Migri pimittää ja vitkuttelee – tarkistapa tässä sitten faktoja

Jaa kaverilleTilaa Seura

Migri pimittää tietoja ja vitkastelee.

Hyvä hallinto tuottaa Migrille hankaluuksia. Kuinka mahtaa olla turvapaikkapäätösten kanssa?

Maahanmuuttovirasto Migrin turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo tyrmäsi tiedotteessaan monilta osin Long Playn jutun, jossa kerrotiin, että turvapaikkapäätöksiä on tehty hyödyntämällä valmiita mallipäätöksiä.

Revon tiedotteen päiväys oli 4.5. Se julkaistiin varsin ripeästi, sillä Long Playn juttu oli ilmestynyt vasta edellisenä päivänä. Siihen se ripeys sitten jäikin.

Yritin selvitellä asiaa tarkemmin. Yli kuukausi on kulunut. Mitään pyytämiäni tietoja ei ole annettu. Myöskään minulle ei ole pyynnöistäni huolimatta toimitettu valituskelpoisia päätöksiä ratkaisuista. Yhteenkään viestiini ei ole vastattu hyvän hallinnon edellyttämän aikarajan puitteissa.

Jos kantasuomalaisen toimittajan yksinkertaisten yhteydenottojen kohdalla venytellään lakia näin, niin voi vain kysyä, kuinka mahtaa sujua kielitaidottomien ja Suomen lakia ja oikeuksiaan luultavasti heikosti tuntevien turvapaikanhakijoiden asioita käsiteltäessä.

Perustus-, hallinto- ja julkisuuslaki

Tietopyyntöihin tulee vastata kolmessa päivässä. Tiedot pitäisi luovuttaa tai kieltäytyä luovuttamasta niitä kahdessa viikossa. Viesteihin tulee vastata viipymättä, vaikka viranomainen ei olisikaan velvollinen asiassa toimimaan.

Näitä aikarajoja on johdettu useissa eri ratkaisuissa perustuslaista, julkisuuslaista ja hallintolaista. Tietoa asiasta ja viittauksia eri ratkaisuihin löytyy esimerkiksi viime vuonna julkaistusta kuntien tietopyyntöongelmia käsittelevästä Kunnallisalan kehittämissäätiön Jyväskylän yliopiston tutkijoilla teettämästä tutkimuksesta.

Tässä valossa Migrin toiminta vaikuttaa vähintäänkin arveluttavalta.

Esko Repo päätti Long Playn väitteet tyrmäävän tiedotteensa tiedotusvälineille suunnattuun neuvoon.

– Kaikkea työskentelyymme liittyvää materiaalia emme jaa julkisuuteen, mutta asiantuntijamme ovat niin kuin aina ennenkin median käytettävissä faktojen tarkistamiseen ja lisätietojen saamiseen ennen juttujen julkaisemista, Repo ohjeisti.

Esko Repo kertoi tiedotteessaan, että esimerkkipäätökset eivät ole pelkästään kielteisiä, kuten Long Playn haltuunsa saamat esimerkkipäätökset.

Hyvä on. Tarkistetaanpa sitten niitä faktoja, minä ajattelin. Pyydetään lisätietoja.

Näin asiat etenivät – tai siis eivät edenneet

1. Tein Migrille tietopyynnön 5.5. Pyysin toimittamaan kopiot kaikista esimerkkipäätöksistä, joita Long Playn jutun mukaan oltiin käytetty oikeiden turvapaikkapäätösten pohjana.

2. Kului viikko. Sain vastauksen viestiini 12.5. – silloinkin vasta kerran asiasta muistutettuani. Vastaamiseen kului siis merkittävästi kauemmin kuin kolme päivää.

Samassa yhteydessä, siis vaaditun 14 päivän enimmäisjan puitteissa, tosin tuli myös päätös koskien tietopyyntöäni. Pyytämiäni tietoja ei luovuteta. Migrin näkemyksen mukaan kysymys ei ole julkisuuslaissa tarkoitetuista asiakirjoista. Niin ikään minulle kerrottiin asianmukaisesti, että voisin halutessani saada ratkaisusta valituskelpoisen päätöksen.

3. Harkittuani asiaa vastasin saamaani viestiin 15.5. Pyysin valituskelpoisen päätöksen. Esitin samassa yhteydessä myös uuden tietopyynnön. Pyysin toimittamaan varsinaisten Long Playn jutussa ja Esko Revon tiedotteessa viitattujen esimerkkipäätösten sijaan listan niistä.

4. Kului neljä päivää. Jälleen meni siis yli sen viestiin vastaamiseen annetun kolmen päivän rajan. 19.5. lähetetyssä vastauksessa ratkaistaan myös tietopyyntöni kohtalo. Ratkaisu tuli siis ajallaan. Se oli jälleen kielteinen. Maahanmuuttoviraston sisäisen verkkoympäristön sisältö, mistä lista esimerkkipäätöksistä ilmeisesti löytyisi, ei myöskään ole Migrin näkemyksen mukaan julkisuuslaissa tarkoitettu asiakirja.

Samassa yhteydessä minulle kerrotttin, että saisin aikaisempaan tietopyyntööni valituskelpoisen päätöksen myöhemmin. Minulle luvattiin, että saisin myös listaa koskevasta tietopyynnöstä halutessani valituskelpoisen päätöksen.

5. Harkittuani jälleen asiaa vastasin saamaani viestiin 23.5. Pyysin valituskelpoisen päätöksen myös jälkimmäisestä tietopyynnöstä.

Tämän lisäksi esitin viestissäni pyynnön auttaa tiedon etsimisessä. Kysyin, onko olemassa jotakin sellaista asiakirjaksi katsottavaa, josta Long Playn jutussa ja Esko Revon tiedotteessa viitatut esimerkkipäätökset löytyisivät edes otsikkotason listana.

Tämän kysymyksen esitin hyvässä luulossa, että hallintolaista ja julkisuuslaista johtuvat neuvontavelvollisuus ja edellytys avustaa etsittävän tiedon yksilöinnissä voisivat johtaa minut mahdollisuuteen tarkistaa faktoja, kuten Repo tiedotteessaan opasti tekemään.

Lisäksi kysyin viestissä Migrin yleisestä periaatteesta, jonka mukaan tietojen julkistamisesta päätetään. Tiedustelin, onko olemassa esimerkiksi linjaus, jonka mukaan kaikki sellainen lähtökohtaisesti salataan, mitä erikseen ei ole julkiseksi määrätty.

6. Tätä kirjoittaessani on 7.6. On kulunut viisitoista päivää edellisestä lähettämästäni viestistä. Siihen ei ole vastattu ollenkaan. Minulle ei ole myöskään tähän päivään mennessä lupauksista huolimatta toimitettu pyytämiäni valituskelpoisia päätöksiä tietopyynnöistä. Ensimmäisen valituskelpoisen päätöksen pyynnöstä on siis kulunut jo 23 päivää.

Miksi nämä tiedot ovat tärkeitä?

On esitetty, että oikeita ihmisiä koskevia turvapaikkapäätöksiä on tehty esimerkkipäätösten pohjalta. Ääritapauksessa tämä voisi tarkoittaa vähintäänkin puutteellista yksilöllistä harkintaa, jos esimerkkipäätös on muutettu oikeaksi päätökseksi vain sijoittelemalla hakijan henkilötietoja sopiviin kohtiin.

Tätä on päätöksen saaneen henkilön mahdoton tarkistaa ilman tietoa esimerkkipäätösten sisällöstä. Turvapaikka-asioista puhuttaessa kysymys voi kirjaimellisesti olla elämästä ja kuolemasta.

Lisäksi on esitetty, että olisi olemassa pelkästään kielteisiä esimerkkipäätöksiä. Tämä tieto kiistetään, mutta sitäkään faktaa ei voi tarkistaa, kun edes listaa esimerkkipäätöksistä ei suostuta luovuttamaan.

Migri on linjannut, että minun pyytämäni tiedot eivät ole julkisuuslaissa tarkoitettuja asiakirjoja. On kuitenkin syitä, joiden perusteella tämä näkemys on mahdollista kyseenalaistaa. Jos esimerkkipäätökset ovat vaikkapa oikeista, aiemmista turvapaikkapäätöksistä nimet ja henkilötiedot poistamalla anonymisoituja päätöksiä, voisi niiden hyvinkin katsoa olevan asiakirjoja.

Ilman valituskelpoisia päätöksiä asiaa ei voi saattaa hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Oikeustietä kulkien asiassa voisi vierähtää jopa useita vuosia, eikä Migrin vitkastelu ainakaan asiaa yhtään nopeuta. Sinä aikana ehditään tehdä kasapäin turvapaikkaratkaisuja – vaikkapa sitten liukuhihnamenetelmällä esimerkkipäätöksiä kopioiden ja ilman kunnollista yksilöllistä harkintaa.

Näin ei tietenkään läheskään välttämättä ole, mutta koska faktoja ei ole mahdollista tarkistaa, pitäisi vain luottaa, että Migri toimii oikein. Luottamusta ei varsinaisesti ole omiaan lisäämään se, että edes yksinkertaisiin yhteydenottoihin ei vastata hyvän hallinnon edellyttämällä tavalla. Jos perustus-, hallinto- ja julkisuuslakia venytetään, niin miksipä ei sitten ulkomaalaislakiakin?

Jos joku Migrissä tätä lueskelee, niin suosittelen seuraavaksi suuntaamaan tähän eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuun, joka koskee hieman vastaavaa tapausta kuin minun tietopyyntöni. Ratkaisu on sattumoisin annettu samana päivänä, jolloin Migrin turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo kehotti tiedotteessaan tarkistamaan faktoja.

Lisäys 7.6.2017 klo 19.48
Tämän jutun julkaisemisen jälkeen Migristä otettiin yhteyttä ja selitettiin viivästystä kiireellä. Asiasta tarkemmin tässä jutussa:

Migri vastaa: On ollut pakko priorisoida (7.6.2017)

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

Lue myös

Jaa kaverilleTilaa Seura

Yhteistyössä

Kommentointi

Henkilökohtaisen kokemuksen perusteella myös epäilen, että erikoistapauksissa, joissa Migri ei syystä tai toisesta pysty tekemään lopullista käännyttämispäätöstä (ulkomaalaislain vastaista ja/tai asia on saanut Migrin näkökulmasta negatiivista julkisuutta) turvaudutaan ajan pelaamiseen jos kyseessä on ns. paperiton. Pidetään siis tieten tahtoen limbossa – ei oleskelulupaa eikä karkottamista (kun ei uskalleta).

Mallipäätöksiä on myös kaikissa viranomaistoiminnassa, kuten oikeusasteissa. Miksi Jussi Korhonen et ole niistä huolestunut?

Samasta syystä kuin en ole yleensäkään kiinnostunut niistä kaikista muista asioista, joista minun pitäisi aina kirjoittaa sen sijaan, mistä kirjoitan.

Mitä sinä niillä tiedoilla tekisit ? Ajatteles jos sieltä miljoona, tai edes satatuhatta muutakin suomalaista alkaisi kysellä jonninjoutavia, niin Migrillä jäisi sen varsinaiset työt tekemättä, tässä asiassa kun kysyjä ei ole yhtään merkittävämpi kuin kukaan muukaan suomen kansalainen vaikka itseään toimittajaksi tituleeraakin, sen kun voi vapasti tehdä kuka tahansa.

Anna viranomaisten tehdä työnsä rauhassa, Migrissä on ihan taatusti riittävästi töitä ilman tyhjän kyselijöitäkin.

Se on ihan totta, että kuka hyvänsä voi tietoja kysellä. Hyvä olisi, jos kyselisi. Ehkä salamyhkäisyys siitä hiljalleen hälvenisi. Julkisuuslaki on ollut voimassa jo 17 vuotta, eivätkä monet viranomaiset ole sitä vieläkään sisäistäneet.
Mutta mitä minä tekisin näillä tiedoilla? Mistäpä sitä voi vielä tietää, kun ei niitä saa. Minä myöskin annan viranomaisten tehdä työnsä rauhassa – itse asiassa edellytän, että viranomaiset nimenomaan tekevät työnsä. Siitä tässäkin asiassa on kysymys.

Reijo ei tässä huomaa, että toimittaja Korhonen pyrkii selvittämään, onko Migri tehnyt työnsä vai ei. Sen päälle vielä tulee toki se pienimuotoinen seikka, onko toimittu lain mukaisesti vai sitä vastaan.

Hyvää työtä teet. Nimenomaan elämästä ja kuolemasta on kyse. Muun muassa MigriLeaksin julkaisemat päätökset näyttää että jotain on hyvin pielessä. Itse olen lukenut ja ottanut talteen monta päätöstä, koska tulevaisuudessa näitä julmuuksia tuomitaan.

Kumma juttu, kun perussuomalaiset kyseli maahanmuuttajien tapauksista, silloin lehdistö määki yhdestä suusta ettei yksittäistapauksia saa kommentoida. Nyt kun halaajat ovat liikkeellä se taas käy?

Kuka kyselee yksittäistapauksista? Minä ainakin olen yrittänyt saada mallipäätöksiä, joita on tiettävästi käytetty yleisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X