Kun 2800 poliisia istui päällekkäin Finlandia-talossa

Olipa kerran joukko poliiseja. He saivat päähänsä, että olisipa se vain hauskaa, jos voisi kollegoiden kesken heittää vähän hetulaa, keskustella maailman menosta ja sen sellaisesta.

Toimeliaat poliisit ryhtyivät oitis tuumasta hommaan. He päättivät koota poliisit yhteen paikkaan.

He varasivat tarkoitusta varten Finlandia-talon suuren Finlandia-salin – sen saman paikan, jossa järjestettiin vuonna 1975 Etyk-kokous ja jossa monet mahtimiehet Ronald Reaganista Mihail Gorbatšoviin, Dalai-lamaan ja Paavi Johannes Paavali II:een ovat pitäneet puheitaan suurille yleisöille. Olisihan se kunniakas paikka rohkeiden miesten ja naistenkin, kansakunnan parhaimmiston sanoa asiansa.

Sovittiin, että kaikki poliisit olisivat tervetulleita, mutta kukaan ei saisi hiiskua tapahtumasta mitään ulkopuolisille. Ovella varmistettaisiin, että tulijat oikeasti olisivat poliiseja. Muille eivät lukot aukenisi.

Laihemmat konstaapelit mahtuivat samalle tuolille vierekkäin, tanakammat laittautuivat päällekkäin.

Kun tapahtumapäivä koitti, loksahtivat järjestäjien leuat. Huh! Poliiseja valui Finlandia-saliin jonoissa, riveissä, rykelmissä ja spiraalimaisina muodostelmina. Heitä tungeksi ovista ja ikkunoista, tuolien alta ja verhojen takaa. Jonkun kerrottiin ängenneen ilmanvaihtokanavaa pitkin.

Salin lasketaan vetävän 1700 ihmistä, mutta se ei riittänyt alkuunkaan, kun valtakunnan poliiseista useampi kuin joka kolmas survoutui paikalle. Sanomisen tarve oli suuri. Lopulta tilaisuuden alkaessa arvioitiin, että peräti 2800 poliisia oli samassa tilassa.

Paikkojen loppuessa auttamattomasti kesken joutui poliisi turvautumaan erikoisjärjestelyihin. Moni sai jakaa istuimensa virkatoverin kanssa. Laihemmat konstaapelit mahtuivat samalle tuolille vierekkäin, tanakampien ei auttanut kuin laittautua päällekkäin.

Poliisikansanedustajat, jotka eivät yleisesti olleet kovin taitavia tuolilla istujia, sijoitettiin suurikokoisten poliisimiesten alle. Näin haluttiin välttää kiusalliset tipahtelut, mutta ei siinä täysin onnistuttu. Liukkaat poliitikot luiskahtelivat tuon tuostakin painon alta. He ponnahtelivat omintakeisesti jalat suorina edessään ilmaan ja mätkähtivät sitten istualleen lattialle.

Tämä synnytti spontaaneja naurunremakoita ja huudahduksia, kuten Näittekö, iski persunsa permantoon! ja Hohoo! Kolautti parhaan puolensa parkettiin!.

Konstaapeli toisensa jälkeen astui estradille lukemaan MV-lehden juttuja ääneen.

Välikohtauksista huolimatta tilaisuuden ohjelmallinen osuus sujui suunnitellusti. Tästä piti huolen seremoniamestarina toiminut poliisin vihapuheasiantuntija. Hän ojensi puhujille mikrofonin ja piti vahvistettua ääntä toistanutta kaiutinta päänsä päällä.

Olihan se idioottimainen näky: aikuinen mies sojottaa ämyri pään päällä, mutta osallistujien keskuudessa vallitsi laaja konsensus järjestelyn välttämättömyydestä, jotta kaikki varmasti kuulisivat sanoman. Ja sehän se lopulta oli tärkeintä.

Konstaapeli toisensa jälkeen astui estradille lukemaan MV-lehden juttuja ääneen. Monet hurrasivat tarinoille villisti, sillä he olivat vakuuttuneita, että ne ja vain ne olivat totuus ja että ne edustivat olennaisesti myös sitä teoreettista viitekehystä, josta poliisityön arkea ohjaavat lainalaisuudet johdetaan.

Joukossa oli niitäkin, joiden mielestä puheet eivät olleet oikein sopivia, mutta myös he hymyilivät ja taputtivat kohteliaasti käsiään, koska muu olisi ollut töykeää ja omiaan rapauttamaan saavutettua syvää kollegiaalista yhteishenkeä. Bravo, hekin huusivat, mutta vähän vaimeammin kuin innostuneemmat virkaveljensä ja -sisarensa.

Ja kannattelihan sentään itse vihapuheasiantuntijapoliisi kaiutinta, joten ei niissä puheissa mitään niin kovin väärää voinut olla.

Asiantuntija toki jätti tehtävänsä kesken tilaisuuden, kun hän kuuli, että joku saattoi olla aikeissa kertoa tapahtumasta ulkopuolisille. Hän ei nähnyt mitään väärää tapahtuneen, mutta arvioi silti, että tiedon vuotaminen saattaisi aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Mitään ammatillista haittaa siitä tuskin olisi, sillä poliisijohto oli tietoinen tapahtumasta ja näin tavallaan sen siunannut, mutta olisihan se harmillista joutua moisen vuoksi julkisuuteen. Niin hän antoi toisten vuorostaan kannatella kaiutinta ja jäi itse kuunteluoppilaaksi.

Tilaisuus oli suunnaton menestys. Järjestäjät olivat varmoja, että monien epäileväisten mieliin oltiin saatu iskostettua oikeaa totuutta, joka varmasti siirtyisi ennen pitkää kenttätyöhön. Kuinka paha saisikaan palkkansa, kun yhä useammat osaisivat tunnistaa pahan jo ulkonäöstä!

Tilaisuuden jälkeen poliisit palasivat töihinsä. He menivät turvaamaan sananvapauden toteutumista erääseen mielenosoitukseen.

Siellä luettiin MV-lehteä ääneen ja sanoma toistettiin vahvistettuna kaiuttimesta, jota mies piteli päänsä päällä. Olivat ne jutut melkoisia ja olihan se idioottimainen näky, mutta sitä samaa se oli kuin siellä omassakin tilaisuudessa.

Pakko sen oli olla oikein, ylevää ja jollakin tavalla jumalallista, ihmistä suurempaa. Ei siinä voinut olla mitään arveluttavaa, jos kolmannes koko maan poliiseista oli juuri sitä samaa protestoimatta todistanut.

Ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka, mielenosoittajat ja poliisit. Ne eivät eläneet, joista mielenosoituksessa ja poliisien tilaisuudessa kerrottiin tarinoita, mutta eipä se onnellisina elämänsä loppuun saakka eläneitä haitannut. Päinvastoin.

* * *

Edellinen on fiktiota. Se on sepitetty tarina. Siinä kerrottuja tapahtumia ei ole siis ainakaan tiettävästi oikeasti tapahtunut edellä esitetyssä muodossa. Tulikohan nyt varmasti selväksi, että kyseessä oli satu?

Mutta enemmän totta se silti on kuin väite, että poliisien salaisessa Facebook-ryhmässä pidetty rasistinen öyhötys olisi vain stressaantuneiden poloisten viatonta höyryjenpäästelyä ja että ryhmän salaisuuden suojissa propagandistisen materiaalin levittäminen vertautuisi työmaan kahvihuoneessa tai tupakkapaikalla turistuihin juttuihin.

Ei. Ryhmässä yleisö on ollut suuri ja sallivuus vielä suurempi. Yksi ja sama henkilö on toiminut samanaikaisesti sekä netin vihapuheita tutkivan ryhmän johtajana että poliisien keskinäisen vihapuheen mahdollistavan ryhmän ylläpitäjänä. Propagandaa on levitetty.

Poliisijohto vähättelee tapahtunutta. Johtavat poliitikot ovat hallituskaupoissa sitoutuneet muukalaisvastaiseen linjaan. Tämä ei tästä muutu.

Kaiken keskellä on kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki poliisit eivät ole rasisteja.

Hävettää! Luottamuksen rakentaminen vähemmistöihin on haastavaa, ja voi kuinka helppoa se on rikkoa #eirasismille https://t.co/K5PIfR1Dde

— Jari Taponen (@JariTaponen) June 4, 2017

Ei varmasti olisi haitaksi, jos näitä ulostuloja näkisi enemmänkin. Erityisesti poliisin vihapuhetutkintaryhmän johtajan Marko Forssin kannattaisi kehitellä jotakin pätevämpää sanottavaa.

Kuva: Rajaus alkuperäisestä. Alkuperäinen kuva: DreferComm / Wikimedia Commons. CC BY-SA 3.0.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa