Keskustan Paloniemi tyrmää persumöläyttelijät - tosin aika hiljaa
Monikaan ei tainnut huomata, että persumöly tuomittiin hallituskumppanin riveistä.
– Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin, päätti eilisen kannanottonsa hallituspuolue keskustan kansanedustaja Aila Paloniemi.
Samaiseen sananlaskuun päätti oman puheenvuoronsa myös presidentti Urho Kekkonen, kun vuonna 1975 Helsingissä oli allekirjoitettu historiallinen Etyk-asiakirja. Sen tarkoituksena oli vähentää länsimaiden ja Neuvostoliiton johtaman itäblokin välisiä jännitteitä. Joidenkin arvioiden mukaan juuri tuosta Suomen aloitteellisuudesta juontuneesta sopimuksesta alkoi kehitys, joka johti lopulta kylmän sodan päättymiseen.
Aila Paloniemen puheenvuoro ei liittynyt suurvaltapolitiikkaan, vaan Suomen sisäisiin jännitteisiin, joita leimaa yllättäen kysymys ihmisoikeuksista ja ihmisarvosta. Vähemmistöt ovat tulilinjalla, kun näkyvässäkin asemassa olevat vaikuttajat levittävät vihan ja vainon sanomaa.
Kansanedustaja antoi sanoilleen jokseenkin täsmällisen osoitteen. Hän puhui perussuomalaisten viimeaikaisista muukalaisvihamielisistä ja homofobisista möläytyksistä, jotka puolueen puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini on kuitannut ”hupsuiksi”.
– Perustuslain mukaan kansanedustajan tulee esiintyä ”vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä”. Perussuomalaisten eräiden kansanedustajien viime päivien puheita on mahdoton hyväksyä – edes vitsinä. Ihmisarvo on jakamaton, Paloniemi kirjoitti.
Hän vetosi kaikkiin ihmisiin ja erityisesti päättäjiin, että he toimisivat Kekkosenkin käyttämän sananlaskun mukaisesti.
On rohkeaa tuomita noin suorin sanoin hallituskumppanipuolueesta esitetyt arvokannanotot. Ongelma on se, että Paloniemi sanailee sosiaalisessa mediassa hiljaa, kuin häpeillen. Hän on rajannut päivityksensä näkyvyyden niin, että vain hänen Facebook-kaverinsa näkevät sen.
Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa uutisoi asiasta, mutta uutinen ei saanut juuri näkyvyyttä. Facebook-reaktiot eivät kerro totuutta lukijamääristä, mutta jotakin ehkä kuvaa se, että Isän pikajunan edellistä kirjoitusta on jaettu, tykätty ja kommentoitu sata kertaa useammin kuin pääministeripuolueen pää-äänenkannattajan julkaisemaa juttua Aila Paloniemen kannanotosta. Eikä se edellinen Isän pikajuna -kirjoitus ole edes mitenkään poikkeuksellisen menestyksekäs tuotos.
Pienelle piirille esitetty vetoomus näyttää ehkä hyvältä. Siihen voi vedota: kyllähän minä yritin.
Tuollainen on lopulta kuitenkin vain halpaa puhetta, jos heti kohta seisotaan möläyttelijöiden vieressä naureskelemassa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Totesin tämän kansanedustajalle hänen Facebook-päivityksensä kommenteissa.
– Minä en rivikansanedustajana ole erottamassa hallituskumppaneita. Voin kuitenkin sanoa mielipiteeni törkykirjoituksista. Aion tehdä sen vastakin, Paloniemi vastasi.
Siihen hän ei enää vastannut, kun kysyin, aikooko hän olla aloitteellinen sen suhteen, että hänen puolueensa olisi toimeliaampi inhimillisyyttä arvostavamman linjan palauttamiseksi. Eikä hän muuttanut Facebook-päivitystään julkiseksi, vaikka sitäkin ehdotin. Paheksunta saavuttanee suurimman yleisönsä tämän kirjoituksen kautta.
(Paloniemi muutti päivityksensä julkiseksi muutama tunti tämän kirjoituksen julkaisemisen jälkeen.)
Hyvät, pahat ja unelma
Kaikki hallituspuolueiden kansanedustajat eivät suinkaan kannata perussuomalaisten lietsomaa vähemmistöjen vastaista vihaa. Hallituspuolueiden kansanedustajissa on hyviä ihmisiä, persuissakin.
Se on ongelma, että he ovat hiljaa. Vuosi sitten jopa 30 000 ihmistä kokoontui Helsingissä puolustamaan vapautta ja sanomaan vihalle ”ei”. Silloin me uskalsimme sanoa ääneen, että meillä on unelma.
Nyt kaikki kansanedustajatkaan eivät uskalla avata suutaan kuin korkeintaan kainostellen ja puolittain salassa. Näin on erityisesti silloin, jos pitäisi mahtua samaan hallitusrintamaan puolueen kanssa, joka on ottanut vihan ohjenuorakseen.
Vapaus ja ihmisoikeudet ovat sellaisia asioita, joiden puolustamista ei pitäisi joutua häpeämään. Niiden pitäisi olla arvoja, joita jokainen uskaltaa puolustaa julkisesti puoluekannasta riippumatta.
Aila Paloniemi on rohkea lausuessaan suorat sanat hallituskumppanipuolueelle tai ainakin sen möläyttelijäkansanedustajille. Tätä rohkeutta tarvitaan muiltakin, eikä vain kuiskuttelemalla. Omituista se toki on, että elämme aikoja, jolloin ihmisvihaa voi julistaa ylpeästi, mutta sen vastustamiseen tarvitaan erityistä rohkeutta.
Mutta on uskallettava puhua, ja jos muuten sanoma ei kuulu, on rohjettava huutaa.
Martin Luther Kingin sanoja mukaillen: hyvien ihmisten ei tarvitse hävetä sitä, jos he eivät suostu katsomaan hiljaa pahojen julmuutta.
Korjaus 14.7.2016 klo 17.55
Vuoden 1975 Etyk-asiakirjan tarkoitus oli tietysti vähentää, ei lisätä jännitteitä.
Lisäys 14.7.2016 klo 20.10
Lisätty kolmanneksi viimeisen kappaleen viimeinen virke ja toiseksi viimeisen kappaleen ensimmäinen lause.
Päivitys 14.7.2016 klo 23.47
Aila Paloniemi muutti Facebook-kannanottonsa julkiseksi.
Korjaus 15.7.2016
Poistettu maininta siitä, että Suomenmaa ei olisi jakanut linkkiä Paloniemen kannanotosta kertovaan uutiseen sosiaalisen median kanavissaan. Todellisuudessa lehti jakoi uutisen sekä Facebookissa että Twitterissä.
Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.
Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.
Lue myös:
Sipilä ja Orpo siunaavat rasistisen ja homofobisen öyhötyksen (14.7.2016)
Aiheesta internetissä:
Helsingin Sanomat: Poliittisten johtajien nimet turvakokousasiakirjassa (2.8.1975)
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa