Läskit, lestat, rumat ja hupakot
Päättäjät saavat luvan sietää arvostelua, mutta ihmisiä he ovat siitä huolimatta.
– Valiokunta saavutti asiassa yksimielisyyden eilisessä kokouksessaan. Valiokunnan puheenjohtaja on huomattavan ylipainoinen.
– Pääjohtaja muistutti puheessaan, että hyvä hallintokulttuuri ei synny itsestään. Pääjohtaja on lestadiolainen.
– Asiassa vastuullinen ministeri, jonka naamassa on ällöttävä syylä, kertoi työskentelyn sujuneen erimielisyyksistä huolimatta hyvässä hengessä ja aikataulun mukaisesti.
– Kansanedustaja linjasi tiedotteessaan, että hänen mielestään hallitus ei ollut esitystä valmistellessaan huomioinut perustuslain asialle asettamia reunaehtoja. Kansanedustaja on juuri ja juuri täysi-ikäisyyden saavuttanut tyttö.
Tuollaisia uutiskatkelmia ei vastuullisesti toimivien tiedotusvälineiden jutuista löydy poimittaviksi. Kriittistä yhteiskuntakeskustelua käyvän kansan suista ja näppäimistöistä moista irtoaa sen sijaan jatkuvana virtana – eikä sitä ole aseteltu edes noin siivoiksi sanoiksi. Niissä puheenvuoroissa marmatetaan läskeistä, lestoista ja hupakoista.
Vaikka keskustelu on sallittua ja hyvin toivottavaa, olisi meillä kaikilla paikallaan pysähtyä joskus miettimään, mikä milloinkin kuuluu asiaan ja mikä on vain silkkaa ilkeyttä. Se ei nimittäin edistä mitään.
Ihmiset
Mitä enemmän ja pitempään politiikkaa seuraa, sitä selvemmäksi tulee, että korkeassakaan asemassa olevat poliitikot ja muut vaikuttajat eivät ole ihmistä kummempia. He ovat epävarmoja, pelokkaita, tyhmiä, itsevarmoja, rohkeita ja älykkäitä. He ovat taitavia ja taitamattomia. He ajavat härskisti omaa asiaansa ja pyyteettömästi yhteistä parasta.
Pahat sanat satuttavat heitä, kehut imartelevat. Osa kestää, toiset taipuvat. He ovat ihmisiä siinä missä me kaikki muutkin.
Päättäjät
Päättäjiksi noustuaan ihmiset kuitenkin joutuvat muista poikkeavaan asemaan. Heistä tulee instituutioiden osia, joissakin tapauksissa itse instituutioita. Heidän henkilöään ei läheskään aina voi täysin erottaa heidän asemastaan. Heidän asemaa edeltävät taustansa voivat muuttua merkityksellisiksi.
Päättäjien ja erityisesti instituutioiden arvostelemista ja kriittistä arvioimista ei voi demokraattisessa yhteiskunnassa kieltää. Jos kielletään, ei kyse ole enää demokratiasta.
Arvostelijat ja arvosteltavat
Arvosteltaessa ongelmalliseksi muodostuu se, missä määrin me muistamme erottaa ihmiset heidän asemistaan ja heidän edustamistaan instituutioista. Useimmiten esimerkiksi poliitikon ulkonäöllä, sukupuolella tai iällä ei ole juuri tekemistä minkään arvosteltavan asian kanssa. Terveysasiat ovat henkilökohtaisia kysymyksiä, elleivät ne vaikuta asemaan kuuluviin tehtäviin. Uskonnollinen vakaumus voi vaikuttaa päätöksentekoon, mutta hyvin monissa kysymyksissä sillä ei ole roolia.
Mahdollista on kuitenkin, että on sellaisiakin asioita, joihin liittyen edellä mainitut asiat nousevat jollakin tavalla merkityksellisiksi. Tämä on poliitikon otettava huomioon, kun hän hakeutuu asemaansa tai jopa instituution henkilöitymäksi.
Ilkeilijät
Meidän muiden tulisi huomioida demokratiaan kuuluvaa keskustelua käydessämme, että hyvin usein me puhumme asioiden ohella toisista ihmisistä. Meidän pitäisi muistaa kysyä aina esimerkiksi jonkun terveysasioilla retostellessamme, että onko niillä mitään merkitystä käsiteltävän kysymyksen tai yleensäkään minkään kanssa.
Jos ei ole, on kyse helposti pelkästä ilkeydestä. Sitä päättäjien pitää sietää, mutta varsinaista demokratian toimivuuteen vaikuttavaa tehtävää sillä ei ole.
Jos opettelisimme erottamaan olennaisen epäolennaisesta ja muistaisimme olevamme kaikki ihmisiä, voisi keskustelu useammin myös johtaa joutavan ilkeilyn sijasta johonkin rakentavampaan.
Sen minäkin yritän pitää mielessäni.
Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.
Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa