Yle tarvitaan nännijournalismin vastapainoksi – Kuka kertoisi sen Atte Jääskeläiselle?

Jussi Korhonen
Blogit Isän pikajuna 14.12.2016 13:16

On aika kerätä sirpaleet ja korjata Yle.

Ylen ongelmat henkilöityvät sen vastaavaan päätoimittajaan. Atte Jääskeläiselle on hankittava peili, johon katsoa. 

Yleisradion ajankohtaistoimituksen esimies Jussi Eronen ja taannoisen Sipilä-kohun keskiössä ollut toimittaja Salla Vuorikoski ilmoittivat tänään jättävänsä Ylen. Erosen mukaan lähtöpäätökseen liittyi sananvapauden rajoittaminen.

– Minua ja tiimiäni on pyydetty vähentämään väärinkäytöksiin ja epäkohtiin puuttuvan paljastusjournalismin tekemistä. Tähän en voi suostua. Journalistin ohjeiden ykköskohdan mukaan yleisöllä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Vallanpitäjien kriittisen tarkastelun pitäisi olla keskeisimpiä Ylen tehtäviä, mutta päätoimittajan tiiviissä käsiohjauksessa toimitus kohtelee juuri poliitikkoja – etenkin pääministeriä – kaikkein varovaisimmin, Eronen kirjoitti Facebookissa.

Salla Vuorikoski kertoo omassa päivityksessään, että ongelmat eivät rajoitu pelkästään hiljattaiseen pääministeri Juha Sipilään (kesk) kytkeytyvään Terrafame-jupakkaan.

– Viime aikojen ja kuluneen vuoden tietyt tapahtumat ovat kuitenkin osoittaneet, että Ylessä on perustavanlaatuisia ongelmia ratkottavana. Ne koskevat journalismin ydinaluetta: riippumattomuutta ja yleisön – Ylen rahoittajien – oikeuksien toteutumista.

Erityisesti tutkivan journalismin osalta Ylen rooli on Suomessa keskeinen. Ylellä on siihen resursseja ja varaa niitä käyttää. Tutkiva journalismi on kallista puuhaa, eikä se varsinkaan lyhyellä tähtäimellä ole resurssien näkökulmasta kannattavaa. Päiviä, viikkoja tai kuukausia jatkuvaan asioiden penkomiseen kuluvana aikana ehtii tehdä lukuisia klikki- tai lööppijuttuja, joiden tuotto ohittaa helposti kovankin skuupin.

Vähänkään laajemmassa mittakaavassa tarkasteltuna sillä ei ole kuitenkaan yhteiskunnallista merkitystä, vilahtavatko jonkun nännit juhlapuvun rintamuksen läpi vai eivät. Sillä on, ovatko korkeinta valtaa käyttävät ajamassa omia tai sukulaistensa taloudellisia etuja. Voi olla, ja toivottavasti onkin, että eivät ole. Mutta mistä sekään tiedetään, jos kukaan ei tutki? Ja kukapa niitä asioita kävisi pitkällisesti tutkimaan, jos saman rahan voi tehdä nännijutuilla?

Tässä on Ylen paikka. Sen rahat eivät tirise nänneistä.

Ylessä oli ainakin vielä toissa vuonna käytössä palkitsemisjärjestelmä, joka käytännössä merkitsi toimittajille maksettavia klikkibonuksia. Menettely oli omiaan ohjaamaan huomiota pois hankalista ja työläistä aiheista, joita Ylen ei julkisen rahoituksen vuoksi tarvitse vältellä.

Kaupallisten toimijoiden kohdalla rahanahneuden ymmärtää: sehän on liikeyritysten tehtävä ja omin olemus. Ylen rooli markkinoilla on vastata tähän malliin perustuviin ratkaisuihin tarjoamalla palvelua, jota bisnes ei tee.

Ylessä on kiistatta suomalaisen journalismin terävimmän kärjen osaamista, jonka tekemistä ohjaa vahva ammattietiikka. Nyt osaaminen ja etiikka törmäävät. On sietämätöntä, että verorahoilla pyöritettävä koneisto ei pysty sovittamaan näitä kahta asiaa yhteen.

Erityisesti näinä aikoina, kun vihapuhe, disinformaatio ja silkka propaganda tavoittelevat yleisöä, on tärkeää, että riippumaton journalismi voi tarjota tutkittua ja punnittua tietoa. Se on koko yhteiskunnan ja demokratian elinehto. Poliittisesti tai kaupallisesti motivoitunut viestintä tarvitsee vastapainoksi näkökulmat, joita ohjaa pelkkä journalistinen etiikka.

Kaupallisissakin medioissa journalistit toimivat ammattietiikan ohjaamina, mutta suurimmat linjat määrää raha. Se vaikuttaa resurssipainotuksiin, mikä edelleen näkyy tarjottavassa lopputuotteessa. Se ei merkitse valehtelemista, mutta se ohjaa valintoja. Yleisradion on pystyttävä valitsemaan toisin.

Ylen kriisi henkilöityy sen vastaavaan päätoimittajaan Atte Jääskeläiseen. Hänen käsissään ovat ratkaisut, jotka ovat johtaneet osaamisen pakenemiseen Ylestä. Rahasta homma ei ole siis kiinni, vaan muista syistä johtuvista valinnoista.

Kun Suomen jalkapallomaajoukkueessa homma ei toiminut, pistettiin pomo vaihtoon. Ylessä ratkaisu näyttää olevan se, että vaihdetaan ennemmin joukkue.

Yhä enenevissä määrin näyttää siltä, että Yleisradion keulapaikalla seisoo tekijä, joka on enemmän tiedon tulppa kuin sen kaivamisen ja kaiuttamisen mahdollistaja. Yle on arvostettu ja arvokas instituutio. Nyt se on murenemassa silmiemme edessä. Nyt viimeistään on aika poimia pirstaleet ja korjata se sille kuuluvaan arvoonsa.

Ellei Atte Jääskeläisellä ole peiliä, johon katsoa, pitää hänelle sellainen toimittaa. Eikä sitä hommaa kannata ulkoistaa joulupukille, vaikka se ajankohtaiselta ratkaisulta saattaisi tuntuakin.

(Ja koska tämänkin kirjoituksen tuotto perustuu klikkauksiin, ole niin ystävällinen ja:)

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

Lue myös:

Toimittajille klikkausbonuksia – Yle vääristää kilpailua verovaroin (8.12.2014)

Aiheesta internetissä:

Jussi Erosen Facebook-päivitys (14.12.2016)

Salla Vuorikosken Facebook-päivitys (14.12.2016)

Helsingin Sanomat: Avarat kaula-aukot ja erottuvat nännit kohahduttivat Linnassa – Stylisti: ”Kaula-aukko voi olla antavakin, jos se on kaunis ja diskreetti” (6.12.2016)

Suomen Kuvalehti: Ylen musta viikko: Näin Yleisradion uskottavuus ajautui kriisiin (8.12.2016)

Helsingin Sanomat: Ylen johtoa arvostellut esimies ja Sipilä-uutisointia hoitanut toimittaja irtisanoutuivat: ”Pyydetty vähentämään väärinkäytöksiin puuttuvaa paljastusjournalismia” (14.12.2016)

 

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

Keskustelu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *