(Päivitetty: )
Teksti:
Jussi Korhonen

Sika.Baarityöntekijä joutui kuuntelemaan häntä solvaavia asiakkaita. Sitä me olemme tilanneet, ja sitä me olemme saaneet.

Ulos mutakuono ja joka lakupelle, lauloi Irwin Goodman vuonna 1989. Niin sanotuissa kansallismielisissä piireissä laulun sanat on ymmärretty täydellisen väärin. Laulua linkkaillaan rasistisiin nettikeskusteluihin, vaikka sen aivan ilmeisenä tarkoituksena on naureskella juuri sille porukalle, joka sanojen nimeen kirjaimellisesti vannoo.

Olen ollut lomalla. En ole tehnyt töitä. Se on tarkoittanut muun muassa sitä, että en ole muutamaan viikkoon avannut tietokonetta kuin satunnaisesti. En ole juuri somettanut ja silloinkin kun olen, olen antanut mehevien kohujen mennä kirjoittamatta niitä kommentoivia tai selventäviä blogitekstejä tai Facebook-päivityksiä.

Yleensä iltani vievien kirjoittelujen sijaan olen kävellyt paljon. Vietin Helsingissä pari viikkoa. Liki joka ilta kävin saapastelemassa parin tunnin verran. Monesti lenkkini päätteeksi pistäydyin baarissa. Jos duunari kovan duuniviikon jälkeen ottaa pienen kopsun, niin ei siitä mitään haittaa ole, eikä ole siitäkään, jos lomailija lenkkinsä päätteeksi nappaa tuopposen.

Eräänä iltana satuin kuulemaan, kuinka erään anniskeluravintolan muuan asiakas julisti suureen ääneen Irwinin laulussakin käytettyä kielikuvaa hyödyntäen, että erään ulkonäön perusteella tunnistettavan kansanryhmän edustajat tulisi kaikki jauhaa makkaraksi ja syöttää sioille.

Ja sitten hän syvensi sanomaansa muilla, täsmällisemmillä ehdotuksillaan. Kuuluvalla äänellä, joskin sammaltavalla nuotilla.

Mies oli silminnähden nauttinut runsaasti niitä antimia, joita ravintolan ainoa työntekijä tarjoili. Tämä puolestaan sattui osumaan ulkonäkönsä perusteella erityisen hyvin siihen kansanryhmään, jota vastaan äänekäs herrasmies kiihkeästi kiihotti.

Ravintolassa ei ollut minun ja metelöivän miekkosen seurueen lisäksi montaakaan asiakasta. Luultavasti kahden miehen ja yhden naisen eurot olivat tarpeen, ja he saivat jatkaa kantaaottavaa illanviettoaan häiriöttä. Mies baaritiskin toisella puolella tarkkaili tapahtumia ainakin näennäisesti tyynesti, vaikka törkeydet kohdistuivat häneen.

Hän oli töissä ja mölyukon seurue ryyppäämässä. Jos hän olisi heittänyt baariin rahaa kantavan joukkion ulos, olisi ilmeisen heikosti menestyvän kapakan jatkomenestyksen todennäköisyys ollut aikaisempaakin heikompi.

Hän puri hammasta ja kuunteli maksavan juomarin suunsoiton. Asiakas on aina oikeassa.

Poistuin baarista. En sanonut kenellekään mitään. Mitään vaaraa humalaisesta seurueesta ei työntekijälle tai kenellekään muullekaan ollut. Heidät olisi voinut kaataa puhaltamalla. Se jäi kuitenkin harmittamaan, että en ilmaissut mitenkään myötätuntoani asiantuntevalle asiakaspalvelijalle.

En mainitse tässä ravintolan nimeä, koska en halua tahrata sen mainetta tarinalla ääliömäisistä asiakkaista. On kuitenkin ala-arvoista, että rehellistä työtä tekevä ihminen joutuu leipänsä eteen kuuntelemaan häntä röyhkeästi solvaavaa puhetta ja palvelemaan solvaajiaan kohteliaasti.

Enemmän tai vähemmän anonyymi nettiöyhötys on oma asiansa. Se on kuitenkin vain ilmentymä laajemmin iskostuneista ajatuksista, jotka on nyt aikaisempaa oikeutetumpaa sanoa ääneen.

Mutta sitä me olemme tilanneet, ja sitä me olemme saaneet, muun muassa me valkoiset, lihaa syövät heteromiehet. Ja siitä maksavat eritoten kaikki muut.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

X