Yle-alus vuotaa vieläkin, vaikka painolasti-Jääskeläinen pistettiin yli laidan

Jaa artikkeliLähetä vinkki

(Päivitetty: )
Teksti:
Jussi Korhonen

Ylen ongelmat eivät korjaannu yhtä miestä vaihtamalla. Pienellä pintaremontilla ei korjata syvälle rakenteisiin syöpynyttä vikaa. Kaikesta huolimatta Ylegatessa on hyvätkin puolensa. 

Atte Jääskeläinen jättää Yleisradion ja nappaa mennessään vielä kivat rahat irtisanomisajalta. Ylen ympärillä puolen vuoden ajan käynyt kuhina vaimenee viimeinkin.

Vai vaimeneeko?

Vaikka uutis- ja ajankohtaispäätoimittaja Jääskeläinen lähteekin, perusongelma on ja pysyy. Koko kaplakan käynnistäneitä ja sen jälkeen ilmi tulleita virheitä ja epäkohtia ei ole vieläkään kunnolla myönnetty. On hyvin hankala korjata sellaista, jossa ei nähdä vikaa.

On itse asiassa hyvin ironista, että Ylen johdossa päätettiin, että ihan kaikki ovat yhtä mieltä Jääskeläisen toimintaedellytysten menemisestä sellaisen virheen seurauksena, jonka Jääskeläinen vastoin tapojaan myönsi.

Nyt jo ex-päätoimittajan Helsingin Sanomille antama varomaton lausunto tulkittiin uhkaukseksi, että Yle vetäytyisi Julkisen sanan neuvoston valvonnasta. Tätä hän selitteli myöhemmin ”teoreettiseksi heitoksi” ja sarkasmiksi. Ennen kaikkea hän sanoi selvästi, että kyseessä oli ”moka” ja että Yle ei ole lähdössä JSN:stä.

Sanotaan se nyt suoraan: Mokasin vakavassa aiheessa, kun varomaton haastattelulausuntoni HS:n toimittajalle synnytti mielikuvan että haluaisin horjuttaa JSN:n asemaa. En halua. Haluan vahvan JSN:n.

Julkaissut Atte Jääskeläinen 28. toukokuuta 2017

Harvinainen inhimillisyyden osoitus, myönnetty virhe oli se viimeinen pisara, joka maksoi Jääskeläiselle työpaikan.

Juuri muuta ei sitten olekaan myönnetty. Ylen johdosta viestitettiin eron jälkeen, että Jääskeläiseen ollaan oltu tyytyväisiä. Hehkutus vaikutti pääpiirteittäin samalta täydeltä luottamukselta, jota ollaan veivattu kyllästymiseen saakka.

Lähtökohta Ylegateksi kutsutulle kiivaalle keskustelulle oli se, että pääministeri Juha Sipilä (kesk) painosti ja Yle Jääskeläisen henkilökohtaisella ohjauksella taipui. Tästä ei kanneta vastuuta vieläkään. Ei, vaikka JSN, Yle-selvityksen tehnyt professori Olli Mäenpää, Toimittajat ilman rajoja -järjestö ja monet muut ovat kuinka moittineet.

Jääskeläisen lähdön selittää se, että pitkällinen keskustelu söi Ylen julkikuvaa. Ongelmat henkilöityivät päätoimittajaan, jota vaihtamalla pyritään nyt ongelmista eroon.

Todellinen ongelma on kuitenkin siinä, että pää on ja pysyy puskassa. Hankkiutuminen eroon rasitteeksi käyneestä päätoimittajasta vapauttaa Ylen hallituksen tekemään yhtiöön kosmeettisia muutoksia ja mahdollisesti istuttamaan päätoimittajan paikalle Jääskeläisen kloonin.

Tämä olisi saattanut riittää, jos toimeen olisi ryhdytty joulukuussa. Tässä vaiheessa on kuitenkin ehtinyt käydä jo harvinaisen selväksi, että sota ei yhtä miestä kaipaa ja että Jääskeläinen on ollut vain yksi mies samassa rintamassa yhtiön johdon kanssa. Valitulla linjalla on ollut poliitikoista koostuvaa hallintoneuvostoa myöten koko johdon jatkuva siunaus.

Pitkällinen kahnaus on osoittanut, että valittu linja on syöpynyt syvälle organisaation kiemuraisiin rakenteisiin. Pienellä pintaremontilla ei selvitä, jos halutaan, että samaa keskustelua ei jouduta käymään taas pian uudestaan. Professori Mäenpään Yle-selvityksessä esiin tuotujen ongelmien kimppuun usutetun toimitusjohtaja Lauri Kivisen on nyt toden teolla ansaittava palkkansa.

Painolastiksi tulkittu perämies heitettiin yli laidan, kun kävi ilmeiseksi vaaraksi, että pian uppoaa koko päällystö. Satamaan on kuitenkin vielä pitkä matka, ja alus on harhautunut kauas kurssista. Nyt pitäisi paikata ammottava reikä. Äyskäristä ei ole kuin ensiavuksi.

Jotain hyvääkin

Mutta on tässä ollut hyvääkin. Journalismista ja journalistisesta etiikasta on puhuttu (nähtävästi edelleen jatkuvan) talven aikana enemmän, laajemmin ja painokkaammin kuin aikoihin. Ilahduttavasti keskusteluun ovat osallistuneet viimein muutkin kuin toimittajat. Välillä on vaikuttanut, että lähikaupan vihannesosastollakin on ollut sanansa sanottavana:

Olisi hyvin toivottavaa, että keskustelu voisi jatkua Ylegatea laajemmassakin kontekstissa. Toimittajien ja journalismin on kehityttävä jatkuvasti. On pelkästään hyvä asia, että yleisö on kehityksessä mukana, aktiivisena osapuolena ja vauhdittajana.

Verovaroin toimiva Yle on ollut monessa asiassa edelläkävijä jopa maailman mittakaavassa. Sitä se on toivottavasti tästedeskin. Se on yleisön ja lopulta myös kaupallisen median etu. Innovaatiot ovat arvokkaita.

Kulutustottumukset, toimintaympäristöt ja tekniset ratkaisut muuttuvat jatkossakin. Se ei kuitenkaan muutu, että ilman yleisöä journalismilla ei ole arvoa. Toimittajat ovat ensisijassa palvelijoita, joiden tehtävä on tonkia ja järjestellä tietoja yleisön puolesta.

Kun vielä jaksetaan koko ajan ja joka käänteessä muistaa, että toimittajat palvelevat nimenomaan yleisöään – eivät päättäjiä tai mainostajia – ovat hyötyjinä lopulta aivan kaikki. Olipa alusta mikä hyvänsä, vain luotettavuus ja vastuullinen työ takaavat demokratiaa ja synnyttävät sellaisia kokonaisuuksia, joiden ohessa mainostajatkin voivat tavoittaa haluamiaan yleisöjä.

Aktiivinen ja keskusteleva yleisö ruokkii ja ohjaa kehitystä. Viisas journalismi ymmärtää, että kehittyminen on välttämätöntä. Ja se on kaikille hyödyksi.

Konkreettisimmin Ylegatesta hyötynyt ryhmä ovat kuitenkin kriisiviestintäkouluttajat. Heille puolen vuoden saikkaus tarjosi herkullista opetusmateriaalia vuosien tarpeiksi.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

X