Osattomat tappelevat keskenään, vaikka heillä olisi yhteinen vihollinen

Jussi Korhonen
Blogit Isän pikajuna 8.5.2017 12:46

Protesti löytää kanavansa. Jälki voi olla sellaista, jota kukaan meistä ei toivo.Äärioikeistoa ei nähdä ratkaisuna. Ongelma kuitenkin on ja pysyy. Voi tulla vielä sekin päivä, kun keskenään nahistelevat osattomat huomaavat, että heillä on yhteinen vihollinen. Jos ja kun näin tapahtuu, voi jälki olla rumaa.

Ranska äänesti jatkuvuuden puolesta. Tämä vaikuttaa olevan päällimmäinen reaktio siihen, että maan seuraavaksi presidentiksi valittiin äärioikeiston ehdokkaan sijaan Euroopan nykylinjaa myötäilevä Emmanuel Macron.

Oikeistopopulismi koki jälleen kirvelevän tappion, sanotaan. Siihen ei kannattaisi tuudittautua. Yksi ratkaisu torjuttiin, mutta ongelma ei kadonnut.

Peräti kolmasosa ranskalaisista äänestäjistä asettui Marine Le Penin taakse. On selvää, että kaikki heistä eivät niinkään äänestäneet äärioikeiston puolesta vaan nykymenoa vastaan. Se ääni raikuu ympäri länsimaita, myös meillä.

– Tuntuu kuin sukupolveni ja tulevien sukupolvien ihmisiltä olisi riistetty mahdollisuus onnelliseen tulevaisuuteen: vakaaseen työelämään ja turvalliseen perhe-elämään, kirjoitti nimimerkki ”Vapaaehtoisesti” lapseton Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan.

Nimimerkin mukaan on unohdettu, keitä varten yhteiskunta on olemassa. Hän ei ole ajatuksineen yksin.

Näistä tunnoista kumpuaa liikehdintä, joka hakee muutosta. Turvallisuus ja vakaus ovat kadonneet yhä useamman ihmisen elämästä.

Suomessa kasvaa jo toinen sukupolvi, jonka edustajista monilla tulevaisuus on parhaimmillaankin harmaa. 90-luvun laman lapsia kasvoi työttömyyden ahdistamissa perheissä. Heistä monet eivät koskaan itse päässeet omakotitalon ja kesämökin makuun. Tänään lapsia ponnistaa perheistä, joiden vanhemmilla ei ole koskaan ollut oikean työpaikan turvaamaa vakaata elämää ja siitä kumpuavaa luottamusta huomiseen.

Siinä ketjussa tyytyväisyys vallitsevaan järjestelmään ei kohene, kun toisella puolella katua juhlitaan yltäkylläisesti.

Ei ole ihme, että talouden ei katsota toimivan ihmisten ehdoilla ja heidän hyväkseen, vaan ihmiset nähdään ennemmin alistettuina resursseiksi, jotka voidaan milloin hyvänsä korvata tai hylätä.

Tämän seurauksena monen elämä on epävarmaa. Pohja voi tippua milloin vain, vaikka henkilökohtainen talous juuri nyt olisikin kunnossa. Moni lähtee pohjalta pääsemättä siitä koskaan sen pidemmälle.

Perinnöllinen osattomuus kertautuu. Toisaalta samoin käy hyväosaisuudelle. Syntyy sukupolvien mittainen vastakkainasettelu, joka ruokkii jo nyt ääriliikkeitä. Tavalla tai toisella protesti löytää kanavansa. Jälki voi olla vielä rumaa.

Köyhät vastaan köyhät vastaan köyhät

Suomessa hallitusvaltaa pitää tällä hetkellä puoluekolmikko, joka on tehnyt kaikkensa vastakkainasettelun lisäämiseksi. Työttömiä syyllistetään, ja koulutusleikkaukset takaavat, että tulevaisuudessakin epävarmuus ja epävakaus ovat selviö.

Meikäläisten valtaapitävien onni on ollut, että radikaalein liikehdintä on keskittynyt kinastelemaan keskenään. Todellinen onnenpotku olivat ne reilut 30 000 turvapaikanhakijaa, jotka saapuivat Suomeen vuonna 2015.

Heistä annettiin leipoa syntipukkeja kaikkiin ongelmiin. Tyytymättömyys vallitsevaan tilanteeseen purkautui äärimmäisiä ratkaisuja ajaneina liikkeinä. Toisaalta jo vanhastaan suivaantuneet suuntasivat oman energiansa muukalaisvihamielisiä ääriliikkeitä vastaan. Osattomat turvapaikanhakijat jäivät kotoisan kahinan väliin, kun muut osattomat olivat toistensa kurkuissa.

Sipilän hallitusta lykästi. Hallituskauden alun äänekkäiksi mielenosoituksiksi saakka yltynyt protestointi vaimeni, kun eri tavoin vallitsevaan tilanteeseen tyytymättömät käpertyivät keskinäiseen joukkotappeluun.

Kolmiodraamassa osattomat äärioikeistolaiset hyökkäsivät osattomia turvapaikanhakijoita vastaan. Aikaisemmin kapitalismia ikkunoita rikkomalla vastustaneet osattomat kävivät äärioikeistoa vastaan.

Tälläkin hetkellä kaikkia niitä vastaan toimiva niin sanottu eliitti marssii metelin kätköissä sote-vedätys, maakuntakaappaus ja hallintarekisterihuijaus kainalossaan pankkiin.

Protestin kanavat tukossa

Olli Immonen otti kantaa Ranskan presidentinvaalin tulokseen.

Suomi on osoittanut, että oiva keino padota populismia on katsoa populistien kortit. Protestiliike perussuomalaiset nostettiin hallitukseen, missä se alistui saman tien pönkittämään aikaisemmin vastustamaansa menoa. Hieman vastaavalla tavalla toimittiin aikoinaan persuja edeltäneen SMP:n kanssa.

Niin sanottujen kansallismielisten johtohahmoihin kuuluva kansanedustaja Olli Immonen (ps) parkuu Facebookissa tyytymättömyyttään Ranskan presidentinvaalin tulokseen. Hän katsoo, että kyseessä oli EU-eliitin voitto.

Immosen myöhyäminen saattaisi olla vakuuttavaakin, ellei hän itse sattuisi olemaan hyvätuloinen eliitin käsikassara. Kun Immonen puolueensa käskyläisenä samaan aikaan ajaa parjaamansa eliitin mahdollisuuksia kätkeä omistuksiaan hallintarekistereihin ja hakkaa osattomia piikikkäillä kepeillä, ovat hänen sanansa yhtä vakuuttavia kuin krapulaisen juopon raittiuslupaukset.

Osattomuus on rakenteellista. Menestyminen ja menestyksettömyys on perinnöllistä. Poliittinen kanava protestiin on tukossa, kun se asettui heti tilaisuuden tultua tukemaan tyytymättömyyden juurisyytä. Teollisuusvartija hylkäsi unohdetun kansan, kun hänen kaulaansa sovitettiin kravatti.

Tämä esimerkki voitaisiin nähdä myös mahdollisuutena: kovaäänisten kritiikki menetti merkityksensä, kun heidät otettiin mukaan. Osattomien ja toivottomien energiaa voitaisiin ohjata rakentavampaan suuntaan, jos heidät otettaisiin osallisiksi ja heille annettaisiin toivoa.

Halua tähän ei näytä olevan. Päinvastoin. Toivoa sysätään yhä syvemmälle epätoivoon. Se voi johtaa vielä jonakin päivänä epätoivoisiin tekoihin, joita kukaan meistä ei halua.

Vielä eräänä päivänä saattaa tulla sekin hetki, kun tyytymättömät huomaavat, että he eivät ole toistensa vihollisia, vaan että heillä kaikilla on yhteinen vihollinen, eikä kenelläkään heistä ole mitään menetettävää.

Jos ja kun näin tapahtuu, tulee kusiset paikat.

Macronin voitto Ranskassa merkitsi äärioikeiston torjumista ratkaisuna ainakin toistaiseksi. Varsinainen ongelma kuitenkin on ja pysyy.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

Keskustelu

Jussi, sulla on ihme fiksaatio tuon hallintarekisterilain kanssa. Mitään hallintarekisteriä ei tule. Siten hallintarekisterilaki on väärä nimikin. Yrityksen voivat uuden lain mukaan listautua muissakin arvopaperikeskuksissa. Niin ne voisivat nytkin, ja jos Suomi sitä estäisi, niin asia ratkaistaisiin direktiivien mukaisesti yhtiön eduksi eurooppalaisissa tuomioistuimissa ja Somi saisi sakotkin. Tosin yksikään yritys tuskin tulee listautumaan ulkomaille. Ja jos joskus jotkut uudet yritykset joskus tulevaisuudessa listautuu ulkomaille, niin alle yhden käden sormin ne voidaan laskea.

”Mitään hallintarekisteriä ei tule”
En nyt varmaksi menisi tuota julistamaan, kts YLE 9.5:
Perussuomalaiset sittenkin hyväksymässä hallintarekisterilain
http://yle.fi/uutiset/3-9603558

Jussi Korhonen

Tässä haluttiin varmasti viitata siihen, että Suomeen ei tule hallintarekisteriä. Ei se sitä perusongelmaa kuitenkaan poista, jos samaan lopputulokseen päästetään menemään ulkomaiden kautta.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt