Mutta ei tämä Syyriaan lopu
Ahneuden ja itsekkyyden sanelemat ratkaisut käyvät kalliiksi, kun Lähi-idän kriisi katsoo meitä viimein silmiin.
Syyrian sisällissodassa lasketaan kuolleen jo liki puoli miljoonaa ihmistä. Kaikkiaan sodan seurauksena useampi kuin joka kymmenes syyrialainen on joko kuollut tai haavoittunut. YK kertoo, että maassa on yli 13 miljoonaa ihmistä, jotka tarvitsevat humanitääristä apua. Yli 11 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Puolet heistä on lapsia. Ainakin 4,6 miljoonaa ihmistä on paennut ulkomaille.
Kaoottisessa tilanteessa lukemat ovat luonnollisesti vain arvioita. Suuria lukemia ne ovat joka tapauksessa varsinkin siihen nähden, että ennen sotaa Syyriassa arvioitiin asuneen noin 22 miljoonaa ihmistä.
Ulkoministeri Timo Soini (ps) sanoo, että Syyrian tilanne on häpeä kansainväliselle yhteisölle. Hänen mukaansa sota Syyriassa on muuttunut painajaiseksi.
Tässä ulkoministeri on täsmälleen oikeassa. Syyrian sisällissota tosin oli painajainen jo kauan ennen kuin lukuisat ulkopuoliset sotilasmahdit ryhtyivät moukaroimaan kuka mitäkin konfliktin osapuolta ilmasta. Nyt tilanne on jo pahempi kuin painajainen.
Tämähän maksaa rahaa
Timo Soinin mukaan myös kansalaisten tulisi herätä Syyrian tilanteen vakavuuteen.
– Kyllä kansalaismielipiteenkin pitäisi herätä. Meillä on milloin mistäkin asiasta mielenosoituksia, mutta tämän puolesta ei ole marssinnut kukaan, ei missään, hän ihmetteli Ylen mukaan.
Se, että kansalaismielipide ei ole Soinin mielestä Syyrian tilanteen suhteen hereillä kertoo enemmän siitä, minkälaisten kansalaisten parissa Soini on viime vuodet hengannut kuin siitä, kuinka hereillä kukakin kansalainen on.
Pääosan Syyrian sisällissodan kauhistelusta on nimittäin varastanut ääri-islamilainen terroristijärjestö Isis. Se on syyllistynyt kuvottaviin ja käsittämättömiin hirmutekoihin. Järjestöä vastustetaan hyvin kiivaasti – jopa niin kiivaasti, että kauheuksien uhrit, ihan oikeat ihmiset ovat unohtuneet.
Eritoten he unohtuvat niiltä, jotka ovat liittäneet barbaarisen roskasakin maineen tahraamaan myös niitä, jotka järjestöä pakenevat tai ovat sen kourissa kärsineet. Vieläkin rankempi yleistys maalaa Isis-terroristeista kuvan, jonka sanotaan edustavan kaikkia muslimeita (ja muitakin Lähi-idässä asuvia, asuneita tai edes siltä näyttäviä) ja johon vedoten pakolaisia yleisesti mustamaalataan.
Ulkoministeri ja eritoten puoluejohtaja Soinin ympärillä on epäilemättä näitä tarinoita toistelevia riittänyt. Ääntä on pidetty niin kovasti, että suuremmatta huomiotta ovat jääneet ne monet muut, jotka ovat tienneet jo pitkään, että ääri-islamistit eivät ole likikään Syyrian konfliktin koko totuus. Toimijoita on muitakin, mutta se kaikkein tärkein totuus on se käsittämättömän laaja inhimillinen kärsimys, joka Syyrian konfliktista on seurannut ja koskettanut miljoonia.
Jo alkuvuodesta 2013 arvioitiin, että ainakin 60 000 ihmistä oli saanut surmansa. Neljän miljoonan ihmisen arveltiin tarvitsevan humanitääristä apua maan sisällä. Yli miljoona oli jo tuolloin ehtinyt paeta maan rajojen ulkopuolelle.
Jo nuo olivat hirvittäviä lukemia. Jo tuolloin tiedettiin, että kysymys oli valtavasta humanitäärisestä katastrofista. Mutta ei se riittänyt. Tuolloin suurvallat kinastelivat ja aprikoivat, että kenelle sopii ja ei sovi sotatarvikkeita toimittaa. Ihmisistä ei kukaan merkittävämpi toimija ollut erityisemmin kiinnostunut.
Ihmiset ovat ruvenneet kiinnostamaan länsimaissa vasta siinä vaiheessa, kun he ovat täällä ja katsovat meitä silmiin. Ja silloinkin meitä kiinnostaa lähinnä siksi, että me ymmärrämme, että tämähän maksaa rahaa.
Niin maksaa – eikä se kuulkaa tähän lopu.
Edestakaisin
Länsimaissa katseet ovat olleet uhrien sijaan rikollisissa. Lähempänä rikospaikkoja kriisin todelliset kasvot on kuitenkin nähty jo pitkään. Eikä suinkaan vähiten Syyrian naapurimaissa, jotka ovat muuttuneet pikaisesti pakolaisten lähtöpaikoista määränpäiksi.
Syyrian pakolaisista yli miljoona on mennyt Libanoniin, jossa kaikkine pakolaisineen asuu nyt suunnilleen saman verran ihmisiä kuin Suomessa. Ennen syyrialaispakolaisten saapumista Libanonissa oli jo ennestään 400 000 palestiinalaista pakolaista.
Mitään pitkiä valmistaumisia maalle ei sallittu. Vielä kymmenen vuotta sitten nimittäin ihmisten suunta oli päinvastainen: tuolloin Libanonista paettiin sankoin joukoin Syyriaan, kun Israelin sotatoimet aiheuttivat hävitystä. Tämä konflikti puhkesi pian sen jälkeen, kun Syyrian joukot olivat poistuneet Libanonista miehitettyään maata 1970-luvulta lähtien milloin milläkin verukkeella.
Noin neljännesmiljoona ihmistä on paennut Syyriasta toiseen naapurimaahan Irakiin. Myös Irakin kohdalla pakolaisten suunta on nyt eri kuin vuosikymmen sitten. Syyriassa asui ennen sisällissodaksi eskaloitunutta vuoden 2011 kansannousua kaikkiaan jopa puolitoista miljoona irakilaista. Vuonna 2007 arvioitiin, että Syyriassa oli pelkästään yli 1,2 miljoonaa Irakin silloisia väkivaltaisuuksia paennutta.
Kun totuus on pakko nähdä
On täysin selvää, että lähes koko Lähi-idän alue on yhtä suurta humanitääristä kriisiä – joko juuri nyt tapahtuvaa, hiljattain päättynyttä tai kohta koittavaa. Miljoonittain ihmisiä vaeltaa jatkuvasti maasta toiseen, kun aina muutaman vuoden välein jossakin puhkeaa sota. Ja monissa niistäkin maista, joissa ei sodita, pitää rauhaa yllä totalitäärinen hallinto, jolle ihmisoikeudet ovat vähintäänkin yhtä suuri vitsi kuin meikäläisille riidanlietsojille.
Syyrian sota ja tappaminen on saatava loppumaan. Tässä asiassa on helppo olla samaa mieltä ulkoministeri Timo Soinin kanssa.
Mutta ei tämä Syyriaan lopu.
Jatkuvien konfliktien ja toivottomuuden keskellä eläneistä ihmisistä osa, toistaiseksi pieni osa, on nyt kyllästynyt odottelemaan pysyvää vakautta ja lähtenyt liikkeelle. Osa sekasorron keskellä kasvaneista on ruvennut terroristeiksikin. Viimeistään näiden ihmisten saapuminen meidän keskellemme luulisi herättävän länsimaatkin ymmärtämään, että silkan ahneuden varaan kyhätyt huterat väliaikaisratkaisut Lähi-idässä eivät riitä.
Jos vaikka ihmisten kärsimys ei kiinnostakaan, niin ihan jo rahankin vuoksi viisaus olisi nyt parempi työkalu kuin pyhä itsekkyys. Pysyvän vakauden ja kestävien hallintojen rakentaminen Lähi-itään kestää kauan ja käy kalliiksi, mutta se vasta kalliiksi käykin, jos tilanne päästetään siihen, että alueella ei asu enää ketään, ketä hallita.
Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.
Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.
Aiheesta internetissä:
Yle: Ulkoministeri Soini: Syyrian tilanne on häpeä kansainväliselle yhteisölle (15.2.2016)
MTV: Soini: Syyrian konflikti muuttunut painajaiseksi (15.2.2016)
Newsweek: Half of Syria’s population is now displaced: How we can help them (21.9.2015)
The Economist: Syria’s drained population (30.9.2015)
CNN: Lebanese refugees pour across Syrian border (20.7.2006)
Forced Migration Review: Iraqi refugees in Syria (2008)
Amnesty: Suffering in Silence: Iraqi Refugees in Syria (2008)
OCHA: Syrian Arab Republic: Humanitarian Snapshot (1.2.2016)
************
Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa