Järjestelmä puolustautuu - Vihaviestit vievät leivättömään pöytään
Vihakampanjoilla pyritään vaientamaan. Ehkä hiljalleen tulevat tuomiot opettavat, että mikä hyvänsä ei käykään.
Toimittajaa uhkailleet kolme miestä saavat syytten. Helsingin Sanomien mukaan epäillyt rikokset ovat laiton uhkaus ja kaksi kunnianloukkausta.
Helsingin käräjäoikeuteen jätetty haastehakemus koskee syyttäjän aiemmin hyllyttämää tapausta. Valtakunnansyyttäjä määräsi tutkinnan vietäväksi loppuun. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen perusteli määräystä sillä, ettei toimittajiin kohdistuneiden lokakampanjoiden tutkintaa voida rajoittaa vähäisyysperusteella niiden yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi.
Epäillyt rikokset tapahtuivat marraskuussa 2015. Tuolloin Uuden Suomen toimittajana työskennellyt Linda Pelkonen joutui viharyöpyn kohteeksi tehtyään jutun seksuaalirikoksesta. Viha pääsi valloilleen Pelkosen kysyttyä, miksi poliisi oli maininnut tiedotteessaan epäiltyjen olevan ulkomaalaistaustaisia, mikä ei vielä tuolloin ollut lainkaan tavanomaista.
Enempää ei tarvittu. Epäillyt kunnianloukkaukset ja laiton uhkaus olivat ryöpytyksessä vain jäävuoren huippu.
Epäillyt rikokset tapahtuivat silloin, kun sittemmin hallitsemattomaksi riistäytynyt vihanlietsonta oli vasta pääsemässä vauhtiin. Vielä tuolloin monet taisivat kuvitella, että ei niistä melskauksista tarvitse välittää, kun ne kohdistuvat ”vain” ulkomaalaisiin.
Eihän se niin mene, eikä mennyt. Muukalaisvihamielisyys voi roihuta huudon pinnalla, mutta pohjimmiltaan kyseessä on laajempi hyökkäys. Se kohdistuu koko järjestelmää vastaan, johon kuuluvat kaikki, jotka eivät varauksetta jaa näkemystä yleisten ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion hylkäämisestä.
Valitettavasti Linda Pelkonen ei ole ainoa toimittaja, joka on kohdannut työnsä vuoksi uhkailua ja lokakampanjointia. Toimintatapa on vakiintunut ja toistuu edelleen säännöllisesti. Toimittajien lisäksi vastaavaa ovat joutuneet kokemaan myös muun muassa monet tutkijat, poliisit ja poliitikot – tai ihan vain tavalliset ihmiset, jotka ovat rohjenneet aukaista suunsa.
Laajemmin kysymyksessä on pyrkimys hiljentää lietsojien tavoitteiden vastaiset äänet. Tiedotusvälineet ovat tässä keskeisimpien maalien joukossa, koska ne pyrkivät tarkistamaan kertomiensa tietojen oikeellisuuden. Tämä puolestaan on vakava uhka propagandalle, joka puolestaan pyrkii luomaan keksityistä ja liioitelluista tarinoista yleistettäviä kokonaisuuksia, joilla yritetään perustella äärimmäisiä ratkaisuja.
Yksittäisiin toimittajiin kohdistettavilla vihakampanjoilla on tarkoitus saada toimittajat välttelemään aiheita tai näkökulmia, jotka voisivat toimia lietsojien tavoitteita vastaan. Yksittäiset kampanjat toimivat lisäksi varoittavina esimerkkeinä: teepä näin ja tämä seuraa.
Hyökkäys lehdistöä vastaan on hyökkäys demokratiaa vastaan. Vastuulliset tiedotusvälineet vahtivat valtaa ja antavat demokraattisen prosessin toimivuuden kannalta olennaisia tietoja. Sananvapauteen useasti vedoten toteutetut vihakampanjat tavoittelevat itse asiassa demokratian kannalta keskeisen tärkeän lehdistön sananvapauden rajoittamista.
Vapaan lehdistön puolustaminen on demokratian puolustamista.
Valitettavasti laki ja oikeus toimivat hitaasti. Eilen uutisoitiin oikeudenkäynnistä, jossa käsitellään kolme vuotta sitten tapahtunutta kirjoittelua, jonka oopperalaulaja Karita Mattila varsin ymmärrettävästi koki uhkaavaksi.
Vuonna 2015 käsistä lähtenyt vihapuhetulva työllistää poliiseja ja tuomareita vielä pitkään. Rattaat pyörivät hitaasti, mutta ehkä hiljalleen ruvetaan saamaan esiin myös niitä seurauksia, joita sananvapauden irvikuvaksi muotoutuneesta vihaviestinnästä voi olla.
Menneelle emme voi mitään, mutta ehkä tipotellen tulevat tuomiot ovat opiksi jatkossa. Jos nyt oppi voi yleensäkään upota siihen porukkaan, joka sitä eniten tarvitsisi.
Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.
Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa