Ranska on lähempänä kuin Venäjä

16.11.2015 19.06

(Päivitetty: 16.11.2015 19.29)

Teksti:

Jussi Korhonen

Pitäisikö siitä tuntea syyllisyyttä, että Pariisin terrori-iskut järkyttivät enemmän kuin muut viime aikojen veriteot?

On kaksinaamaista ja tekopyhää päivitellä Pariisin terrori-iskuja, kun samaa järkytystä ei uloteta Beirutin iskuihin tai Egyptissä pudonneeseen venäläiseen lentokoneeseen. Eivätkö kaikki ihmiset olekaan samanarvoisia? Onko ranskalainen ruumis parempi kuin libanonilainen tai venäläinen?

Näin sanotaan nyt, kun yhden jos toisenkin Facebook-profiilikuvaa peittävät Ranskan lipun värit. Kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset olisi samanarvoisia, vaan siitä, että Pariisin iskut osuivat enemmän suomalaisiin, koska Ranska on meitä lähempänä kuin Libanon tai Venäjä.

Pieni on suurta, kun se on lähellä

Miksi me luemme edelleen paikallislehtiä, vaikka valtakunnalliset tiedotusvälineet pystyvät parempien resurssien turvin tarjoamaan monipuolisempia ja syvällisempiä sisältöjä? Miksi me ylipäätään seuraamme kotimaisia tiedotusvälineitä, vaikka me tiedämme, että ulkomaisten mediajättien resursseilla kyetään vielä paljon enempään kuin mihin Suomessa ikinä rahkeet riittävät?

Syy on se, että meitä kiinnostavat meitä itseämme lähellä olevat asiat. Ulkomaiset tekijät kertovat Suomen asioista vain, jos jotakin poikkeuksellista tapahtuu. Valtakunnalliset tekijät eivät kerro pienten paikkakuntien pienistä asioista.

Meitä kiinnostaa paikallisen homekoulun kohtalo, mutta tokiolaiselle asia on täysin yhdentekevä. Meitä kiinnostaa, koska asia koskee meitä itseämme joko suoraan tai jonkun läheisen tai tutun kautta. Näistä maailman mittakaavassa pienistä asioista meille kertovat vain paikalliset mediat. Niille on edelleen tilausta, koska vain ne kertovat niistä meitä kiinnostavista ja meitä lähellä olevista asioista.

Media huomioi Suomessakin pikku-uutisilla, kun saksalaisesta vajaan kolmentuhannen asukkaan Wallenfelsin kylästä löytyi kahdeksan vauvan ruumiit. Ruumiit oli piilotettu arkkuun, joka löydettiin erään talon saunasta. Poliisi on pidättänyt 45-vuotiaan naisen, jonka epäillään synnyttäneen ja surmanneen vauvat.

Asiasta ei noussut kuitenkaan likikään samanlaista haloota kuin kesällä 2014, kun Oulun Heinäpäässä sijaitsevan kerrostalon huoneistovarastosta löydettiin viiden vauvan ruumiit. Tuota tapahtumaa päiviteltiin Suomessa ja eritoten Oulussa päivä- ja viikkokausia.

Eikö ole kaksinaamaista, että kuolleista saksalaisista vauvoista ei nosteta meillä samanlaista meteliä kuin oululaisista, vaikka Saksan tapauksessa uhrejakin oli enemmän?

Ei.

Lähellä ja lähellä

Oulun vauvasurmat tapahtuivat meidän keskuudessamme. Me olimme lähellä näitä tapahtumia.

Kaikki suomalaiset tietävät, missä on Oulu, ja kaikki oululaiset tietävät, missä on Heinäpään kaupunginosa. Monet oululaiset olivat tavanneet ravintoloissa työskennelleen naisen, jonka Oulun käräjäoikeus tuomitsi elinkautiseen vankeuteen viidestä murhasta ja viidestä hautarauhan rikkomisesta. Hän oli yksi meistä.

Monikaan saksalainen tai wallenfelsiläinen tuskin on häntä tavannut. He eivät ole kuulleet Heinäpäästä sen enempää kuin mekään Wallenfelsistä. Heitä järkyttää enemmän heidän keskuudessaan eläneet ja kuolleet.

Moskovassa räjähti syksyllä 1999 kaksi kerrostaloa. Satoja ihmisiä kuoli. Asia huomioitiin Suomessa, mutta likikään samanlaista elämää ei pidetty kuin pari vuotta myöhemmin, kun World Trade Centerin tornit sortuivat New Yorkissa ja vajaat kolmetuhatta ihmistä kuoli.

Uhreja Venäjällä oli vähemmän, mutta sama epäsuhta on kuolleiden suomalais- ja saksalaisvauvojenkin tapauksessa. Eikö Moskovan tapahtumien olisi kuitenkin pitänyt järkyttää suomalaisia enemmän, koska Moskova on lähempänä kuin New York?

Ei.

New York on kulttuurisesti lähempänä Suomea kuin Moskova. Länsimaiset arvot ja elämäntapa yhdistävät monia suomalaisia ja amerikkalaisia enemmän kuin Suomen ja Venäjän maantieteellinen likeisyys. Tämän vuoksi isku Yhdysvaltoihin osuu meihin kipeämmin kuin isku Venäjälle. Ranska on vielä lähempänä kuin Yhdysvallat.

Ihmisarvo kuuluu jokaiselle

Kyynisimmät sanovat Pariisin terrori-iskujen olleen oikeutettu seuraus Ranskan historiansa aikana tekemistä vääryyksistä. Ranskan historia ei ole kaikilta osin kunniakas, mutta ei ole Saksankaan. Tuskin monikaan kehtaa kuitenkaan pitää wallenfelsiläisten vauvojen kohtaloa oikeutettuna, koska Hitler oli paha.

Ei ole oikeutettua tehdä ihmisestä sijaiskärsijää jonkun muun tekojen vuoksi.

Vaikka New Yorkin tai Pariisin iskut tuntuisivatkin meistä lähemmiltä kuin jossakin muualla tapahtuneet asiat, se ei silti tarkoita, että uhrit yksittäisinä ihmiskohtaloina eivät olisi täsmälleen samanarvoisia. Ihminen on ihminen, vaikka hän miltä näyttäisi, mihin uskoisi tai missä eläisi ja kuolisi. Ihmisarvo kuuluu jokaiselle.

Eikä hävetä yhtään

Me emme iloitse tai sure samalla tavalla kaikkia maailman tapahtumia. Sillä on merkitystä, koskevatko ne meidän läheisiämme vai meille tuntemattomia ihmisiä meille tuntemattomissa paikoissa.

Perheenjäsenet ovat lähempänä kuin naapurit, ja naapurit ovat lähempänä kuin kaupungin toisella laidalla asuvat. Toisella puolella maailmaa asuva voi olla kuitenkin läheisempi kuin lähin naapuri. Läheisyys määrittyy jokaisen kohdalla eri tavalla, ja siihen on eri syitä. Mitä lähempänä maailman tapahtumat tavalla tai toisella ovat, sitä enemmän ne osuvat meihin itseemme.

Minä olen kävellyt Pariisin kaduilla. Olen nauttinut kaupungissa kulttuurista ja istunut kahviloissa. Minulle enemmän tai vähemmän tuttuja ihmisiä on jatkuvasti Pariisissa – luultavasti nytkin.

Pidän väkivaltaisuuksia ja ihmisoikeusloukkauksia vastenmielisinä tapahtuivatpa ne missä hyvänsä tai kenen hyvänsä toimesta. Minulla on kuitenkin henkilökohtainen side Pariisiin ja etenkin siihen, mitä kaupunki minulle edustaa. Sen vuoksi Pariisin isku osui symbolisesti myös minuun. Tämän vuoksi pidän symbolisena eleenä viikon ajan Ranskan lipun värejä Facebook-profiilikuvassani.

Eikä minua hävetä yhtään.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.