Valtiovarainministeriöstä väläytetään ruuan ja lääkkeiden alv:n korottamista

Jaa kaverilleTilaa Seura
Lääkkeiden ja ruuan arvonlisäveroa esitetään korotettavaksi.

Lääkkeiden ja ruuan arvonlisäveroa esitetään korotettavaksi.Liikku sopisi sekä hallitusohjelmaan että hallituspuolueiden ideologiaan.

Valtiovarainministeriön viime perjantaina julkaiseman niin sanotun virkamiespuheenvuoron mukaan Sipilän hallitus on jäämässä keskeisistä tavoitteistaan. Raportissa maalaillaan synkkää kuvaa taloudesta. Myös joitakin mahdollisia korjausliikkeitä nostetaan ehdolle.

Yksi hallituksen tavoitteista on kuitenkin täyttymässä. Hallitusohjelman mukaan kokonaisveroaste ei saa nousta. Raportissa todetaan, että kilpailukykysopimukseen liittyvien veronalennusten johdosta veroaste on päinvastoin laskemaan päin. Tämä puolestaan avaa mahdollisuuden paikkailla sakkaavaa taloutta pysytellen hallitusohjelman asettamissa veroraameissa. Raportissa mainitaan välillisen verotuksen korottamisen olevan yksi keino.

– Suomen tapauksessa välillisen verotuksen korotus olisi taloustieteellisesti perustelluinta tehdä korottamalla alennettuja arvonlisäverokantoja, raportissa linjataan.

Arvonlisäverokantoja on Suomessa kolme. Yleinen, useimmat tavarat ja palvelut kattava kanta on 24 prosenttia. Korkeampi alennetuista kannoista on 14 prosenttia. Se koskee muun muassa elintarvikkeita. Alimpaan, kymmenen prosentin kantaan kuuluvat esimerkiksi kirjat ja lääkkeet.

Arvonlisävero asetetaan kauppiaan pyytämän hinnan päälle. Mikäli kuluttajan maksamaa hintaa ei alv-korotuksen jälkeen nostettaisi, tarkoittaisi se sitä, että kauppias saisi vähemmän rahaa.

Käytännössä alennettujen arvonlisäverokantojen korottaminen tarkoittaisi siis sitä, että muun muassa ruuan ja lääkkeiden hinnat nousisivat, koska kauppiaat tuskin hyvää hyvyyttään päättäisivät tinkiä omista tuloistaan. Liikeyritysten tehtävä on tehdä voittoa, eikä siihen hyväntekeväisyys sovi kuin korkeintaan pr-temppuna.

Arvonlisävero on niin sanottu tasavero. Sitä maksetaan yhtä paljon olipa maksajan tulot mitä hyvänsä. Koska pienituloisten rahoista suhteellisesti suurempi osuus kuluu välttämättömyyksiin, joihin ruoka kuuluu, kiristäisi alennettujen arvonlisäverokantojen korottaminen köyhien verotusta suhteellisesti ankarammin kuin hyvätuloisten.

Hallitusohjelmassa ei ole esteitä alv-korotuksille. Niitä ei löydy myöskään hallituspuolueita määrittävistä ideologioista.

Vain yksi kolmesta jalasta seisoo

Helsingin Sanomat esitteli viime perjantaina valtiovarainministeriön raportin keskeisiä havaintoja. Arvonlisäveroasiaan jutussa ei puututtu, mutta valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) otti raportissa esitettyihin politiikkaehdotuksiin yleisemmin kantaa.

– Yhteiskunnallisesti niistä kaikki ovat – mikä mistäkin syystä – vaikeita saada läpi, hän kommentoi Helsingin Sanomien mukaan.

Keinot ovat kuitenkin enemmän kuin tarpeen. Raportin tietojen valossa Sipilän hallitus on matkalla surkeaan epäonnistumiseen.

Karkeasti yksinkertaistettuna hallitus on asettanut tavoittelemansa paremman tulevaisuuden kolmijalkaiselle jakkaralle. Jalkoja ovat rankat leikkaukset, sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksesta saatavat säästöt ja työllisyyden kohentuminen. Näiden lisäksi pientä tukea haetaan julkisen talouden tehtävistä haettavilla säästöillä.

Toistaiseksi vasta leikkaukset näyttävät toimivan hallitusohjelmassa aiotulla tavalla. Valtiovarainminsiteriön raportissa katsotaan aina vuoteen 2060 saakka. Nykytodellisuus vaikuttaa siltä, että Sipilän hallitus on tällännyt tulevaisuuden keikkumaan jakkaralle, jonka jaloista vain yksi seisoo.

Se ei herätä luottamusta, kun kyse on kuitenkin istuimesta,  joka kaatuu jo yhdenkin jalan katketessa.

Sotessa kyse lähinnä kaikesta muusta kuin sotesta

Sipilän hallituksen tärkein hanke on sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen. Sen avulla sanotaan tavoiteltavan niin merkittäviä säästöjä, että ne paikkaavat keskeisiltä osin maata jäytävää kestävyysvajetta.

Ongelmaksi on muodostunut se, että hallituspuolueiden omat tavoitteet ovat nousseet sotea tärkeämmiksi. Ratkaisu on monilta osin edelleen auki.

Pääministeripuolue keskusta on päässyt sen avulla ratsastamaan pitkäaikaiseen tavoitteeseensa maakuntahallinnosta, mutta hallituskriisin syksyllä 2015 laukaisseen, hätäisesti kyhätyn sovun varsinainen pihvi on pahvia. Vaikutuksista ja vaikutuskeinoista ei ole kestäviä päätöksiä.

Vetoa aiheuttaa erityisesti hallituksen kakkospuolueen kokoomuksen pyrkimys viedä omia asiaan varsinaisesti liittymättömiä tavoitteitaan eteenpäin – kuten keskustakin maakuntiensa kanssa teki.

Kokoomus puskee sote-ratkaisun yhteydessä palveluiden laajaa yksityistämistä. Julkisesti tätä ei tietenkään suoraan sanota, vaan kaunopuhutaan valinnanvapaudesta ynnä muusta ylevästä. Mitään epäselvää asiassa ei kuitenkaan ole: julkisen sektorin kaventaminen ja palveluiden asettaminen markkinoille on ja on ollut kokoomusta määrittävä strateginen tavoite.

Koska sote-ratkaisu on edelleen vatuloitavana ja lähinnä päähallituspuolueiden muihin tavoitteisiin liittyvänä keppihevosena, ei sen voi laskea kannattelevan talousjakkaraa.

Laiskojen työttömien syytä

Toinen huojuva jalka on työllisyys. Siitä ja työttömyyden kehityksestä hallitus on mielellään kertonut iloisia uutisia, mutta valtiovarainministeriön raportissa todetaan, että todellisuudessa ”laaja työttömyys” ei ole muuttunut miksikään.

Kun kaikki tempputyöllistäminen ja muut tilastokikkailut siivotaan numeroista pois, ovat lukemat pysyneet ennallaan. 450 000 ihmistä on yhä edelleen vailla oikeaa työtä. Raportissa huomioidaan, että vain kymmenesosalle heistä riittäisi pestejä avoimista työpaikoista. Niistäkin osan mainitaan olevan provisio- ja nollatuntisopimuksellisia, joten oikeaa työtä olisi vielä harvemmalle kuin joka kymmenennelle, jos vaikka joka ikinen avoimista työpaikoista täytettäisiin.

Helsingin Sanomille puhunut valtiovarainministeri Orpo vaikuttaisi kuitenkin edelleen pitävän kiinni siitä, että vika piilee työttömissä. Hallituksen suuri linja on se, että huonot ihmiset loisivat eivätkä mene töihin, vaikka niitä työpaikkoja ei ole. Myös tässä vaikuttaisi olevan kysymys enemmän ideologiasta kuin todellisuuden hahmottamisesta. Mikäli hallitus jatkossakin keskittää tarmonsa tämän pohjalta toimimiseen, ja mihinkäpä se tästä muuttuisi, ei tälläkään jalalla tee talouden jakkaran tukijana yhtään mitään.

Suurella kohkaamisella synnytetty kilpailukykysopimus saa valtiovarainministeriön raportissa kiitosta yleisesti, mutta talouden kannalta sen vaikutusten arvioidaan olevan lyhyellä aikavälillä kielteisiä ja pitemmän päälle olemattomia. Sopimuksella käytännössä laskettiin palkkoja, mutta nyt rupeaa käymään ilmi, että mitään iloa siitä ei ole.

Jos työpaikkoja ei ole, niin niitä ei ole, vaikka työtöntä kuinka piestäisiin. Mukavalta se tietenkin varmasti tuntuu, mutta 2020-luvulle asteltaessa se kasvattaa talouden sijasta lähinnä katkeruutta.

Epäonnistumisen hinta ruoka- ja lääkelaskuihin

Hallitus siirsi itselleen edullisesti kautensa puolivälitarkastelun kuntavaalien jälkeiseen aikaan. Siinä tarkastelussa hallituksen on todettava, että hallitusohjelma on epäonnistunut. Ohjelmaan kirjatuilla toimilla ei saavuteta siihen kirjattuja tavoitteita. Sipilän poppoo on epäonnistumassa surkeasti.

Jotakin on siis tehtävä ja nopeasti, jos hallitus aikoo jättää jälkeensä muutakin kuin muiston sekavasta seurakunnasta, joka kunnostautui lähinnä omien esitystensä perumisessa.

Toistaiseksi vain leikkaukset näyttävät vievän tavoiteltuun suuntaan. Lisäleikkaukset on kuitenkin kiistetty pontevasti. Mikä sitten eteen?

Valtiovarainministeriön ehdottama arvonlisäveron korottaminen olisi toimi, joka sopisi sekä hallitusohjelmaan että hallituspuolueiden suureen ideologiseen kuvaan. Hallitusohjelmassa asiasta ei ole mainintaa, joten se voisi olla sitä ”boksin ulkopuolelta ajattelua”, jota pääministeri Juha Sipilä (kesk) on peräänkuuluttanut työllisyysfiaskon hoitamisessakin.

Kokoomukselle kyse olisi märkien unien realisoitumisesta. Suhteellisesti köyhiä rikkaita ankarammin rankaisevat tasaverot olisivat vielä joskus nyrpistyttäneet keskustalaisten neniä, mutta kokoomuslaistuttuaan puolue on luopunut pitkälti vanhan alkiolaisuuden markkinauskovaisuutta kahlinneista rajoitteista.

Hallituksen statistipuolue perussuomalaiset puolestaan viis veisaa mistään isompiensa tekemistä oikeasti merkityksellisistä päätöksistä. Puolueen puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini keskittää kaiken huomionsa lentokoneessa istumiseen. Perussuomalaisten näkyvimmät aktiivit puolestaan istuvat oikeudessa syytetyn paikalla tai näpyttelemässä nettiin Saksan äärioikeistolta lainattuja Lügenpresse-syytöksiä. Kun loput persut on usutettu kipittämään harhaisina pitkin katuja jahtaamaan maahantunkeutujia, joita vain he näkevät, on kokoomuksella ja keskustalla avoin valtakirja toimia parhaan harkintansa mukaan.

Ei kannata ihmetellä, jos ruoka- ja lääkelaskuissa näkyy jo ensi vuoden alusta hallitusohjelman epäonnistumisen hinta.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

Aiheesta internetissä:

Valtiovarainministeriö: Suomen julkisen talouden näkymät ja haasteet (10.2.2017)

Helsingin Sanomat: Raportti: Sipilän hallitus jäämässä lähes kaikista keskeisistä tavoitteistaan – Ministeri Orpo: ”Huoleni on suuri” (10.2.2017)

Sipilän hallituksen ohjelma (2015)

Yle: Sipilä hallituksen työllisyystoimista: Helpot keinot alkaa olla käytetty (7.2.2017)

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

 

X