Migri pimittää ja vitkuttelee - tarkistapa tässä sitten faktoja
Hyvä hallinto tuottaa Migrille hankaluuksia. Kuinka mahtaa olla turvapaikkapäätösten kanssa?
Maahanmuuttovirasto Migrin turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo tyrmäsi tiedotteessaan monilta osin Long Playn jutun, jossa kerrotiin, että turvapaikkapäätöksiä on tehty hyödyntämällä valmiita mallipäätöksiä.
Revon tiedotteen päiväys oli 4.5. Se julkaistiin varsin ripeästi, sillä Long Playn juttu oli ilmestynyt vasta edellisenä päivänä. Siihen se ripeys sitten jäikin.
Yritin selvitellä asiaa tarkemmin. Yli kuukausi on kulunut. Mitään pyytämiäni tietoja ei ole annettu. Myöskään minulle ei ole pyynnöistäni huolimatta toimitettu valituskelpoisia päätöksiä ratkaisuista. Yhteenkään viestiini ei ole vastattu hyvän hallinnon edellyttämän aikarajan puitteissa.
Jos kantasuomalaisen toimittajan yksinkertaisten yhteydenottojen kohdalla venytellään lakia näin, niin voi vain kysyä, kuinka mahtaa sujua kielitaidottomien ja Suomen lakia ja oikeuksiaan luultavasti heikosti tuntevien turvapaikanhakijoiden asioita käsiteltäessä.
Perustus-, hallinto- ja julkisuuslaki
Tietopyyntöihin tulee vastata kolmessa päivässä. Tiedot pitäisi luovuttaa tai kieltäytyä luovuttamasta niitä kahdessa viikossa. Viesteihin tulee vastata viipymättä, vaikka viranomainen ei olisikaan velvollinen asiassa toimimaan.
Näitä aikarajoja on johdettu useissa eri ratkaisuissa perustuslaista, julkisuuslaista ja hallintolaista. Tietoa asiasta ja viittauksia eri ratkaisuihin löytyy esimerkiksi viime vuonna julkaistusta kuntien tietopyyntöongelmia käsittelevästä Kunnallisalan kehittämissäätiön Jyväskylän yliopiston tutkijoilla teettämästä tutkimuksesta.
Tässä valossa Migrin toiminta vaikuttaa vähintäänkin arveluttavalta.
Esko Repo päätti Long Playn väitteet tyrmäävän tiedotteensa tiedotusvälineille suunnattuun neuvoon.
– Kaikkea työskentelyymme liittyvää materiaalia emme jaa julkisuuteen, mutta asiantuntijamme ovat niin kuin aina ennenkin median käytettävissä faktojen tarkistamiseen ja lisätietojen saamiseen ennen juttujen julkaisemista, Repo ohjeisti.
Esko Repo kertoi tiedotteessaan, että esimerkkipäätökset eivät ole pelkästään kielteisiä, kuten Long Playn haltuunsa saamat esimerkkipäätökset.
Hyvä on. Tarkistetaanpa sitten niitä faktoja, minä ajattelin. Pyydetään lisätietoja.
Näin asiat etenivät – tai siis eivät edenneet
1. Tein Migrille tietopyynnön 5.5. Pyysin toimittamaan kopiot kaikista esimerkkipäätöksistä, joita Long Playn jutun mukaan oltiin käytetty oikeiden turvapaikkapäätösten pohjana.
2. Kului viikko. Sain vastauksen viestiini 12.5. – silloinkin vasta kerran asiasta muistutettuani. Vastaamiseen kului siis merkittävästi kauemmin kuin kolme päivää.
Samassa yhteydessä, siis vaaditun 14 päivän enimmäisjan puitteissa, tosin tuli myös päätös koskien tietopyyntöäni. Pyytämiäni tietoja ei luovuteta. Migrin näkemyksen mukaan kysymys ei ole julkisuuslaissa tarkoitetuista asiakirjoista. Niin ikään minulle kerrottiin asianmukaisesti, että voisin halutessani saada ratkaisusta valituskelpoisen päätöksen.
3. Harkittuani asiaa vastasin saamaani viestiin 15.5. Pyysin valituskelpoisen päätöksen. Esitin samassa yhteydessä myös uuden tietopyynnön. Pyysin toimittamaan varsinaisten Long Playn jutussa ja Esko Revon tiedotteessa viitattujen esimerkkipäätösten sijaan listan niistä.
4. Kului neljä päivää. Jälleen meni siis yli sen viestiin vastaamiseen annetun kolmen päivän rajan. 19.5. lähetetyssä vastauksessa ratkaistaan myös tietopyyntöni kohtalo. Ratkaisu tuli siis ajallaan. Se oli jälleen kielteinen. Maahanmuuttoviraston sisäisen verkkoympäristön sisältö, mistä lista esimerkkipäätöksistä ilmeisesti löytyisi, ei myöskään ole Migrin näkemyksen mukaan julkisuuslaissa tarkoitettu asiakirja.
Samassa yhteydessä minulle kerrotttin, että saisin aikaisempaan tietopyyntööni valituskelpoisen päätöksen myöhemmin. Minulle luvattiin, että saisin myös listaa koskevasta tietopyynnöstä halutessani valituskelpoisen päätöksen.
5. Harkittuani jälleen asiaa vastasin saamaani viestiin 23.5. Pyysin valituskelpoisen päätöksen myös jälkimmäisestä tietopyynnöstä.
Tämän lisäksi esitin viestissäni pyynnön auttaa tiedon etsimisessä. Kysyin, onko olemassa jotakin sellaista asiakirjaksi katsottavaa, josta Long Playn jutussa ja Esko Revon tiedotteessa viitatut esimerkkipäätökset löytyisivät edes otsikkotason listana.
Tämän kysymyksen esitin hyvässä luulossa, että hallintolaista ja julkisuuslaista johtuvat neuvontavelvollisuus ja edellytys avustaa etsittävän tiedon yksilöinnissä voisivat johtaa minut mahdollisuuteen tarkistaa faktoja, kuten Repo tiedotteessaan opasti tekemään.
Lisäksi kysyin viestissä Migrin yleisestä periaatteesta, jonka mukaan tietojen julkistamisesta päätetään. Tiedustelin, onko olemassa esimerkiksi linjaus, jonka mukaan kaikki sellainen lähtökohtaisesti salataan, mitä erikseen ei ole julkiseksi määrätty.
6. Tätä kirjoittaessani on 7.6. On kulunut viisitoista päivää edellisestä lähettämästäni viestistä. Siihen ei ole vastattu ollenkaan. Minulle ei ole myöskään tähän päivään mennessä lupauksista huolimatta toimitettu pyytämiäni valituskelpoisia päätöksiä tietopyynnöistä. Ensimmäisen valituskelpoisen päätöksen pyynnöstä on siis kulunut jo 23 päivää.
Miksi nämä tiedot ovat tärkeitä?
On esitetty, että oikeita ihmisiä koskevia turvapaikkapäätöksiä on tehty esimerkkipäätösten pohjalta. Ääritapauksessa tämä voisi tarkoittaa vähintäänkin puutteellista yksilöllistä harkintaa, jos esimerkkipäätös on muutettu oikeaksi päätökseksi vain sijoittelemalla hakijan henkilötietoja sopiviin kohtiin.
Tätä on päätöksen saaneen henkilön mahdoton tarkistaa ilman tietoa esimerkkipäätösten sisällöstä. Turvapaikka-asioista puhuttaessa kysymys voi kirjaimellisesti olla elämästä ja kuolemasta.
Lisäksi on esitetty, että olisi olemassa pelkästään kielteisiä esimerkkipäätöksiä. Tämä tieto kiistetään, mutta sitäkään faktaa ei voi tarkistaa, kun edes listaa esimerkkipäätöksistä ei suostuta luovuttamaan.
Migri on linjannut, että minun pyytämäni tiedot eivät ole julkisuuslaissa tarkoitettuja asiakirjoja. On kuitenkin syitä, joiden perusteella tämä näkemys on mahdollista kyseenalaistaa. Jos esimerkkipäätökset ovat vaikkapa oikeista, aiemmista turvapaikkapäätöksistä nimet ja henkilötiedot poistamalla anonymisoituja päätöksiä, voisi niiden hyvinkin katsoa olevan asiakirjoja.
Ilman valituskelpoisia päätöksiä asiaa ei voi saattaa hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Oikeustietä kulkien asiassa voisi vierähtää jopa useita vuosia, eikä Migrin vitkastelu ainakaan asiaa yhtään nopeuta. Sinä aikana ehditään tehdä kasapäin turvapaikkaratkaisuja – vaikkapa sitten liukuhihnamenetelmällä esimerkkipäätöksiä kopioiden ja ilman kunnollista yksilöllistä harkintaa.
Näin ei tietenkään läheskään välttämättä ole, mutta koska faktoja ei ole mahdollista tarkistaa, pitäisi vain luottaa, että Migri toimii oikein. Luottamusta ei varsinaisesti ole omiaan lisäämään se, että edes yksinkertaisiin yhteydenottoihin ei vastata hyvän hallinnon edellyttämällä tavalla. Jos perustus-, hallinto- ja julkisuuslakia venytetään, niin miksipä ei sitten ulkomaalaislakiakin?
Jos joku Migrissä tätä lueskelee, niin suosittelen seuraavaksi suuntaamaan tähän eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuun, joka koskee hieman vastaavaa tapausta kuin minun tietopyyntöni. Ratkaisu on sattumoisin annettu samana päivänä, jolloin Migrin turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo kehotti tiedotteessaan tarkistamaan faktoja.
Lisäys 7.6.2017 klo 19.48
Tämän jutun julkaisemisen jälkeen Migristä otettiin yhteyttä ja selitettiin viivästystä kiireellä. Asiasta tarkemmin tässä jutussa:
Migri vastaa: On ollut pakko priorisoida (7.6.2017)
Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.
Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa