Jalkoväli ratkaisee – Vihreissä pyritään tasa-arvoon epätasa-arvolla
Vihreiden naisjärjestö kampanjoi sen puolesta, että puolueen seuraavaa puheenjohtajaa ei valittaisi pätevyyden perusteella.
Vihreän liiton naisjärjestö Vihreät Naiset ry vaatii, että puolueen seuraava puheenjohtaja on valittava sukupuolen perusteella. Tasa-arvon periaatteen vastaista vaatimusta perustellaan nurinkurisesti pyrkimyksellä tasa-arvoon. Nähtävästi ajatuksena on, että koska tasa-arvo ei toteudu muualla, ei siitä tule tavoitteen nimissä piitata myöskään omissa valinnoissa.
Järjestö julkaisi asiaa koskevan tiedotteen jo toukokuussa, mutta uuden puheenjohtajan valitsevan puoluekokouksen lähestyessä kampanjointia on tiivistetty Facebook-mainonnalla. Mainoksessa on kolmen naisehdokkaan Emma Karin, Maria Ohisalon ja Krista Mikkosen kuvat ja teksti ”Tasa-arvo ei ole valmis. Vihreiden johtoon on valittava nainen!”.
Tasa-arvon irvikuvana näyttäytyvää vaatimusta on selitetty sillä, että tällä hetkellä valtaa on keskittynyt liikaa miehille. Suurten puolueiden johdossa on pelkkiä miehiä ja myös ministereistä suurin osa on miehiä. Vihreiden Naisten mukaan vihreät voisi vaikuttaa tasapainoon asettamalla puolueen johtoon naisen.
– Vihreät Naiset muistuttaa, että tasa-arvo ei toteudu itsekseen. Nostamalla naisia vallan ytimeen näytämme esimerkkiä kaikille nuorille tytöille siitä, että lasikatot on tehty rikottaviksi, tiedotteessa sanotaan.
Pätevyydestä siis viis, kelpoisuus todetaan jalkovälitarkastuksessa. Nuorille tytöille osoitetaan, että menestys määräytyy sukupuolen mukaan ja että sitä myös aktiivisesti edistetään tasa-arvon puolustajana profiloituneessa puolueessa.
Vihreiden seuraavaa puheenjohtajaa valitsevien olisi kuitenkin hyvä pitää mielessä, että vallan ytimeen ei mennä ihan noin vain. Oppositiopuolue ei puheenjohtajavalinnallaan aseta ketään vallan ytimeen, vaan valitsee henkilön, jonka tehtävä on johdattaa puolue sinne.
Pääministerivaalin esivaali?
Vihreiden kannatus on ollut tasaisessa nousussa, jonka nykyisen kiidon voi katsoa toden teolla alkaneen vuoden 2012 presidentinvaaleista. Tuolloin Pekka Haaviston ehdokkuus nousi suorastaan ilmiöksi ja toi samalla myönteistä julkisuutta koko puolueelle.
Haavisto-hypetyksen laannuttuakin nousuvire on jatkunut. Siitä kiitos kuuluu paljolti puheenjohtajuuden jättävälle Ville Niinistölle. Hänen johdollaan vihreät on noussut tilanteeseen, jossa ei ole enää niin kaukaa haettua ajatella, että parin viikon kuluttua vihreiden puoluekokouksessa käydään pääministerivaalin esivaali.
Politiikka on henkilöitynyt Suomessa jo vuosikymmenet. Nykyään puheenjohtajat ovat keskeisessä asemassa puolueidensa kasvoina. Linjauksiin on pystyttävä nopeasti ja johdonmukaisesti.
Tässä Ville Niinistö on onnistunut mainiosti. Oppositiopuolueiden puheenjohtajista hän on pystynyt tavoittamaan potentiaalisia äänestäjiä parhaiten. Häntä on moitittu muun muassa populistisuudesta, mutta tulokset puhuvat puolestaan.
Vihreiden kannatusnousu ennakoi jopa mahdollista kipuamista suurten puolueiden joukkoon. Tavoite pääministeripuolueeksi nousemisesta on vielä ehkä kaukana, mutta vasta Niinistön valtakaudella siitä on voinut puhua ilman, että se on aiheuttanut välitöntä pilkkanaurua.
Uhratako valta tasa-arvon alttarille?
Vihreiden säännöt estävät Ville Niinistöä jatkamasta. Hän jättää perinnökseen suuret saappaat, jotka on asetettu kulkemaan ylämäkeen.
Vihreiden kannalta olisi onnetonta kuvitella, että kannatuksen nouseminen jatkuu annettuna. Uusi puoluejohto ei ole automaattisesti seuraavassa hallituksessa. Puheenjohtajan valitessaan puoluekokous voi hyvinkin päätyä ratkaisuun, jonka johdosta seuraavassakaan hallituksessa ei istu ainuttakaan vihreää, naista tai miestä.
Vihreiden ilmiömäiseen nousuun ovat vaikuttaneet Pekka Haaviston ja Ville Niinistön henkilöt. He ovat olleet osaavia ja siitä on hyötynyt koko puolue. Olisiko kannatusnousu pitänyt hylätä heidän sukupuolensa vuoksi?
Olisi kaikkinensa hyvin kummallista, jos mahdollisuus todelliseen vaikuttamiseen hallitusvastuussa esimerkiksi tasa-arvoasioissa vaarannettaisiin siksi, että puheenjohtajaksi saataisiin sukupuolen perusteella kiva henkilö.
Järkevämmältä tuntuisi ajaa puolueen linjaksi tasa-arvopyrkimyksiä tukevaa ohjelmaa ja valita sitä toteuttavaksi keulakuvaksi se ehdokas, jolla katsotaan olevan parhaat edellytykset viedä linjaukset osaksi lainsäädäntöä. Tämä henkilö voi hyvinkin olla nainen, mutta jos ei ole, niin onko parempi ruikuttaa oppositiossa epätasa-arvoa kuin korjata tilannetta hallituksessa?
Ja onko tasa-arvon ajaminen epätasa-arvolla sellainen viesti, joka nuorille tytöille halutaan lähettää: sinä et ole paras, mutta sinut palkitaan, kun tyttönä sinun ei voi olettaakaan pärjäävän tietojesi tai taitojesi vuoksi.
Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.
Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa