(Päivitetty: )
Teksti:
Jussi Korhonen

Sampo Terho. Kuva: Eduskunta.

Höpöpuheita, sanoi Terho, mutta hänen kolme pointtiaan tiivistävät puoluen hajoamisen mainiosti.

– Ensin PS:n piti toimittajien mielestä hajota jytkyn jälkeen, sitten hallitusvastuun paineeseen, nyt muka puheenjohtajavaaliin. Höpöpuheita.

Noin tviittasi  eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri ja tuore hallituksen johtotrion jäsen Sampo Terho 3.6. eli viikkoa ennen perussuomalaisten kohtalokasta puoluekokousta. Nyt Terho edustaa eilen perustettua Uusi vaihtoehto -nimistä eduskuntaryhmää, johon loikkasi parikymmentä perussuomalaisten kansanedustajaa, mukaan lukien koko ministerikaarti.

Terho osasi tviitissään mainiosti tiivistää perussuomalaisten hajoamisen keskeiset syyt kolmeen pointtiin, vaikka niitä vielä puheenjohtajakisaajana höpöpuheiksi väittikin.

Terhon kolme pointtia

1. Jytky

Vuoden 2011 jytky rakennettiin tuomalla puolueeseen Jussi Halla-ahon johtamat nuivat. Heidän saalistamansa äänet olivat se ratkaiseva tekijä, joka nosti perussuomalaiset suureksi puolueeksi. Se oli myös vallanhimoisen Timo Soinin ratkaiseva virhe ainakin puolueensa kohtalon kannalta, sillä sama poppoo lopulta kaappasi koko puolueen ja ajoi itsensä suurpersunkin poliittiseksi pakolaiseksi.

Perussuomalaiset eivät hajonneet heti jytkyn jälkeen, mutta jytkyn resepti sisälsi myrkyn, joka nautittiin hiljalleen.

2. Hallitusvastuu

Toinen ratkaiseva tekijä oli hallitusvastuu. Perussuomalaisten pitkän oppositionousun aikaiset puheet katsottiin ja todettiin tyhjiksi. Kreikkaa tuettiin liki heti hallitukseen päästyä, unohdettua kansaa muistettiin leikkauskurituksella ja muutenkin persutakista löytyi niin monta kääntöpuolta, että sellaista tuskin etevinkään teatteripuvustaja osaisi ommella. Vielä aivan yhtenäisen puolueen loppuaikoina perussuomalaiset kävivät ankarien rangaistusten uhalla joukolla tukemaan aiemmin parjaamaansa hallintarekisterilakia. Kannatus syöksyi, uskottavuus meni ja täysin aiheesta.

3. Puheenjohtajavaali

Ja niin päästään kolmanteen Sampo Terhon höpöpuheeksi mainitsemaan hajoamisuhkaan, puheenjohtajavaaliin. Kannatus ei mennyt pelkästään äänestäjien silmissä, vaan se meni myös puolueen sisällä. Soinin perintöprinssiksi arvellun Terhon katsottiin edustavan puolueen turmioon ajanutta vanhaa valtaa, joka haluttiin syrjäyttää.

Jussi Halla-aho puolestaan edusti sitä ainoaa asiaa, maahanmuuttopolitiikaksi väitettyä ulkomaalaisvastaisuutta, jossa perussuomalaisilla oli hallituksessa ollut mitään sananvaltaa. Halla-aho murskasi Terhon äänestyksessä, ja koko puoluejohto asetettiin halla-aholaisten valtaan. Joissakin yhteyksissä soinilaiseksi mainittu puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalokin on vuoden 2011 jytkyvaalien alla julkaistun Nuivan vaalimanifestin allekirjoittaja, joten hänen voi katsoa olleen koko ajan halla-aholaisena perussuomalaisten johtoporukoissa.

Kaappaus oli täydellinen, Iltasanomien tietojen mukaan sitä oli edesautettu pitkällisellä operaatiolla. Soinilaiset tallottiin maanrakoon niin, että juuri muuta vaihtoehtoa ei jäänyt kuin hajota tai hiljentyä.

Kuten olemme saaneet nähdä, Terhon pointit eivät olleet mitään höpöpuheita, vaan hyvin kuvaava koonti siitä, mihin 2000-luvun toistaiseksi merkittävin poliittinen ilmiö hajosi.

Kahdet persut

Nyt on siis olemassa kaksi eduskuntaryhmää, joiden jäsenet äänestettiin keväällä 2015 perussuomalaisina eduskuntaan. Molemmat ryhmät ovat yksinään kooltaan suunnilleen sitä, mihin viimeisimmät kannatuslukemat perussuomalaiset oikeuttaisivat, jos gallupit saisivat päättää.

Soinilaisten ryhmä jatkaa hallituksessa ja saa ilmeisesti pitää kaikki vanhat ministeripaikkansa. Viisi ministeriä on melkoinen nappaus kahdenkymmenen hengen ryhmälle.

Ryhmän uskottavuus ei ole kuitenkaan miksikään muuttunut. Vanhojen vaalipuheiden syömistä jatketaan edelleen, eikä seuraavissa vaaleissa voi äänestäjiltä kiitosta odottaa.

Toisaalta sama ongelma riivaa äärioikeistopersuja. Perussuomalaisten brändi on kerta kaikkiaan surkea. Myös Halla-ahon komentoon jääneet kansanedustajat ovat henkilökohtaisesti osallistuneet Sipilän hallituksen politiikan tukemiseen ja se on tehty nimenomaan perussuomalaisten nimissä.

Voi kysyä, olisiko Halla-ahon ja häntä kumartavien ollut kohta viisaampi olla se lähtevä osapuoli ja perustaa uusi puolue uudella nimellä. Perussuomalaisina he eivät pääse vanhoja petoksia pakoon millään.

Puolue kyllä kaapattiin taitavasti ja oikea-aikaisesti, mutta mahtoiko se olla kaappaamisen arvoinen?

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

X