(Päivitetty: )
Teksti:
Jussi Korhonen

Rotta katsoo telkien takaa toisin kuin sananvapautta vastaan hyökkäävät Suomessa.

Sananvapauden vastaisessa taistelussa läheisetkään eivät ole turvassa.

Eilen nähtiin eräs alhaisimmista mahalaskuista, joihin suomalainen sananvapauden vastainen taistelu on viime aikoina vajonnut. Kahden tunnetun bloggaajan läheisille postitettiin kuolleita rottia.

Kyllä. Kuolleita rottia. Eikä bloggaajille, vaan heidän läheisilleen: Jori Eskolinin 3-vuotiaalle pojalle ja Imageen Uuninpankkopoika-blogia kirjoittavan Sakari Timosen 81-vuotiaalle äidille.

Pienelle lapselle ja vanhukselle.

Viestissä ei ole mitään epäselvää. Kumpaakin kirjoittajaa on mustamaalattu ja painostettu monin eri tavoin jo aiemmin. Kun se ei ole toiminut ja hiljentänyt miehiä, on nyt siirrytty uhkaamaan heidän perheitään.

Rottakirjeet on lähetetty vain päiviä sen jälkeen, kun molemmat bloggaajat olivat käsitelleet kahteen otteeseen tamperelaisesta persuvaikuttajasta Terhi Kiemungista käytyä keskustelua.

Kohu ja kuka teki ja mitä

Sekä Timonen että Eskolin ovat erittäin tuotteliaita kirjoittajia. Toukokuun jälkimmäisellä puoliskolla Timonen julkaisi 13 kirjoitusta ja Eskolin vielä pari enemmän. Näissä hiljattaisissa kirjoituksissa nousivat usein esiin esimerkiksi rasismi, Rajat kiinni -kansanliike, MV-lehti ja turvapaikanhakijat. Erityisen useita mainintoja saivat perussuomalaiset ja puolueen monet vaikuttajat.

Rottakirjeitä edeltävissä kirjoituksissa käsiteltiin Terhi Kiemungin ympärillä pyörinyttä kohua. Se alkoi kirjoituksesta, joka on julkaistu blogissa, jonka profiilikuvassa Kiemunki esiintyy, mutta jonka pitäjä hän kiistää olevansa.

Yhtä lailla kuin Kiemungin laatimaksi väitetyn kirjoituksen todellista tekijää, myös Timosen ja Eskolinin läheisiä uhkailevaa tahoa voi vain arvailla – enemmän tai vähemmän hyviin perusteluihin nojaten.

Hyökkäys sattui sopivasti Kiemunki-kirjoitusten jälkeen, mutta Eskolinin ja Timosen kaltaisten suorasanaisten kommentoijien tapauksessa kyse tuskin oli vain tästä yhdestä aiheesta. Ehkä se oli ratkaiseva sysäys, kenties epäonnekas sattuma, joita tosin tuntuu hämmästyttävän paljon näihin kysymyksiin osuvan.

Sitä ei kuitenkaan tarvitse arvailla, minkä kaltaiset aiheet yleisemmin ovat rottakirjeisiin motivoineet eikä sitä, mistä on kysymys laajemmassa mittakaavassa: niin sanotun kansallismielisen liikehdinnän kritisoiminen halutaan vaientaa.

Sananvapauden ja ”monikulttuurisuuden painajaisen” vastaisia taisteluja käydään pitkälti samoista korsuista käsin.

Ennakkotapaukset ohjaavat vaikenemaan

Ennakkotapauksia on luotu järjestelmällisesti: kuka rohkenee haastaa rasismin ja vihapuheen, päätyy automaattisesti mustamaalauskampanjoiden ja uhkailujen kohteeksi. Erityisellä huolella tämä on pyritty ulottamaan toimittajiin, jotka ovat jutuissaan kertoneet esimerkiksi viime syksynä yltyneeseen turvapaikanhakijapolemiikkiin liittyvistä asioista tavoilla, jotka eivät tue rasistista maailmankuvaa.

Tätä toimintaa on tukenut poliisi. Poliisi on toisinaan tarjoillut kauniita sanoja, mutta toistaiseksi toimet ovat pääosin jääneet odottamaan itseään. Uhkailu ja vihapuhe yleisemmin saavat jatkua ja ne toden totta jatkuvat – avoimesti ja myös julkisesti.

Viranomaisten välinpitämättömyydellään tukema kampanjointi on myös ainakin joissakin tapauksissa toiminut. Jotkut toimittajat ovat päätyneet välttelemään juttuaiheita, joiden tiedetään vievän niihin kajoavan journalistin vihasivustojen ja törkyforumeiden trollien hampaisiin. Järjestelmällisesti luodut ennakkotapaukset ovat kantaneet hedelmää – eivät paljoa, mutta yksikin on aivan liikaa.

Täsmälleen samaa tehdään kansalaisaktivisteille. Ja täsmälleen samaa tehdään bloggaajille.

Keinot alhaiset, lääke lähellä

Sakari Timosen ja Jori Eskolinin blogit tavoittavat suuren määrän lukijoita – kaikkinensa enemmän kuin monien paikallislehtien nettisivut. He eivät säästele sanojaan kritisoidessaan rasistista tai ”kansallismielistä” liikehdintää. He toimivat vastavoimana propagandalle ja vihanlietsonnalle. He torppaavat valheita totuuksilla, ihmisvihaa ihmisoikeuksilla ja laittomuuksia lailla.

Siksi heidät halutaan hiljentää. Mutta heidät halutaan hiljentää myös esimerkiksi muille. Nyt viestitään, että älä edes kuvittele rupeavasi puhumaan tai läheisillesi käy huonosti.

Keinot ovat alhaiset, mutta lääke on lähellä. Siihen tarvitaan vain tahtoa. Sananvapautta uhkaavaa vyyhteä voidaan ruveta purkamaan uusilla ennakkotapauksilla: sellaisilla, joissa viranomaiset osoittavat, että uhkauksia, kunnianloukkauksia ja muita laittomuuksia ei enää automaattisesti ohitetakaan olankohautuksella, kuten nyt on osoitettu tehtävän.

Suomen Journalistiliitto asettui maaliskuussa vaatimaan toimia toimittajiin kohdistuvan painostamisen kitkemiseksi. Liiton puheenjohtaja Hanne Aho kiteytti sanoissaan kuitenkin ongelman laajemminkin tavalla, jota on jälleen kerran aiheellista pyytää viranomaisia muistelemaan:

– Myös muut ammattiryhmät ovat jo pitkään joutuneet kärsimään uhkailusta, muun muassa sosiaaliviranomaiset, poliisit, poliitikot.. Tämän on yksinkertaisesti aika loppua. Poliisin on tutkittava ja syyttäjän syytettävä.

Sitä odotellessa meidän muiden on osoitettava, että me emme hyväksy raukkamaisten uhkailijoiden hyökkäyksiä sananvapautta ja demokratiaa vastaan. Meidän on astuttava puolustamaan noita keskeisen tärkeitä arvoja aina, kun niitä vastaan hyökätään. Ja meidän on tuettava Eskolinin ja Timosen kaltaisia ihmisiä, kun he sanovat sen, mitä on sanottava.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

Lue myös:

Kiemunki valehtelee tai ei tunnista itseään (28.5.2016)

Aiheesta internetissä:

Jori Eskolin: Rottien dialogi (2.6.2016)

Uuninpankkopoika Saku Timonen / Image: Rottapostia (2.6.2016)

Suomen Journalistiliitto: Pelon lietsomisen on loputtava (16.3.2016)

Journalisti: ”Hakkaan sinut paskaksi” (17.3.2016)

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

X