Pöytäkirjat paljastavat: Ylen journalismia kohtaan poliittista painostusta hallintoneuvostossa

Jaa artikkeliLähetä vinkki
(Päivitetty: )
Teksti:
Jussi Korhonen

Ylen hallintoneuvostossa puututaan Ylen uutisiin.Journalistisiin ratkaisuihin on puututtu hallintoneuvoston kokouksissa jopa yksittäisten juttujen tarkkuudella.

Isän pikajuna pyysi ja sai pitkällisen odottelun jälkeen kopioita Yleisradion hallintoneuvoston kokousten pöytäkirjoista viime vuodelta. Puuttumaan jäi ainoastaan vuoden viimeisen kokouksen pöytäkirja, jota ei ole vielä allekirjoitettu.

Kaikkiaan Yleisradion hallintoneuvosto kokoontui vuonna 2016 seitsemän kertaa. Kuudesta tarkastellusta pöytäkirjasta käy ilmi, että hallintoneuvoston kokouksissa on puututtu poliittisin perustein Ylen journalistisiin ratkaisuihin. Kokouksissa on puitu yksittäisten uutistapahtumien käsittelyä ja jopa yksittäisen jutun yhteydessä tehtyjä journalistisia ratkaisuja.

Vuoden ensimmäisessä kokouksessa 9.2. esitettiin selkeä vaatimus journalistisen linjan muuttamisesta poliittisiin syihin vedoten:

– Poliittinen kenttä on muuttunut, Ylen on syytä muuttua.

Pöytäkirjasta ei käy ilmi, kuka vaatimuksen esitti. Se on kuitenkin merkitty esitetyksi kokouksen kohdassa, joka on nimetty muotoon ”Teema: journalismi”. Keskustelun yhteydessä moitittiin Ylen ”asennetta” ja kyseenalaistettiin sen tasapuolisuus.

Kiemunki-uutisointi hallintoneuvoston hampaissa

Hallintoneuvosto keskusteli Kiemungista.

Hallintoneuvoston 5.4. pidetyssä kokouksessa uutistoiminta nousi jälleen keskusteluun. Silloin asiaan paneuduttiin jo yksittäisen uutistapahtuman tarkkuudella.

– Hallintoneuvostossa todettiin, että ns. Kiemunki-tapauksessa uutiskynnysarvio ei onnistunut. Uutisoinnin on oltava joko tärkeä tai kosketettava laajaa ihmisjoukkoa. Kumpikaan kriteereistä ei toteutunut, pöytäkirjassa sanotaan.

Tämänkään kommentin esittäjää ei mainita. Kiemunki-tapauksella viitataan todennäköisesti perussuomalaisten Tampereen paikallisosaston johtajan Terhi Kiemungin somekirjoituksiin, jotka nostattivat kohun viime pääsiäisenä. Kiemunki pilkkasi kirjoituksissaan ”muslimipenskoiksi” nimittämiään lapsia, jotka oli havainnut kiertämässä virpomassa.

Kiemungin kirjoituksista virisi vilkas julkinen keskustelu. Asiasta uutisoivat lukuisat tiedotusvälineet, kuten esimerkiksi MTV, Helsingin Sanomat, Iltasanomat, Aamulehti ja Iltalehti. Yle käsitteli tapausta useammassa jutussa, joissa kerrottiin esimerkiksi lapsiasiavaltuutetun ja Kiemungin puoluetovereiden näkemyksiä asiasta puolesta ja vastaan.

Ketä saa haastatella?

Hallintoneuvostossa keskusteltiin Forssan tapauksesta.

Yhä syvemmälle journalistisiin kysymyksiin mentiin 20.9. pidetyssä kokouksessa. Tuolloin hallintoneuvostoa askarrutti Forssan tapaukseksi kutsuttu asia ja erityisesti sen uutisoinnissa tehdyt haastateltavien valinnat. Tämän asian käsittelyssä hallintoneuvoston keskustelussa mentiin yksittäistä uutista koskeviin journalististisiin ratkaisuihin yksityiskohtaisella tasolla.

– Onko puututtu siihen, että vain turvapaikanhakijoita haastateltu? pöytäkirjassa kerrotaan jonkun kysyneen.

Pöytäkirjan mukaan Ylen päällikkö, jota ei nimetä, oli todennut, että paikalla ei ollut ollut muita kuin turvapaikanhakijoita, kun toimittaja oli ollut juttua tekemässä. Kokouksessa kysymyksiin vastannut Ylen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen kertoi pöytäkirjan mukaan, että ensin oli haastateltu turvapaikanhakijoita ja tämän jälkeen asiasta oltiin tehty laajempi erillinen juttu.

Forssan tapauksella viitataan välikohtaukseen, joka tapahtui viime elokuussa turvapaikanhakijoita majoittaneen vastaanottokeskuksen liepeillä. Joukko kantasuomalaisia oli laittautunut muun muassa astaloin aseistautuneina vastaanottokeskukselle. Paikalla syntyi kahakka turvapaikanhakijoiden ja kantasuomalaisten kesken. Molemmat osapuolet käyttivät joukkotappelussa astaloita ja molemmat osapuolet saivat vammoja.

Yle kertoi asiasta useassa jutussa ja monista näkökulmista. Tästäkin asiasta roihahti kuuma julkinen keskustelu, jonka yhteydessä leviteltiin muun muassa lukuisia perättömiä väitteitä. Yle teki asiaan liittyen myös jutun, jossa poliisi sekä vahvisti että kumosi tapahtumiin liittyneitä huhuja.

Journalistiset ratkaisut eivät kuulu hallintoneuvoston tehtäviin

Hallintoneuvosto on Yleisradion ylin päättävä elin. Sen jäsenet valitsee eduskunta. Yleisradiolain mukaan jäseniksi on valittava tiedettä, taidetta, sivistystyötä ja elinkeino- ja talouselämää tuntevia sekä eri yhteiskunta- ja kieliryhmiä edustavia henkilöitä.  Laki ei edellytä, että hallintoneuvoston jäsenten tulisi olla kansanedustajia, mutta käytännössä näin on. Poliitikkojen lisäksi hallintoneuvostossa on kaksi Ylen henkilöstön edustajaa, joilla on puhe- ja läsnäolo-oikeus, mutta ei äänioikeutta.

Myös hallintoneuvoston tehtävät määritetään laissa. Niitä ovat esimerkiksi yhtiön hallituksen ja sen puheenjohtajan valitseminen ja vapauttaminen sekä talouden ja toiminnan suuntaviivoista päättäminen. Journalististen ratkaisujen tai varsinkaan yksittäisten uutisointien käsittelyä laissa ei hallintoneuvoston tehtäväksi osoiteta edes yleisemmän valvontatehtävän kautta.

Ylellä on omat eettiset ohjeensa, jotka koskevat kaikkia Ylessä tai Ylelle työskenteleviä. Ohjeet on johdettu hyvää journalistista tapaa määrittävistä Journalistin ohjeista, joihin Yle heti omien ohjeidensa alkupuheissa ilmoittaa sitoutuneensa.

Journalistin ohjeiden kolmessa ensimmäisessä kohdassa sanotaan seuraavaa:

1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.

Poliittisen painostuksen areena

Isän pikajunan tarkastelemat, läpeensä poliittisen hallintoneuvoston pöytäkirjat osoittavat, että Yleisradion journalistisiin ratkaisuihin kohdistuu jatkuvaa poliittista painetta. Pöytäkirjoista löytyvät esimerkit ovat mitä todennäköisimmin kansanedustajien sanomisia: henkilöstön edustajien kommentit on pöytäkirjoissa mainittu heidän esittämikseen, mutta poliitikkojen puhumiset on jätetty nimettömiksi.

Tässä esiin nousseissa tapauksissa on kyse asioista, jotka ovat ärsyttäneet erityisesti kansallismielisiksi itseään kutsuvia. Näihin tapauksiin liittyvä poliittinen painostus Ylen journalistisia ratkaisuja kohtaan on ilmeistä.

Hallintoneuvostossa ilmenee halukkuutta sanella, kuinka asioista saa uutisoida: Kiemungin virpomiskirjoituksista ei olisi saanut kertoa ollenkaan, vaikka kaikki muut tiedotusvälineet niin tekivät. Forssasta ei olisi saanut tehdä juttua ollenkaan, kun paikalla ei ollut etnisesti sopivia haastateltavia. Lisäksi journalismista puhuttaessa on esitetty vaatimus, että Ylen tulisi muuttua, koska poliittinen kenttä on muuttunut.

Nämä ovat niitä kysymyksiä, joista Journalistin ohjeet eivät edes salli päätösvaltaa luovutettavan toimituksen ulkopuolelle. Samat ohjeet eivät pelkästään oikeuta, vaan ne velvoittavat torjumaan painostuksen. Journalistiset ratkaisut tehdään journalistisin perustein, ei poliittisen kentän muuttuneita nokkimisjärjestyksiä miellyttämään.

Ylen kohdalla julkisuudessa niin sanottuja kansallismielisiä enemmän huomiota on viime aikoina saanut pääministeri Juha Sipilään, hänen hallitukseensa ja hänen puolueeseensa keskustaan liittyvä uutisointi. On esitetty suorasanaisia, osin hyvin vakuuttavasti perusteltuja syytöksiä siitä, että Yle varoo julkaisemasta tietoja, jotka voisivat olla kiusallisia Sipilälle, hallitukselle tai keskustalle.

Tähän liittyvästä painostuksesta ei hallintoneuvoston pöytäkirjoista löydy viitteitä. Nähtäväksi jää, löytyykö asiasta mahdollisesti käydystä keskustelusta mainintaa, kun joulukuussa Sipilään ja Yleen liittyvän kohun keskellä pidetyn kokouksen pöytäkirja joskus allekirjoitetaan.

Poliittinen painostus Yleä kohtaan on joka tapauksessa tosiasia. Jos sitä harjoitetaan avoimesti Ylen ylimmässä päättävässä elimessä, hallintoneuvostossa, sitä harjoitetaan taatusti myös lukuisissa keskusteluissa, joista ei laadita pöytäkirjoja. Niihin keskusteluihin on luettava myös pääministerin öiset sähköpostit.

Kuinka maan mahtavin uutismasiina on pärjännyt ja pärjää jatkuvassa poliittisessa paineessa? Se on tärkeä kysymys. Se vaatii valvontaa.

Mutta niin vaatii myös Ylen hallintoneuvosto, joka on hakenut itselleen roolin poliittisen painostuksen areenana.

Lisäys 1.2.2017 klo 13.36:
Helsingin Sanomat ja Uusi Suomi ovat haastatelleet tässä kirjoituksessa esiin tulleisiin asioihin liittyen Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajaa kansanedustaja Kimmo Kivelää (ps). Hän myöntää, että keskusteluja on käyty, mutta kiistää, että hallintoneuvoston kokouksissa Ylen journalistisia ratkaisuja koskeneissa keskusteluissa olisi ollut kyse painostuksesta.

Helsingin Sanomien mukaan Kivelä ei muista, ketkä tässä kirjoituksessa mainittuja kommentteja olisivat esittäneet.

– Mutta kyllä ne varmasti meikäläisiä olivat, hän viittaa oman puolueensa kansanedustajiin.

Kivelä aikoo sallia hallintoneuvoston kokouksissa vastaavan keskustelun jatkossakin.

Lisäys 1.2.2017 klo 16.05
Hallintoneuvoston jäsen, kansanedustaja Jari Ronkainen (ps) kertoo blogissaan, että hän on tässä kirjoituksessa esitettyjen Ylen journalistisiin ratkaisuihin puuttuneiden kommenttien takana. Ronkainen kiistää, että kyse olisi painostuksesta. Hän kertoo aikovansa tuoda näkemyksiään julki hallintoneuvoston kokouksissa myös jatkossa.

Aiheesta internetissä:

Helsingin Sanomat: Perus­suomalaisten Kivelä vastaa väitteisiin Ylen journalistisesta painostamisesta – ”Aion jatkossakin sallia tällaiset keskustelut” (1.2.2017)

Uusi Suomi: Paljastus Yle-papereista: ”Ne keskustelut olivat luokkaa 5 minuuttia” (1.2.2017)

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

 

X