Rasistia saa siteerata

Jaa kaverilleTilaa Seura
Rasistia saa siteerata, jos ottaa etäisyyttä.

Rasistia saa siteerata, jos ottaa etäisyyttä.

Sananvapauden suojaa nauttimattomiin viesteihin on kuitenkin otettava etäisyyttä. Asiasta on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös, joka on huomioitu Suomen lainsäädäntöä valmisteltaessa.

Usein ihmetellään, miksi esimerkiksi sanomalehteä ei tuomita samalla, jos se on julkaissut vaikkapa kiihotukseksi kansanryhmää vastaan oikeudessa tulkittuja lausumia. Ihmettelijät saattavat vedota lakiin, jossa vaaditaan tuomittavaksi se, ”[j]oka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin”, joka sopii pykälässä esiteltyihin määritelmiin.

Tämän perusteella vaikuttaisi selvältä, että tuomita pitäisi esimerkiksi lehti, joka sivuillaan on toistanut ne sanat, joista joku muu on tuomittu: onhan silloin asetetty yleisön saataville oikeudessakin lain tarkoittamaksi kansankiihotukseksi todettua sisältöä.

Näin ei kuitenkaan ole, koska kuvaan astuu sananvapaus.

Tämä puolestaan saattaa kuulostaa nurinkuriselta, koska juuri rasistista sisältöä levittävät vetoavat tyypillisesti sananvapauteen ja väittävät sen oikeuttavan heidät sanomaan mitä hyvänsä. Sellaista rajatonta oikeutta ei tietenkään ole, mutta sananvapaus takaa tiedotusvälineille oikeuden kertoa siitä, mitä rasisti on sanonut – kunhan itse viestiin otetaan etäisyyttä.

Asiasta on merkittävä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) päätös vuodelta 1994. Päätös huomioitiin hallituksen esityksessä, joka johti nykyisin Suomessa voimassa olevaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan -pykälään.

Jersild sai esittää sen, mitä Lille Steen, Henrik ja Nisse sanoivat

EIT:n käsittelemä tapaus koski Tanskan yleisradioyhtiö DR:n vuonna 1985 esittämää televisio-ohjelmaa, jossa toimittaja Jens Olof Jersild haastatteli kolmea maassa huomiota herättäneeseen skinhead-ilmiöön kytkeytynyttä miestä. Vihreätakeiksi kutsutun liikkeen jäsenet, joiden nimiksi kerrottiin Lille Steen, Henrik ja Nisse, esittivät ohjelmassa hyvin rasistisia näkemyksiä. Eräs heistä sanoi esimerkiksi pitävänsä neekereitä eläiminä. Näkemystä laajennettiin myöhemmin koskemaan myös ulkomaalaisia yleisemminkin.

Koko kolmikko tuomittiin ohjelmassa esitetyistä puheistaan oikeudessa, mutta tuomiolle päätyi myös Lille Steeniä, Henrikiä ja Nisseä haastatellut ja haastattelusta ohjelman koostanut toimittaja Jersild. Hänen katsottiin syyllistyneen avunantoon rikoksessa, jota Tanskan laissa kuvailtiin Suomen kiihottaminen kansanryhmää vastaan -pykälää vastaavalla tavalla. Jersild valitti saamastaan sakkotuomiosta, mutta se pidettiin voimassa myös Tanskan korkeammissa oikeusasteissa.

Jersild vei asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka katsoi ratkaisussaan, että Tanska oli loukannut toimittajan sananvapautta. EIT huomioi ratkaisussaan, että rasistisella viestinnällä ei ole sananvapauden suojaa, mutta punnitsi kuitenkin tärkeämmäksi tiedotusvälineiden mahdollisuuden kertoa yhteiskunnallisista ilmiöistä.

Lehdistön keskeistä roolia demokraattisessa yhteiskunnassa usein korostanut EIT katsoi ratkaisussaan, että tiedotusvälineillä on velvollisuus kertoa yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista ja että yleisöllä on oikeus saada niistä tietoa.

Merkittävää tapauksen harkinnassa oli se, että ottiko Jersild riittävästi etäisyyttä haastattelemansa kolmikon esittämiin mielipiteisiin. Ratkaisussa todettiin, että tämä tapahtui riittävällä tavalla esimerkiksi luonnehtimalla haastateltuja ekstremistisen joukon jäseniksi.

Vuonna 1994 annettu ratkaisu syntyi äänin 12–7. Päätöstä vastaan äänestäneetkään eivät sinänsä kiistäneet Jersildin oikeutta tuoda esille haastattelemiensa henkilöiden rasistisia näkemyksiä, mutta vastalauseiden jättäneiden mielestä ohjelmassa olisi pitänyt vielä tehtyä selvemmin tuomita haastateltujen lausumat.

Suomea EIT:n tuomaristossa edusti ratkaisua tehtäessä oikeustieteen tohtori Raimo Pekkanen. Samaan aikaan myös Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana toiminut Pekkanen yhtyi enemmistön näkemykseen.

Entä sitten?

Suomi on sitoutunut Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Tämän vuoksi sopimusta tulkitsevan EIT:n ratkaisut on syytä huomioida Suomen lainsäädännössä. Sopimuksen kanssa ristiriidassa olevat lait voivat johtaa niiden perusteella annettujen tuomioiden kaatumiseen.

Suomi on huomioinut lainsäädännössään tanskalaisen Jersildin tapauksen EIT-käsittelyn. Näin ollen voidaan turvallisesti katsoa, että myös meikäläisissä oloissa ratkaisuun voidaan tukeutua.

Rasistisia näkemyksiä voi siis julkaista esimerkiksi sanomalehdessä lakitupaa pelkäämättä. Tarkoituksena ei kuitenkaan saa olla rasistisen materiaalin levittäminen. Tämän vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, kuinka näkemykset esitetään: on tehtävä selväksi, että kokonaisuutta arvioitaessa sananvapauden suojaa nauttimattomien viestien sanomaa ei esitetä hyväksyttävänä. On myös huomioitava, minkälaiselle yleisölle asia esitetään. On varmistettava, että se ymmärtää, että siteeratut viestit eivät ole hyväksyttäviä.

Jos haluaa pelata varman päälle, voi olla syytä harkita, että siteeratut viestit tuomitaan suorasanaisesti samassa yhteydessä.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

Aiheesta internetissä:

EIT: JERSILD v. DENMARK (23.9.1994)

HE 317/2010: Hallituksen esitys Eduskunnalle Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, joka koskee tietojärjestelmien välityksellä tehtyjen luonteeltaan rasististen ja muukalaisvihamielisten tekojen kriminalisointia, hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain 15 §:n muuttamisesta

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

 

X