Laillista veronkiertoa - ja sitten pääsee ministeriksi

12.11.2015 09.53

(Päivitetty: 12.11.2015 11.37)

Teksti:

Jussi Korhonen

Veronkierto on helppoa ja laillista, kun sen oikein osaa. Ja sitten pääsee ehkä ministeriksi.

Satumaisen rikas ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka (kok) oli vähän veronkiertohommissa. Yle kertoi eilen, että Toivakka järjesti mikkeliläisen kauppakeskuksen omistuksia holdingyhtiölle Belgiaan. Toivakan mukaan tarkoitus oli myydä kauppakeskus, mutta kauppoja ei syntynyt.

Ennen Toivakan ministeriyttä puljatut bisnekset menivät toisin sanoen reisille, ja tavoiteltu hyöty jäi saavuttamatta. Yritys oli ollut ilmeisen kova, kun oikein sellainen vaiva oli nähty, että Belgiaan oli yhtiö perustettu, mutta aina ei vain onnistu. Toivakka korostaa, että kaikki on ollut niin kovin laillista.

Veronkierron sijaan varsinkin asioihin osalliset käyttävät toimistaan mielellään nimitystä verosuunnittelu. Wikipedia varoittaa sekoittamasta noita kahta käsitettä keskenään, mutta todellisuudessa ne toimivat usein oikein hyvin synonyymeinä: molemmissa tarkoituksena on järjestellä asiat niin, että veroja joutuu maksamaan mahdollisimman vähän.

Toisin sanoen tarkoitus on kiertää verot voittojen maksimoimiseksi niin, että yhteiskunta saa vähän ja kiertäjä paljon. Tähän on olemassa lukemattomia täysin laillisia keinoja.

Täysin laillista on myös se, että Juha Sipilän (kesk) hallituksen satumaisen rikas liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk) oli ainakin vielä keväällä, tultuaan jo valituksi eduskuntaan, luxemburgilaisen veroparatiisiyhtiön hallituksessa.

Veroparatiiseiksi kutsutaan niitä paikkoja, joihin varoja siirretään, jotta kalliimman verotuksen maissa, kuten Suomessa, ei tarvitsisi maksaa veroja. Varsinkin suurista rahoista puhuttaessa suosittu toimintamalli on puljata bisnekset ainakin näennäisesti johonkin matalan verotuksen maahan niin, että Suomeen tai muuhun kotimaahan ei onnistuneimmillaan puliteta veroja ollenkaan. Kalliit verot kierretään monimutkaisilla yritysjärjestelyillä, konserniavustuksilla ja muulla pelillä. Täysin laillisesti.

Yhtä lailla laillista on myös se, että Juha Sipilän hallituksen satumaisen rikas pääministeri Juha Sipilä on kätkenyt mittavan omaisuutensa salaperäisiin vakuutuskuoriin niin, että kukaan ei tiedä, mitä hän omistaa ja kuinka paljon. Järjestely on siinä mielessä kätevä, että vaikka sijoitus tuottaisi kuinka paljon voittoa, veroja siitä pitää maksaa vasta sitten, kun niitä voittoja nostaa pois. Jos pätäkkää piisaa muutenkin, voi rahojen antaa lisääntyä kuorissa ja valita nostohetki sen mukaan, milloin verotus sattuu olemaan edullisella mallilla.

Täysin laillista kaikki.

Sitten on niitä rikollisiakin

Se ei ole vielä varmaa, että ovatko pääministeri Juha Sipilän hallituksen sosiaali- ja terveysministerin Hanna Mäntylän (ps) toimet olleet täysin laillisia. On vasta tutkinnan alla, onko ministeri mahdollisesti syyllistynyt petokseen.

Se tiedetään kuitenkin, että pääministeri Juha Sipilän puolueen keskustan ulkoasiainvaliokunnan johtoon asettama kansanedustaja Antti Kaikkonen (kesk) ei ole hoidellut raha-asioita täysin laillisesti. Hän sai vuonna 2013 vaalirahasotkuista vankeustuomion.

Pääministeri Juha Sipilän puolueen keskustan kunniakkaasta historiasta voisi nostaa esille myös yhä edelleenkin kansanedustajana toimivan Kauko Juhantalon (kesk), joka on maamme historian ainoa valtakunnanoikeudessa vankeusrangaistukseen tuomittu henkilö. Juhantalo ryvettyi niin sanotussa koplausjutussa, jossa hän kauppa- ja teollisuusministerinä toimiessaan hyödynsi asemaansa omien pankkilainojensa järjestelemisessä.

Mutta mitäpä vanhoista. Tärkeintä nyt on muistaa, että Juha Sipilän hallituksen ministereiden raha-asiat on järjestetty tiettävästi täysin laillisesti. Korostetaan vielä, että veroja on kierretty ja niitä on yritetty kiertää täysin laillisesti. Eikä Hanna Mäntylääkään ole tuomittu petoksesta, häntä vasta epäillään.

Onko se oikein?

Asiasta toiseen. Paloittelumurhaajana paremmin tunnettu Markus Pönkä sai hiljattain taas uuden, yli kolmen ja puolen vuoden linnatuomion väärennöksistä, petoksista ynnä muista vastaavista rikoksista. Pöngälle vaadittiin tuomiota myös törkeästä henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta, mutta tuo syyte hylättiin.

Oikeus totesi, että rikosta ei ollut tapahtunut, koska syyttäjän mukaan Pönkä oli vain aikonut siepata jonkun rikkaan henkilön saadakseen tältä rahaa. Mahdollinen väkivalta olisi ollut vain keino taloudellisen hyödyn saamiseksi, ei itsetarkoitus.

Mitään sieppausta Pönkä ei ehtinyt ennen kiinni jäämistään tekemään, vaan hän oli syyttäjän mukaan pelkästään valmistellut sitä muun muassa keräämällä erinäistä tarpeistoa, kuten aikuisten vaippoja, nippusiteitä, käsiraudat ja tekoparran.

Mutta kun väkivalta ei ollut syyttäjänkään mukaan suunnitelmien varsinainen päämäärä, niin täysin laillista kai se sitten on, jos vaikka sieppausta ansaintatarkoituksessa valmistelisikin.

Onko se oikein? Se onkin sitten toinen juttu.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.