Turvapaikanhakijat ihastuivat joulukalentereihin - Sarjakuvataiteilijat kokosivat irakilaisten kertomuksista kirjan
Anssi Vieruaho ja Sami Nyyssölä kokosivat irakilaisten turvapaikanhakijjoiden kertomuksista sarjakuvakirjan.
Sarjakuvateos vastaa kysymyksiin, joita monet eivät itse uskaltaneet esittää. Se kertoo vuoden 2015 Euroopasta, jossa valmiita uuteen tilanteeseen olivat lähinnä ihmissalakuljettajat, kauppiaat ja korruptoituneet virkamiehet. Se kertoo turvapaikanhakijoista, jotka ihastuivat joulukalentereihin. Sami Nyyssölän ja Anssi Vieruahon seikkailusarjakuva 24 päivää antaa äänen irakilaisille turvapaikanhakijoille, jotka vuonna 2015 matkasivat halki Euroopan ja kauas Suomeen.
”Kuulin että täällä on asiat hyvin, hyvät koulut ja kaunis luonto. Yleensä ihmiset eivät halua näin kauas, mutta minä halusin rauhaa”, sanoo hahmo Sami Nyyssölän ja Anssi Vieruahon sarjakuvassa 24 päivää.
Sanoja on Irakista Suomeen saapunut turvapaikanhakija.
”Eli tulit elintason perässä”, tulkitsee irakilaisen kanssa keskusteleva suomalaishahmo.
Hän kiteyttää lausahduksessaan niitä tuntoja, joita monet kokivat, kun hämmästeltiin vuonna 2015 useimmat yllättänyttä turvapaikanhakijoiden suurta määrää.
”Sen eteenhän me kaikki tehdään töitä. Kotona ei voinut muuta kuin pelätä”, vastaa mies, jolle on sarjakuvassa annettu nimi Abu.
Nyyssölän ja Vieruahon viime syksynä ilmestynyt teos kokoaa turvapaikanhakijoiden tarinoita siitä, kuinka he päätyivät Suomeen. Kirjassa äänen saavat ne, jotka tulivat ja hämmästyttivät ja joista monet ovat jo poistuneet.
”Enhän minä uskonut sanaakaan”
Abun tarina on yhdistelmä Sami Nyyssölän ja Anssi Vieruahon haastattelemien turvapaikanhakijoiden kertomuksista. 24 päivää on kummallekin tekijälle ensimmäinen kirjan laajuinen julkaisu.
Teos keskittyy halki Euroopan kulkeneeseen matkaan, joka on rakennettu sarjakuvaseikkailuksi. Matka alkaa Turkista ja päättyy Suomeen. Aika ajoin seikkailun päähenkilö palaa menneisyyteen: siihen, kun oli aika lähteä, siihen, kun merkit Mosulissa ennakoivat Isis-terroristien nousua, siihen, kun isä sitoi pienen Abun rangaistukseksi kattotuulettimeen.
”Enhän minä uskonut sanaakaan”, sanoo Anssi Vieruaho, ”mutta siitä syntyi hyvä kontrasti, kun Sami puolestaan uskoi kaiken”.
”Niinkö hän todella sanoi?” Sami Nyyssölä ihmettelee kuullessaan työparinsa esittämän väitteen.
Riita jää kuitenkin syntymättä. Vieruaho täsmentää, että hän puhui prosessista, jossa oli pystyttävä löytämään tasapaino kokemusten ja niitä ympäröivän todellisuuden kontekstin välillä.
Teoksen kantavana ideana oli välittää turvapaikanhakijoiden kertomus sellaisena kuin he sen kertoivat. Tekijät halusivat välttää tilannetta, jossa he tulkitsevat ylhäältäpäin meikäläisestä vinkkelistä niiden kokemuksia ja tuntoja, jotka tarkastelevat maailmaa aivan eri lähtökohdista.
Nyyssölä ja Vieruaho halusivat kuitenkin, että eri ihmisten matkakertomuksista koostuva kokonaisuus vastaa johdonmukaisesti vallinneita olosuhteita. Vaikka kokemukset ovat henkilökohtaisia ja subjektiivisia, ovat tapahtumat ja tapahtumapaikat todellisia.
Kokemusten osalta ääni jätettiin tarinan päähenkilön todellisille vastineille, mutta faktat oli joka tapauksessa tarkistettava. Tämä aiheutti taiteilijoille päänvaivaa.
Mosulin ja Oulun katuja
”Minä en ole kuitenkaan mikään toimittaja”, Anssi Vieruaho sanoo selittäessään aikaa vieneen taustatyön opettelemista.
Nyyssölä ja Vieruaho haastattelivat joukkoa turvapaikanhakijoita ja myöhemmin tarkastushaastattelivat heitä uudestaan. Niin toimivat monet journalistitkin, mutta harvemman toimittajan mielenkiinto kohdistuu samanlaisiin yksityiskohtiin, jotka piirtäjiä askarruttivat.
Vieruaho kertoo esimerkiksi kyselleensä tarkasti, minkälaisia pöytiä monen haastatellun kotikaupungissa Mosulissa oli. Hän näytti piirtämiään huonekaluja haastattelemilleen henkilöille, jotka sitten kertoivat, kuinka oikeaan taiteilija oli näkemyksissään osunut. Myös tapahtumapaikat olivat osin ongelmallisia.
”Esimerkiksi piirrokset Mosulin kaduista menivät uusiksi, kun kävi ilmi, että minähän olin piirtänyt suomalaisia katuja, samanlaisia kuin Oulussa on”, Vieruaho sanoo.
Tekijät tarkastivat ja tutkivat tarinan historiallisen kontekstin. He selvittivät maasta toiseen yli lukuisien rajojen kulkeneen matkan varrella vallinneet maantieteelliset tosiseikat. Apuna tapahtumapaikkojen kuvauksissa oli haastateltujen taltioima materiaali.
”Heillä oli mukanaan älypuhelimia ja tabletteja, joilla he olivat kuvanneet näkemäänsä”, Nyyssölä sanoo.
Niiden kuvien pohjalta hän pystyi luomaan seikkailuun miljöön esimerkiksi ääriään myöten täydeltä leiriltä, josta sarjakuvan sairastuneelle päähenkilölle ei löytynyt kattoa pään päälle.
Huoli ystävistä
Prosessin aikana taiteilijat tutustuivat haastattelemiinsa irakilaisiin niin hyvin, että kirjan loppusanoissa Vieruaho kutsuu heitä ystävikseen. Kun sarjakuva meni syksyllä painoon, kaikkien turvapaikkahakemukset oli ehditty hylätä. Kirjan tekijät kertovat ihmettelevänsä päätöksiä varsinkin siltä osin, että Mosulista kotoisin olevia sunneja oli lähetetty Bagdadiin.
”Ei siellä ole turvallista”, Vieruaho sanoo viitaten kaupungissa partioiviin shiia-militioihin.
Samaan viittasi myös Helsingin hallinto-oikeus, joka katsoi marraskuussa, että terroristien hallitsemasta Mosulista paennut sunniarabi ei voinut paeta Bagdadiin. Hallinto-oikeuden mukaan tätä oltaisiin voitu pitää Isisin taistelijana tai tukijana, mikä olisi saattanut hänet vaaraan.
Päätös vaikutti Maahanmuuttoviraston eli Migrin ratkaisukäytäntöön. Se huomioitiin myös tammikuussa Migrin julkaisemissa uusissa linjauksissa, joissa todetaan selkeästi, että Isis-alueilta pakenevien sunnien ei ole turvallista paeta Bagdadiin etenkään silloin, jos heillä ei ole kaupunkiin siteitä.
Nyyssölän ja Vieruahon haastattelemia Mosulista kotoisin olevia sunneja ehdittiin kuitenkin palauttaa Bagdadiin ennen uusia linjauksia. Huoli turvallisuudesta kuuluu miesten puheissa, ja se näkyy myös sarjakuvassa. Taiteilijat eivät suostu paljastamaan haastattelemiaan henkilöitä tai edes sitä, kuinka monta heitä oli.
”Tämä oli oikeastaan lähtökohta alusta lähtien. Lupasimme haastatelluille, että emme paljasta heistä mitään tietoja. Vaikka he itse olivat haastatteluiden tekemisen aikana turvassa Suomessa, heidän perheenjäseniään oli edelleen Irakissa. Puhujien henkilöllisyyksien paljastuminen olisi voinut saattaa sukulaiset siellä vaaraan”, Anssi Vieruaho sanoo.
Kirjan piirroksissa hahmot on esitetty karikatyyreinä, jotta heitä ei voisi vahingossakaan kuvitella voivansa tunnistaa kuvista. Myös päähenkilön nimi, Abu, valittiin niin, että sitä ei voi yhdistää kehenkään yksittäiseen henkilöön. Abu ei yksinään ole nimi, vaan sitä käytetään yleisesti arabiankielisessä kulttuurissa varsinaisen nimen ohella tai sen sijasta, kun viitataan erityisesti sukulaissuhteeseen vanhimpaan poikaan tai johonkin muuhun henkilöä määrittävään asiaan. Abu Ali esimerkiksi tarkoittaa Alin isää.
Nyyssölä ja Vieruaho ovat jatkaneet yhteydenpitoa irakilaisiin, mutta se on hiipunut sen jälkeen, kun nämä palasivat Irakiin. Vielä Suomessa turvapaikanhakijat olivat esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ottaneet avoimesti kantaa asioihin, mutta paluu vaimensi kritiikin. Facebook-nimet ja -profiilikuvat ovat muuttuneet ja kommentit hiljenneet. Syyksi tähän Vieruaho ja Nyyssölä arvelevat sitä, että yhteiskunnallinen keskustelu ja yhteydenpito länsimaisiin ihmisiin voisi johtaa vaaraan.
Ensimmäinen suomalainen
Nyyssölä ja Vieruaho tapasivat sekä toisensa että monet haastattelemistaan henkilöistä, kun he osuivat samoihin bileisiin. Miehet kuuntelivat irakilaisten kertomuksia. Ajatus tarinoiden sovittamisesta sarjakuvaksi syntyi nopeasti. Työhön käytiin keväällä 2016.
Sami Nyyssölä matkusti haastattelemaan jo aiemmin tapaamiaan turvapaikanhakijoita Oulun kupeessa sijaitsevan Muhoksen vastaanottokeskukseen. Kun hän meni sisään rakennukseen, tuli ovista ihmisiä tervehtimään.
”Kävi ilmi, että minä olin ensimmäinen suomalainen, joka vieraili siellä ilman virallista syytä.”
Nyyssölä kiinnitti Muhoksen vastaanottokeskuksessa huomiota siihen, että seinillä roikkui avaamattomia joulukalentereita, vaikka talvi oli taittunut jo pitkälle kevään puolelle. Turvapaikanhakijat pitivät kalentereita kauniina, ja niitä oltiin ripustettu koristeiksi.
Havainto päätyi lopulta sarjakuvateoksen nimeen saakka. 24 päivää valikoitui kirjassa kerrotun Euroopan halki kulkeneen matkan mitaksi. Tarinan lopussa Irakiin palaava Abu pakkaa reppuunsa joulukalenterin viemisiksi.
Haastatteluissa turvapaikanhakijat kertoivat taipaleistaan Suomeen. Useamman henkilön tarinoita kirjassa yhdistävä päähenkilö Abu on neuvokas. Hänellä on esimerkiksi kasa suklaapatukoita, jotka ovat arvossaan maastossa piileskeltäessä ja pitkiä matkoja käveltäessä. GPS-paikannuksen mahdollistava puhelin auttaa suunnistamisessa.
Monista muista asioista haastatellut miehet olivat kuitenkin vaitonaisempia. Perheestä tai uskonnosta ei mielellään puhuttu. Silloinkin, kun puhuttiin, jäivät kertomukset monilta osin avoimiksi.
Kirjassa Abu palaa lapsuutensa Mosuliin. Hän saa isältään lahjaksi kaukoputken, joka kuitenkin menee leikeissä rikki. Hurjistunut isä sitoo Abun rangaistukseksi kattotuulettimeen pyörimään.
”Heti tämän kerrottuaan haastateltu tähdensi, että rakastaa ja kunnioittaa isäänsä”, kohtauksen piirtänyt Vieruaho kummastelee.
Tekijät jäivät kuvaan, että heidän haastattelemansa henkilöt eivät olleet erityisen uskonnollisia, vaikka asia olikin arka paikka puhuttavaksi. Kreikassa kohtaamaansa prostituutiota ja alkoholin käyttöä Abu peilaa kuitenkin varovaisesti uskonnon kautta.
”Vaikka en pidä alkoholista tai prostituutiosta, ne muistuttivat minua siitä, että islam on toisinaan ankara”, hahmo sanoo.
Suolaa haavoihin
Eräänä aamuna Nyyssölä ja Vieruaho heräsivät tahoillaan ja huomasivat, että heidät molemmat oli yön aikana tägätty arabiankieliseen Facebook-viestiin. Miehet eivät ymmärtäneet viestin kirjoitusta, mutta siihen liitettyä kuvatallennetta ei voinut olla ymmärtämättä.
Videolla soturi seisoi aavikolla vankinsa takana. Hän viilsi tämän selän auki miekalla. Tämän jälkeen hän kaatoi säkistä suolaa tekemiinsä haavoihin. Uhri aneli armoa. Hän pyysi kiduttajiaan ennemmin tappamaan hänet.
Videon oli lähettänyt yksi Nyyssölän ja Vieruahon haastattelemista henkilöistä kuvaamaan oloja, joita hän oli paennut. Isis-terroristien otteet tietävät kaikki, mutta julmuudet eivät heihin rajoitu. Videon kiduttajat olivat shiia-militian jäseniä – niitä, joita myös Bagdadissa odottaa sinne palaavia sunneja.
”Se oli rankka kohtaus piirrettäväksi. Kyllähän tuollaisen videon kerran katsoo, mutta se on toinen juttu katsoa sitä uudestaan ja uudestaan, että tapahtuman saa tiivistettyä muutamaksi piirrokseksi”, sanoo Anssi Vieruaho, joka vastaa teoksen takauma- ja taustaosista.
Sarjakuvassa Abu ei tule suoraan Mosulista Suomeen, vaan hänen matkansa kulkee Turkin kautta. Sinne hän pakeni, kun havaitsi outoa roskaväkeä rupeavan kasaantumaan kaupunkiin. Mosuliin saapui ihmisiä ulkomailta. Näkymä muistutti häntä Al-Qaidan noususta.
Tulijat ennakoivat laajempaa hyökkäystä, joka tapahtui kesäkuun alussa 2014. Kaupunkiin soluttautuneet taistelijat osallistuivat operaatioon, joka johti Mosulin luhistumiseen ja päätymiseen terroristien haltuun.
Tilanne kaupungissa oli ollut epävakaa jo Saddam Husseinin hallinnon kaatumisesta lähtien. ISIS-väen vyöry merkitsi kuitenkin sitä, että Mosuliin ei voinut enää jäädä. Sadattuhannet pakenivat. Sarjakuvaseikkailun päähenkilö Abu on yksi heistä. Hän, kuten niin monet muutkin, päätyi Turkkiin.
Rahalla rajojen yli
Jotkut Nyyssölän ja Vieruahon haastattelemista henkilöistä olivat olleet jo Irakin aiempien väkivaltaisuuksien aikana pakolaisina Syyriassa. He olivat ajatelleet, että tälläkin kertaa tilanne olisi pian ohi, ja he pystyisivät palaamaan kotiin. Turkin piti olla vain väliaikainen ratkaisu, josta ei ollut tarkoitus jatkaa sen pitemmälle.
Kriisi kuitenkin pitkittyi. Mosul on edelleen sotatantere.
Kirjassa Abu ei ollut Turkissa enää välittömässä kuolemanvaarassa, mutta olot eivät olleet kaksiset. Hän työskenteli konepajalla pienellä palkalla pitkää päivää. Ilman työlupaa riskit olivat suuret. Viranomaisia pystyi lahjomaan, mutta tulevaisuutta siellä ei ollut. Karkotus Bagdadiin oli jatkuva vaara. Se olisi ollut mahdollinen kuolemantuomio.
Abu säästi palkoistaan rahan, jonka ihmissalakuljettajat vaativat hengenvaarallisesta merimatkasta Kreikkaan. Siellä rahaa eivät olleet vailla niinkään korruptoituneet viranomaiset, vaan pakolaisista hyötymään pyrkineet yrittäjät.
Korruptio kulkee kuitenkin kirjan tarinassa läpi matkan jatkuvana seuralaisena. Vartioidutkin rajat ylittyivät, kun aina sopivassa kohdassa oli asettaa seteli sitä varten ojennettuun kouraan.
”Sellainen mielikuva jäi, että varsinkin entisen Jugoslavian alue oli todellinen villi länsi”, Anssi Vieruaho sanoo.
Mielikuvilla oli osansa myös Suomeen päätyneiden turvapaikanhakijoiden matkaan. Kirjassa Abu tuskailee joidenkin sosiaalisessa mediassa levitettyjen tarinoiden todenperäisyyttä. Ne vaikuttavat liian uskomattomilta ollakseen totta, mutta ihan varma ei voi olla, mihin voi uskoa.
Kuvissa oli näkynyt Välimereen laskeva punainen matto, joka toivotti tulijat tervetulleiksi Kreikkaan. Toisaalla varoiteltiin elinkauppiaista, jotka sieppasivat ihmisiä Serbiassa.
Kuka näitä tarinoita levitti ja missä tarkoituksessa? Siihen Nyyssölä ja Vieruaho eivät osaa vastata. Epäilys kuitenkin on, että ainakin joiltakin osin kyse saattoi olla tarkoituksellisesta kampanjoinnista, jolla pyrittiin vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen.
”Hankala sanoa, kuka tai mikä siitä oli lopulta vastuussa. Voi olla, että osin asialla olivat ihmissalakuljettajat, jotka halusivat hyötyä varakkaista pakolaisista, joita varsinkin kriisin alkuaikoina sanottiin olleen liikkeellä”, Nyyssölä pohtii.
Vieruahon mukaan heidän haastateltavansa eivät kuitenkaan kuuluneet niihin, joilla olisi ollut ylimääräistä rahaa.
”Kyllä siinä oli joka ikinen euro tarkkaan laskettu, mitä matkan aikana oli kulutettu.”
Kaarinallinen hakijoita, Haminallinen irakilaisia
Vuonna 2015 Eurooppaan saapui yli miljoona siirtolaista. Se on vain hieman vähemmän kuin mitä Virossa on asukkaita. Heistä liki 900 000 tuli niin sanottua itäistä reittiä eli Turkista Kreikkaan. Kaikista tulijoista vajaa kymmenesosa oli irakilaisia.
Suomeen turvapaikanhakijoita päätyi yhteensä 32 476. Se on suunnilleen saman verran kuin Kaarinan kaupungissa on asukkaita. Irakilaisia Suomeen tulleista oli yleisiin eurooppalaisiin lukemiin verrattuna merkittävän suuri osa, 20 485. Se vastaa Haminan asukaslukua.
Monet tulleista ovat sittemmin poistunut maasta. Osa on poistettu. Nyt mietitään, kuinka toimia niiden kanssa, jotka eivät lähde, vaikka lupaa jäädä ei ole annettu.
Sami Nyyssölän ja Anssi Vieruahon sarjakuva ei ota siihen kantaa. Teos sivuaa syitä, jotka saivat ihmiset lähtemään kodeistaan, mutta kokonaisuuden osalta se herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Siihen sarjakuva tarjoaa kuitenkin vastauksia, minkälaisia olivat ne matkat, joiden päätteeksi irakilaiset saapuivat kauas Suomeen.
Kesällä 2015 Eurooppa ei ollut valmis. Ei ollut Suomikaan. Lähi-idän kaoottinen tilanne ja sotien loputon jatkumo ovat olleet kaikkien tiedossa jo vuosikymmenet, mutta siitä huolimatta valtiot ja viranomaiset pitkin mannerta menivät yllätyksestä polvilleen. Siitä toipuminen on osaltaan vauhdittanut mullistavia muutoksia eurooppalaisessa politiikassa.
Kun kankeat rakenteet vasta heräilivät pohtimaan reagointitapoja, halki Euroopan kulki ihmisiä. Ainoat, jotka olivat todella valmiita ottamaan heidät vastaan, olivat ne, jotka ryntäsivät hyötymään tilanteesta. Heihin kuului ihmissalakuljettajia, kauppiaita ja rikkonaisten valtioiden korruptoituneita virkamiehiä, jotka riensivät tienaamaan. Heihin kuului jo valmiiksi velloneen populistisen liikehdinnän poliitikkoja, jotka tarttuivat tilaisuuteen hakea hyväksyntää äärimmäisille ratkaisuille.
Sarjakuvataiteilijat eivät edes yritä kertoa, kuinka asiat olisi pitänyt tai pitäisi ratkaista. He kertovat ihmisistä, jotka ovat olleet kaiken keskiössä. Heidän teoksensa on ennen kaikkea seikkailusarjakuva, joka on rajattu kertomaan lukuisia kiperiä tilanteita kattaneista matkoista, joiden päätteeksi lukuisat eurooppalaiset joutuivat kohtaamaan uuden tilanteen. Kirja kertoo, kuinka osin vihan, osin myötätunnon ja ehkä kaikkein eniten hämmästelyn kohteiksi joutuneet ihmiset näkivät ja kokivat Euroopan vuonna 2015.
Sami Nyyssölä ja Anssi Vieruaho eivät tyytyneet päivittelemään ja selittämään ylhäältäpäin, keitä Suomeen saapuneet irakilaiset olivat ja kuinka he olivat tänne päätyneet. He menivät ja kysyivät. 24 päivää antaa irakilaisten vastata kysymyksiin, joita useimmat meistä eivät halunneet tai uskaltaneet itse esittää.
Anssi Vieruahon ja Sami Nyyssölän kuva: Jussi Korhonen. Otteet sarjakuvasta: Sami Nyyssölä ja Anssi Vieruaho: 24 päivää (Pokuto 2016).
Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.
Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa