityisesti naisvaltaisen julkisen sektorin työntekijöitä kurittavat lait tai se voi valita paremmin ja osoittaa, että tavoite ei todellisuudessa olekaan ollut maksimoida osinkomiljonäärien ja veroparatiisiyhtiöiden voittoja.

Suomen tilanne on hankala. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tilannetta ei varmasti auta se, jos maa ajautuu yleislakkoon ja sen seurauksena jopa uusiin vaaleihin.

Sipilällä ja Stubbilla on vielä aikaa välttää nämä kipeät seuraukset.

Kuva: rajaus alkuperäisestä. Alkuperäinen kuva: Jukka Kopra 2014. CC BY 2.0.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.