Pedofiilinmetsästäjät tasoittivat tietä julkiselle väkivaltafantasioinnille
Alkuvuodesta 2015 julkinen väkivaltaihannointi vielä hämmästytti. Nyt se on normaalia.
Yllä näkyvä kommentti saapui viime kesänä. Se koski Isän pikajunan kirjoitusta, joka julkaistiin tammikuussa 2015. Kirjoituksessa puolustettiin lasten hyväksikäytöstä tuomittujen henkilöiden tietojen salaamista. Perusteluna tälle oli se, että rikollisten tiedoilla revitteleminen voi paljastaa myös rikosten uhrien henkilöllisyyden. Uhrien tulisi itse saada päättää, haluavatko he tuoda kokemuksensa julkisuuteen omilla nimillään ja kasvoillaan.
Jo vähintäänkin riittävästi kärsineitä uhreja ei pidä ulkopuolisten toimesta ojentaa enää julkisuuden lisärangaistuksella. Päätös julkisuudesta tulee olla pelkästään uhrien omassa harkinnassa.
Kirjoitus julkaistiin aikana, jolloin lasten hyväksikäyttö oli kuuma puheenaihe. Tuolloin niin sanotut pedofiilinmetsästäjät riehuivat netissä ja levittelivät rikoksista tuomittujen tietoja häirintätarkoituksissa. Joissakin tapauksissa nettilynkkauksen uhreiksi valikoitui myös vääriä henkilöitä. Huhuja levitettiin ilman sen tarkempaa harkintaa ja seurauksista välittämättä.
Avoin, omalla nimellä Facebookissa huudettu väkivaltafantasiointi oli tuolloin hätkähdyttävää. Nyttemmin siitä on tullut niin normaalia, että siihen ei monikaan jaksa enää kiinnittää huomiota. Nyt kohteeksi ovat vain valikoituneet ulkomaalaiset. Esimerkiksi Rajat kiinni -kansanliikkeen Facebook-sivuilla hekumoidaan tavan takaa toinen toistaan viheliäisemmillä suunnitelmilla ja iloitaan suurella joukolla, kun joku on kuollut. Mitä useampi menettää henkensä, sitä parempana juttuna sitä pidetään.
Muukalaisvihasta kumpuavaa ja sitä lisää lietsovaa väkivaltaöyhötystä huutavat tällä hetkellä osin samat henkilöt, jotka olivat alkuvuodesta 2015 muuttamassa keskustelukulttuuria pedofiilimöykän varjolla. Sanoma on sama: yhteiskunnan toimet eivät riitä, oikeus on otettava omiin käsiin. Vihaisten väkijoukkojen omankädenoikeutta ja monien peräänkuuluttamaa korpilakia oikeutettiin niin, että siirtymä rasistisen väkivallan ihannointiin kävi saumattomasti.
Pedofiilinmetsästäjien äänitorveksi ilmestyi uusi vaihtoehtomedia, joka ei piitannut perinteisten tiedotusvälineiden linjasta suojella uhreja. Tuomittujen nimet ja naamat asetti kaikkien nähtäville räyhäkäs Mitä Vittua -julkaisu. Julkaisu ei niinkään etsinyt tietoja itse, vaan lähinnä kokosi niitä sosiaalisesta mediasta ja muista verkkojulkaisuista.
Kaikki tietävät, mihin suuntaan tämä julkaisu on kulkenut.
Verkon keskustelukulttuuri on muuttunut alkuvuoden 2015 jälkeen ilmeisen pysyvästi. Toimiin ei ryhdytty silloin, kun ilmiö oli tuore. Sen annettiin paisua niin, että nyt puuttuminen on jo hankalaa. Facebook tarjoaa tilan tuhansien ja jopa kymmenien tuhansien ihmisten ryhmille, joissa ei ole mitään kontrollia väkivaltaan ja muuhun rikollisuuteen lietsovaan viestittelyyn. Poliisi on nyttemmin tehostanut toimiaan, mutta toistaiseksi ennakkotapaukset pääosin puuttuvat: ”keskustelijoiden” silmissä mistään ei seuraa mitään.
Kommentit auki
Isän pikajunan kirjoituksen yhteydessä kommentointi kävi kuumana jo alkuvuonna 2015. Kun blogi siirtyi kesällä 2015 Seuran nettisivuille, pystyivät kommentteja kirjoittamaan enää rekisteröityneet käyttäjät, mikä siirsi keskustelun pitkälti Facebookiin. Törkyä, loukkauksia ja jopa uhkailua on esiintynyt koko ajan enemmän varsinkin vuoden 2015 jälkimmäisellä puoliskolla kiihtyneen ”maahanmuuttokeskustelun” jälkeen. Törkeimpiä ylilyöntejä tutkii poliisi.
Hiljattain on kuitenkin tehty linjaus siitä, että tämän ja muiden Seuran blogien kommenttiosiot on avattu myös rekisteröitymättömille lukijoille. Seuraus ei ole ollut yllättävä. Kommentteihin on pyritty lataamaan muun muassa erilaisia loukkauksia ja muukalaisvihamielistä propagandaa, joka koostuu osin silkoista valheista, osin vääristelyistä, disinformaatiosta.
Keskustelu on sallittua ja toivottavaa. Samaa mieltä ei tarvitse olla, eikä kirjoitusvirheitä tarvitse pelätä. Törky ei kuitenkaan Isän pikajunan sivuilla kauaa vanhene. Vähintäänkin puolet kommenttiosion avaamisen jälkeen jätetyistä kommenteista ovat olleet joko kielenkäyttönsä tai sisältönsä puolesta julkaisukelvottomia.
Netistä löytyy suuri määrä erilaisia sivustoja, joissa kontrollia ei ole. Jos oikein tekee mieli kirjoittaa, kannattaa saastaisinta materiaalia pyrkiä julkaisemaan niillä alustoilla. Isän pikajunan kommenttiosiossa julkaistuina vaivannäkö on turhaa.
Yllä julkaistu esimerkkikommentti valikoitui sen vuoksi, että sen jättämisestä on jo kuukausia aikaa ja siksi, että se koski nyt jo pitkälti vaimentunutta keskustelua. Vastaavaan sävyyn laadittuja kommentteja saapuu jatkuvasti eri kanavoja pitkin. Niille on turha odottaa saavansa minkäänlaista julkisuutta ainakaan tällä sivulla. Ne häipyvät vähin äänin, eikä niistä kuulla kuin korkeintaan viranomaisten johdolla käydyissä jatkokeskusteluissa.
Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.
Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.
Lue myös:
Kyllä hyssyttelylle – pedofiilien nimet piiloon! (17.1.2015)
Kidutusta ja kuolemaa – pedofiilinmetsästäjät käymässä sanoista tekoihin (25.2.2015)
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa
Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa