(Päivitetty: )
Teksti:
Jussi Korhonen

Poliisin tiedotus ontuu.Poliisi yrittää etäännyttää käyttämänsä väkivallan kielellisellä kikkailulla. 

Poliisi on ottanut vaivihkaa virallisesti käyttöön projektiililaukaisimeksikin kutsutun laitteen. Helsingin Sanomien mukaan ”paineilma-aseesta” on tullut poliisin virallinen voimankäyttöväline jo alkukesästä. Tämä jostakin syystä salaiseksi jätetty ase nousi julkiseen keskusteluun, kun mielenosoittaja sai viime itsenäisyyspäivänä tuolloin vielä koekäytössä olleella laitteella roiskaistun ammuksen silmäänsä.

Sittemmin koekäyttölaitteella ammuskeltiin ennemmänkin erinäisissä tilanteissa. Nyt vehje on siis ilmeisen mieluisaksi havaittu, koska se on otettu poliisin viralliseen arsenaaliin.

On mielenkiintoista nähdä, tehdäänkö Helsingin Sanomien uutisesta oikaisupyyntö. Lehti nimittäin käytti poliisin FN-303-laitteesta useaan otteeseen ilmaisua ase. Helsingin poliisin johtokeskuksen johtaja ylikomisario Jussi Huhtela on aiemmin tässä kuussa kuitenkin linjannut yksiselitteisesti, että kyseessä ei ole ase ollenkaan.

Myöhemmän Twitter-keskustelun perusteella Huhtela näyttää perustavan linjauksensa siihen, että laite ei osu lain määrittelyyn ampuma-aseesta. Tämä on varmasti totta, mutta yleisesti ylikomisarion kommentti on kuitenkin hyvin kummallinen.

Suomen kielen perussanakirja (2004) määrittelee sanan ase tarkoittavan metsästys- tai taisteluvälinettä. Määritelmässä mainitaan joukko erilaisia aseita nuijista keihäisiin, puukoista ampuma-aseisiin ja ydinaseista kemiallisiin aseisiin. Projektiililaukaisinta listassa ei erikseen mainita, mutta selvää on, että pelkästään laissa määriteltyihin ampuma-aseisiin sana ase ei meidän kielessämme viittaa.

Poliisin salaisesta käyttöön ottaman laitteen ensisijainen käyttötarkoitus on aiheuttaa ihmiselle kipua. Itsetarkoitus kipu tuskin on, tai ei ainakaan saisi olla, vaan sen pitäisi edesauttaa poliisia sen muissa pyrkimyksissä, kuten vaikkapa vaarallisen henkilön taltuttamisessa. Joka tapauksessa vekotin käy vähintäänkin yhtä hyvin aseesta kuin nuija tai vaikkapa lippusalko.

Etäännytettyä väkivaltaa

Ylikomisario Huhtelan kommentti on malliesimerkki siitä, kuinka poliisi yrittää kielellisesti etäännyttää käyttämänsä väkivallan instituutiotason viranomaistoiminnaksi, jonka osapuolina ei ole ihmisiä. Siinä kielessä ei koskaan lyödä pampulla, vaan esimerkiksi poliisimies joutuu turvautumaan voimankäyttövälineisiin suorittaessaan voimankäyttöä kiinniottotilanteessa.

Sitä poliisikielen vääntely ei kuitenkaan miksikään muuta, että poliisi tuottaa toimillaan kipua ja kärsimystä ja ihan tahallaan – käsiensä lisäksi lyömä-, ampuma- ja muilla aseilla. Oikea ihminen tekee sitä toiselle oikealle ihmiselle vakaasti harkiten.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö poliisilla olisi siihen oikeutta. Poliisin käyttämä väkivalta on joissakin tilanteissa jopa hyvin toivottava asia, jos ja kun sillä tavalla pystytään esimerkiksi varmistamaan muiden ihmisten turvallisuus.

Kipu on silti kipua ja väkivalta väkivaltaa, vaikka sille olisi lain suoma oikeutus ja eettisesti kestävät perustelut. Ylikomisario Huhtela vaikuttaa tästä huolimatta kuitenkin irtisanovan poliisin ihan kokonaan myös väkivallasta. Hän kirjoittaa Twitterissä, että poliisi ei harjoita väkivaltaa, vaan käyttää pelkästään voimakeinoja. Väkivallan ylikomisario sanoo olevan rikos.

Tiettävästi laissa ei kuitenkaan väkivaltaa itsessään mainita rikolliseksi. Pahoinpitelyt, murhat ynnä muut ovat toki vastoin lakia, mutta sellaista pykälää ei taida olla, jossa ihan noin vain kiellettäisiin väkivalta. Ylikomisarion saivartelu on omituista, kun ottaa huomioon, että hän itse määritteli paineilmalaukaisimen ei-aseeksi tulkitsemalla tiukasti lain sananmuotoja.

Suomen kielen perussanakirjan mukaan sana väkivalta tarkoittaa ruumiillista koskemattomuutta, oikeuksia tai etuja loukkaavaa tai jotakuta tai jotakin vahingoittavaa voimakeinojen, varsinkin ruumiillisen voiman käyttöä. Voimakeinojen sanakirja sanoo tarkoittavan väkivaltaan tai sen uhkaan perustuvaa keinoa.

Silloin, kun voimaa käytetään, ovat siis poliisinkin voimakeinot sanakirjamääritelmän mukaisesti väkivaltaa. Sitä se on myös silloin, kun poliisi suorittaa joukkojenhallintaa paineilmatoimisella projektiililaukaisimella eli ampuu mielenosoittajia kumiluodeilla.

Ase mikä ase

Paineilmalla toimiva FN-303 on ase. Siitä ei pääse mihinkään. Se kuuluu poliisin voimankäyttövälineisiin siksi, että poliisi voi sen avulla harjoittaa voimakeinoja eli väkivaltaa.

Aseella on surmattu ihminen Amerikassa. Poliisi ampui vahingossa silmään. Suomessakin poliisin aseella räiskäisemä ammus on osunut ihmistä silmään. Osuman saanut ei kuollut, mutta sai useita hoitokertoja vaatineita vammoja. Kyseinen henkilö kiistää jyrkästi syyllistyneensä tilanteessa mihinkään rikolliseen. Häntä ei ole tapaukseen liittyen syytetty mistään tai edes kuulusteltu epäiltynä rikoksesta. Ilmeisesti poliisin ammus vahingossa osui tässäkin tapauksessa paikalla olleeseen henkilöön.

Kysymyksessä on kiistämättä vaarallinen ase, joka ei siitä muuksi muutu, vaikka poliisi kuinka yrittäisi etäännyttää asian muuksi kieltä omituisesti vääntelemällä.

Poliisilla on oikeus ja velvollisuus väkivaltaan tietyissä tilanteissa. Sitä ei käy kiistäminen. Oliko oikeutta vai ei, siitä voidaan hakea ratkaisu oikeudesta. Poliisin käyttämä kieli on kuitenkin omiaan syventämään epäluuloa esivaltaa kohtaan. On ymmärrettävää, jos joku ei luota tahoon, joka yrittää väittää mustaa valkoiseksi.

Yleisesti viranomaiskäytöstä tutusta kapulakielisyydestä on pyrkimys päästä eroon. Ei ole tarkoituksenmukaista laatia asiakirjoja tai antaa lausuntoja, joita kansalaiset eivät ymmärrä. Tämä tarkoittaa sitä, että lakitermikikkailun sijaan selitetään asiat niin, että ne käyvät selviksi.

Poliisilla pyrkimys vaikuttaa olevan päinvastainen. Poliisin viestintä ihmetyttää alituiseen. Jos ja kun poliisissa ei näy olevan halukkuutta tilannetta korjata, tulee asiaan puuttua poliisiasioista vastaavassa sisäministeriössä.

Kansalaisilla on oikeus ymmärtää, mitä sen palveluksessa toimiva väkivaltakoneisto sanoo.

* * *

Tämä on ensimmäinen osa kolmeosaisten kirjoitusten sarjasta, joka liittyy poliisin viestintää. Sarjan toisessa osassa kerrotaan poliisikansanedustajasta, joka asemoi itsensä vihapropagandan vahvistavaksi auktoriteeksi.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

Lue myös:

Poliisi kaataa bensaa polttopulloihin (8.1.2016)

Persujen poliisikansanedustaja levittää vihapropagandaa (22.8.2016)

Aiheesta internetissä:

Helsingin Sanomat: Mielenosoituksissa käytetystä lamautusaseesta tuli poliisin virallinen voimankäyttöväline – kokeilu vakuutti arvioitsijat (19.8.2016)

Helsingin Sanomat: Tällainen on poliisin itsenäisyyspäivänä käyttämä painease – nainen kuoli aseen muovikuulaan USA:ssa (7.12.2016)

Uusi Suomi: Poliisi: Tällainen on painease FN303 – ”Se kyllä sattuu” (7.12.2016)

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

X