Poliitikot eivät ansaitse rakkautta
Asioista pitäisi pystyä puhumaan ilman henkilöön käyviä tunteenpurkauksia.
Tiputtaudutaanpa päivänpolttavista aiheista hetkeksi. On nimittäin jälleen esitetty, että minä vihaisin perussuomalaisia. Näin väitti Suomen Sisun Pohjois-Pohjanmaan piiripäällikkö Kari Laurila minun Facebook-sivullani käydyssä keskustelussa, joka ei liittynyt perussuomalaisiin millään tavalla.
– Minusta tuo Sinun perseilysi alkaa mennä jo persoonallisuushäiriön tai mielisairauden rajapinnan lähelle. Vaikka en itsekään pidä perussuomalaisuudesta, asenteesi saa aikaan vastareaktion. Sellainen tuskin kuitenkaan on tarkoituksesi? Laurila kirjoitti.
Olin aikaisemmin samassa keskustelussa käyttänyt sanaa perseily kuvaillessani näkemystäni poliisin viestinnässä tavan takaa esiintyvistä epäonnistumisista. Myöhemmin samassa keskustelussa Laurila kehotti minua tutustumaan maksullisia vihanhallintakursseja mainostavaan verkkosivustoon.
Olen jo aikaisemmin kertonut, että en vihaa perussuomalaisia. Nyt taitaa olla kuitenkin sellaisen harvinaisen hetken aika, että suomalainen mies rupeaa puhumaan tunteista enemmänkin, koska näemmä jopa minun tunteeni ovat nyt yllättäen ruvenneet kiinnostamaan.
Otetaan ensimmäiseksi käsittelyyn tämä paljon puhuttu viha.
Viha
Minä en vihaa juuri ketään tai mitään. Varhaisia herätyksiä minä vihaan, mutta niidenkin kanssa olen oppinut elämään.
Minä kritisoin toisinaan hyvinkin kärjekkäästi eri päättäjiä ja muita vaikuttajia. En jätä jotakin typeryyttä käsittelemättä sen vuoksi, että ihan hiljattain on ollut esillä joku samaan porukkaan kytkeytyvä toinen typeryys. Niistä ei saa paljousalennusta. Ei se niin mene, että jos esitetään aivan hirveän paljon huonoja asioita, niin niistä osa hyväksytään, koska kaikkea ei kehdata kohteliaisuuden nimissä tyrmätä.
Perussuomalaisilta tipahtelee typeryyksiä parhaimmillaan tai pahimmillaan monta kertaa päivässä, ja kyllä minä niihin tartun, jos jotakin sanottavaa tulee mieleen. Jos sanottavaa on pitemmästi ja perusteellisemmin, teen sen täällä. Jos kommentoitavaa on lyhyemmästi, teen sen Facebookissa tai Twitterissä. Molempiin ovat kaikki tervetulleita keskustelemaan ja esittämään omat näkemyksensä, jos vain vähänkään osaa käyttäytyä.
Mutta en minä perussuomalaisia vihaa. Eivät he minussa niin voimakasta tunnetta saa heräämään. En suinkaan minä edes rupeaisi kuluttamaan itseäni sillä, että vihaisin jotakin poliitikkoa tai puoluetta? Se ei ole edes järkevä tapa tarkastella yhteiskunnallisia asioita. Vihasta seuraa vaarallista kapeakatseisuutta.
Minä uskon, että ihmisinä nämä arvostelemani perussuomalaiset ja muutkin vaikuttajat ovat pääasiassa ihan hyviä tyyppejä. Olen monien kanssa monista asioista eri mieltä, mutta tuskin heistä kovinkaan useat ovat aivan sietämättömiä ihmisinä. Useimmat minun tapaamani poliitikot ovat puoluekannasta riippumatta itse asiassa varsin hauskaa juttuseuraa. Se taitaa olla vähän edellytyskin, jos aikoo toreilta haalia ihmisiä äänestäjikseen.
Ei. En minä perussuomalaisia vihaa tai rupea vihaamaan. Heidän kannanottojaan ja politiikkaansa minä taatusti arvostelen, jos ja kun siihen aihetta ilmenee. Teen sen siten kuin kulloinkin parhaaksi näen. Päättäjinä heidän tulee arvostelu kestää. Koska esitän omat näkemykseni julkisesti, minä hyväksyn senkin, että myös minuun kohdistuu julkista arvostelua.
Koko ajan enemmän vaikuttaa kuitenkin siltä, että läheskään kaikki eivät ymmärrä, että arvostella voi myös ilman vihaa. Se ilmentää vihaa, kun esimerkiksi poliitikoille, toimittajille ja ihan vain yksittäisille ihmisille lähetellään tappouhkauksia sen vuoksi, mitä he ovat sanoneet, olleet mieltä jostakin asiasta. Se on vihan politiikkaa, jonka tarkoitus on vaientaa erimieliset pelolla. Sitä ei pidä sallia. Asioista pitää voida keskustella ilman, että ketään yritetään vaientaa asiattomasti. Sellainen on alhaista.
Rakkaus
Minä en toivo, että perussuomalaiset töppäilevät, jotta minä pääsisin ilkkumaan; minä toivon, että perussuomalaiset rupeaisivat tekemään hyvää politiikkaa. Se on ollut aika vähissä. Jotkut ratkaisut ovat olleet peräti halveksuttavia. Mutta en minä heitä silti vihaa.
Sen verran olen elämässäni vihannut, että tiedän, että se kuluttaa. Se harhauttaa, ja se estää näkemästä ympärille. Se imee valon ympäriltään ja sokeuttaa paljolle kauniille. Suosittelen ihan kaikille henkilökohtaista taistelua tuntemaansa vihaa vastaan. Sen viemä energia kannattaa suunnata uuden tekemiseen sen sijaan, että antaa vihan tuhota ja näivettää. Viha tekee ihmisen pieneksi.
Rakkaus on toinen juttu. Voimaltaan se on vähintään yhtä väkevä kuin viha. Se on kuitenkin siinä mielessä erilainen, että kuluttamisen sijaan se voimauttaa. Se on uusiutuvaa energiaa. Se yhdistää. Rakkautta minä suosittelen aivan kaikille. Mahtina se peittoaa vihan koska tahansa, jos sille antaa mahdollisuuden.
En kehota rakastamaan perussuomalaisia. He eivät sitä ansaitse. Sama koskee kuitenkin muidenkin puolueiden poliitikkoja. He ovat poliitikkoja, eikä poliitikkoja kuulu rakastaa sen enempää kuin vihatakaan. Heitä ja heidän toimiaan tulee tarkastella asioiden kautta.
Politiikka on peliä. Poliitikot ovat osa sitä. Kun poliitikon kaapu riisutaan, löytyy alta ihminen. He ansaitsevat tunteita kokijoina ja kohteina; pieniä, suuria, voimakkaita ja tuskin havaittavia. Aivan kuten kaikki muutkin ihmiset riippumatta siitä, mitä mieltä he ovat asioista.
Poliitikon kaavun alta löytyvällä henkilöllä on merkitystä esimerkiksi silloin, kun me arvioimme äänestyskopissa, että keneen voi luottaa. Arvioitaessa ihmisen toimia poliitikkona pitäisi kuitenkin ymmärtää, mitä eroa on julkisella hahmolla ja aivan samalta näyttävällä yksityisellä henkilöllä, joka itkee, nauraa, suree, iloitsee, vihaa ja rakastaa aivan kuten me kaikki.
Tunteet yhdistävät meitä kaikkia ihmisinä, vaikka meidän näkemyksemme eroaisivatkin. Ja rakkaus on se tunne, jota minä kaikkein lämpimimmin suosittelen.
Ja sitten vielä sellainen juttu, että jos minun kirjoitukseni rupeavat oikein häiritsevässä määrin ärsyttämään, niin silloin kannattaa miettiä, että kannattaako niitä lukea ollenkaan. Viimeistään siinä vaiheessa, jos rupeaa tuntemaan itsessään vihaa, on korkea aika keksiä jotakin muuta tekemistä.
Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.
Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.
Lue myös:
”Miksi sinä vihaat persuja?” (3.1.2016)
Kari Laurilan kommentti Facebook-keskustelussa (14.1.2016)
************
Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa