(Päivitetty: )
Teksti:
Jussi Korhonen

Krapulainen kansa ei äänestä.Krapulainen kansa ei äänestä. Hajaannus voitetaan, kun kaikki juovat itsensä mukaviksi. Lampunvarjostin päässä ei huomaa, kun rahat viedään veroparatiiseihin.

Leikkaukset kurittavat etuuksia, julkisia palveluita ja niitä tarvitsevia. Pakkolaeilla uhkaileva hallitus vaatii palkkoja pienemmiksi ja lomia lyhyemmiksi. Moni ei palkkaa edes saa, vaan riutuu pitkäaikaisessa työttömyydessä, jota katkotaan kuntoutukseksi tai aktivoimiseksi kutsutulla ilmaistyöllä. Turvapaikanhakijat pelottavat yksinkertaisimmat rasismiin ja jotkut terroritekoihinkin.

Kansa on jakautunut leikkauspolitiikan kannattajiin ja vastustajiin, menestyjiin ja häviäjiin, rasisteihin ja suvakkeihin ja ties mihin.

Mutta yksi asia yhdistää: viina. Siitä tykkäävät kaikki (paitsi Päivi).

Hallitus, hallituspuolueet ja niiden yksittäiset poliitikot puuhaavat lievennyksiä juopottelun holhoamiseen. Maitokauppoihin ajetaan vahvempia juomia, ravintoloiden anniskelusääntelyä pyritään vähentämään, Alkojen aukioloaikoja aiotaan pidentää, omat viinat halutaan sallia festareille ja niin edelleen.

Aivan kuin ajatuksena olisi, että kaiken kurituksen ja hajaannuksen keskellä kansa joisi itsensä mukavaksi. Ikään kuin tuumittaisiin, että kaikki ongelmat ratkeavat sillä, että ihmisille kaadetaan tuikku murheeseen, annetaan viinaa nykyistä useammin, helpommin ja halvemmalla.

Tai ellei nyt ihan kaikki ongelmat sillä ratkea, niin ainakin hallituksen kannatusongelma. Mikäpä se olisikaan parempi kikka kosiskella tyytyväistä örähtelyä kuin juottaa koko väestö känniin.

Jo kelpaa sitten herrojen huseerata, kun katajainen kansa näkee kaiken kahtena. Kun kriittiset äänet kuvittelevat olevansa hauskoja tanssiessaan pöydillä lampunvarjostimet päässä, voivat ketkut kantaa kaikkien rahat kenenkään huomaamatta veroparatiiseihin.

Krapulainen kansa ei äänestä – tai jos äänestää, niin ääni sammalletaan kernaasti sille, joka viimeksi on ryypyn tarjonnut.

* * *

Mietitään vain alkoholipolitiikkaa uusiksi, mutta pohditaan sitä asiaa uudestaan vielä sitten, kun ollaan selvin päin. Asia nimittäin ei ole ollenkaan yksinkertainen: vastakkain ovat vapaus ja vastuullisuus, holhous ja holtittomuus, työllisyys ja juopottelun kustannukset ja niin edelleen.

Viinan kittaamista on pohdittu Suomessakin jo vuosisatoja. Tietoa löytyy joka lähtöön. Pohjia nyt ajankohtaisiin pohdintoihin voi ottaa aluksi vaikka alta löytyvistä linkeistä.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

Aiheesta internetissä:

Juha Rehula: Alkoholilain uudistaminen vaatii tasapainottelua (19.2.2016)

Rehulan alkoholi­esitys ei riitä hallitus­kumppaneille – näitä vapautuksia kokoomus ja perus­suomalaiset ajavat (21.2.2016)

Sinuhe Wallinheimo: Alkoholilain uudistamiseen vielä lisää rohkeutta (21.2.2016)

Keski-Uusimaa: Kaikkonen haluaa piknikviinit takaisin festivaaleille (19.2.2016)

Tiede: Suomalainen viinapää (1.1.2004)

Leena Rossi: Suomalaisen viinapään arvoitus (17.12.2015)

Yle: Oluen myyntiä halutaan lisätä – haittojen hintalappua ei tiedetä (22.2.2016)

THL: Kansa ei toivo väljempää alkoholipolitiikkaa (10.2.2016)

Panimoliitto: Valtaosa suomalaisista kannattaa alkoholirajoitusten purkamista (22.2.2016)

Panimoliitto / Taloustutkimus: Tiedot kysymyksittäin

Ehyt ry: Alkoholipolitiikan turhauttavuus: tunteita, mielipiteitä, faktaa ja populismia (19.2.2016)

Yle: Alkoholipolitiikkaan voi tulla historiallisia muutoksia – Olutta iltamyöhään, pienkaupoille erioikeuksia, viinit valikoimiin? (6.2.2016)

Tilastokeskus: Viina tappaa työikäisiä (30.5.2011)

Taloussanomat: Pian taas ryypätään – iso lasku meille (2.8.2013)

Kauppalehti: Alkoholi on Suomessa tabu (24.12.2015)

THL: Alkoholi Suomessa – Kulutus, haitat ja politiikkatoimet (2013)

************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

 

X