Eroan vasemmistoliitosta
Pitkän pohdinnan jälkeen aika on kypsä ilmoittaa, että eroan vasemmistoliitosta.
Olen pitkän pohdinnan jälkeen päättänyt erota vasemmistoliitosta. Puolueen kannatus on madellut vuosikaudet luvattoman heikoissa lukemissa, kuten käy ilmi muun muassa Ylen eilen julkaisemasta kannatusmittauksesta. Vasemmistoliitto ei ole kyennyt haalimaan uusia äänestäjiä, vaikka olosuhteiden Suomessa pitäisi ainakin näennäisesti sataa suoraan vasemmiston laariin.
Pääsyy tähän on se, että vasemmistoliitolla ei ole ollut esittää uskottavaa vaihtoehtoa. Viime kevään vaaleissa puolueen esittelemä leikkauspolitiikkaratkaisun vastine tyrmättiin äänestyskopeissa. Vaihtoehto oli, mutta siihen ei uskottu.
Eikä uutta sen kummempaa ole tilalle kuulunut.
Vaalien jälkeen valtaa on pitänyt meikäläisissä oloissa poikkeuksellisen oikeistolaista politiikkaa junttaava hallitus, mutta edes tämä ei ole saanut ihmisiä uskomaan vasemmistoliittoon.
Osittain uskottavuuden puute voi johtua puolueen nykyisestä puheenjohtajasta Paavo Arhinmäestä. Hän ryvettyi tekemällä Kataisen hallituksessa monen vasemmistolaisen arvojen vastaisia kompromisseja. Vaikka Arhinmäki johdattikin puolueensa lopulta kesken vaalikauden oppositioon, tahraantui useiden silmissä puheenjohtaja pysyvästi. Joidenkin mielestä ero hallituksesta oli enemmän vaalitemppu (joka ei edes onnistunut) kuin osoitus puolueen tai sen johtajan arvoista.
Arhinmäkeä ei voi kuitenkaan yksin asettaa vastuuseen uskottavuuden puutteesta. Myös hänen edeltäjänsä ovat sotkeutuneet vasemmistolaisesti arveluttaviin ratkaisuihin 90-luvun Lipposen hallituksista lähtien. Vasemmistoliitosta on tullut puolue, joka näyttää olevan valmis tinkimään mistä hyvänsä periaatteistaan päästessään hallitukseen.
Ja hallitukseen puolue on ängennyt aina tilaisuuden tullen, vaikka siellä mitä politiikkaa oltaisiin oltu tekemässä.
Nyt vasemmistoliitto on valitsemassa uutta puheenjohtajaa. Tarjolla on kolme erilaista ehdokasta, jotka kuitenkin kaikki edustavat enemmän vasemmistoliittolaista kuin vasemmistolaista perinnettä. On hankala nähdä, että puolue uskaltaisi kenenkään heidänkään johdolla uudistua siten, että se pystyisi nousemaan tekijäksi, joka vaikuttaa myymättä itseään.
Vasemmistoliitolta puuttuu rohkeus. Tämän vuoksi en jaksa uskoa, että siitä voi tulla menneisyyteen tuijottelevasta hiipuvan suosion liikkeestä kummempaa. Enkä minä pysty asiaan vaikuttamaan.
Katsonkin ajankohdan olevan nyt oikea sille, että ilmoitan julkisesti eroavani vasemmistoliitosta.
Päivitys 1.4.2016 klo 10.20
Paavo Arhinmäki ilmoittaa pyörtävänsä aiemman päätöksensä ja asettuvansa sittenkin ehdolle jatkokaudelle vasemmistoliiton puheenjohtajana. Minun ratkaisuani tämä tieto ei muuta suuntaan tai toiseen.
Odotin riittävän hyvää pj-ehdokasta jäsenäänestykseen. Kun sellaista ei tullut, olen käytettävissä puheenjohtajaksi puoluekokouksessa.
— Paavo Arhinmäki (@paavoarhinmaki) April 1, 2016
Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.
Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.
Lue myös:
Aprillia, en eroa vasemmistoliitosta – mutta ei siinä ollenkaan kaikki (2.4.2016)
Aiheesta internetissä:
Yle: Keskusta nousi suurimmaksi puolueeksi, SDP putosi kakkostilalle (31.3.2016)
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa