(Päivitetty: )
Teksti:
Jussi Korhonen

Lakin alta voi löytyä mätä omena, melonia odottaisi ja lippis toista lupaisi.

Populistit ja opportunistit ajavat omia agendojaan hyödyntämällä vallitsevaa tilannetta.

Populismi on yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin ongelmiin. Se on hauskoja ja tarttuvia sutkautuksia ilman perusteluita. Se on kansan kosiskelemista kansan kosiskelemisen vuoksi. Se on sisällyksetön ideologia, jolla voi päästä valtaan. Populistin todellinen agenda selviää vasta, kun hän on valtaan päässyt.

Opportunismi on vallitsevien olosuhteiden hyödyntämistä. Politiikassa opportunisti ajaa omia päämääriään ratsastamalla kulloinkin kuohuttavilla puheenaiheilla. Päämäärät eivät lainkaan välttämättä liity itse puheenaiheisiin, vaan niihin näennäisesti liittyvillä puheilla voidaan edistää aivan muita pyrkimyksiä. Epävakaus on opportunistille tilaisuus jopa siinä määrin, että hänelle on eduksi pyrkiä lisäämään sitä.

Populismi ja opportunismi ovat läheistä sukua. Politiikassa ne yhdistyvät monesti samassa persoonassa.

 

Eurooppaan ja Suomeen saapui viime vuonna ennätyksellinen määrä turvapaikanhakijoita. Uusi ja yllättävä tilanne satoi mannaa populistien, opportunistien ja populististen opportunistien niskaan. Tänään Suomessa on joukko näkyviä poliittisia toimijia, jotka ovat saavuttaneet vaikutusvaltansa joko kokonaan tai liki kokonaan viimeisen vuoden aikana.

Eikä näin ole pelkästään meillä.

Muslimivihaa ja kulttuurien välistä vastakkainasettelua on lietsottu länsimaissa ainakin vuoden 2001 WTC-iskuista lähtien. Jotkut katsovat määrätietoisen lietsonnan alkaneen jo vuoden 1979 Iranin islamilaisesta vallankumouksesta. Niin tai näin, viesti on selvä: ääriliikkeiden barbaarisuus yleistetään kaikkien muslimien synnynnäiseksi ominaisuudeksi. Sivutuotteena syntyy ja vahvistuu mielikuva pahoista ulkomaalaisista yleisemminkin. Näin luodaan kuvaa yhteisestä, ulkopuolisesta vihollisesta, jonka vastaisen taistelun nimissä on luovuttava paljosta.

Britannian EU-kansanäänestyksessä ei ollut kyse pelkästään ulkomaalaisista, mutta heillä oli korostetun tärkeä osuus kampanjoinnissa. Pitkällinen ja määrätietoinen propaganda sekä vihanlietsonta erityisesti muslimeita kohtaan kantoivat hedelmää, kun EU-eron puolesta puhuneet tarjosivat poistumista unionista ratkaisuna aikaisemmin luotuun uhkakuvaan.

Vuonna 2015 maaperä oli valmiiksi muokattu. Viha oli helppo sytyttää loimuamaan pitkin Eurooppaa, kun turvapaikanhakijat saapuivat. Vuonna 2016 vihan päällä on helppo ratsastaa kohti uusia päämääriä.

Britannian äänestyksessä tällä oli ratkaiseva merkitys. Samaan yritetään tarttua Suomessa.

Meillä sanoudutaan nyt kilvan irti poliittista väkivaltaa uhoavista katujengeistä ja ulkomailta masinoiduista propagandaoperaatioista. Niitä paheksutaan oikein kovasti ja oikein vakavalla naamalla. Näin tekee helpoilla ratkaisuilla ja tyhjillä puheilla lähelle valtakunnan korkeinta johtoa kivunnut helppoheikki. Samoin toimii vielä olemattomammalta pohjalta ponnistava untuvikkopoliitikko.

Mutta näin he tekevät vasta nyt, kun kaikille on käynyt selväksi, mistä heidän paheksumissaan asioissa on kysymys. Tähän asti on väistelty hölisemällä epämääräisiä sananvapaudesta ja kaikenlaisista muista oikeuksista. Nyt maaperää on muokattu populistien agendalle jälleen otollisemmaksi, ja epävakautta avoimesti ajavien tahojen nuoleskelusta on helppo luopua.

Näyttävien irtisanoutumisten jälkeen, sädekehät päittensä päällä kimmeltäen populistit, opportunistit ja populistiset opportunistit hyökkäävät puimaan heille kylvettyä satoa.

Ajankohta ja asenteet ovat otolliset EU-eron puuhaamiselle. Britannian vanavedessä on pienen ankanpoikasen kiva polskuttaa, ja väkivaltaa tihkuvassa vihassa kelpaa villattoman lampaan määkiä.

 

Äänestetään vain Suomen asemasta Euroopan unionissa. Siinä kyllä riittää puitavaa ja kritisoitavaa. Kysytään kansan mielipidettä. Keskustellaan ja käydään oikein dialogia.

Mutta pidetään huoli, että puhumme EU:sta. Ja pidetään huoli, että osaamme tunnistaa ne toimijat, joille EU-vastaisuuskin on keino ajaa aivan muita päämääriä.

Pidetään vähintäänkin huoli, että tunnistamme ainakin ne, joiden todellisia vihollisia ovat rauha ja eurooppalaiset arvot, kuten ihmisoikeudet.

Lakin alta voi nimittäin paljastua mätä omena, vaikka melonia odottaisi ja lippis muuta lupaisi.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

X