Ruokolahden Väyrynen

Presidenttiehdokkuuden sijaan viisaampaa voisi olla ilmoittaa, että jalasmökin alle valetaan viimein sokkeli.

Vuosi on saavuttanut sen vaiheen, jolloin mitään kunnollisia uutisia ei välttämättä ole. Kansakunta on pysähtynyt puhumaan sinilevästä ja mansikkasadosta.

Jos jotakin vähänkään tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu, se voi helposti saada kohtuuttomat mittasuhteet, kun tiedotusvälineet tarttuvat mihin hyvänsä asiaan paremman puutteessa.

Ehkä Ruokolahdella kuvitellaan olevan leijona. Ehkä Paavo Väyrynen päättää ruveta presidenttiehdokkaaksi.

Kummallakin asialla on mahdollisuus päätyä otsikoihin päiväkausiksi, kun uutistyhjiössä ei ole muutakaan taottavaa. Näin siitä huolimatta, että Ruokolahdella ei mitä ilmeisimminkään ikinä ollut kissapetoa ja että se ei ole varsinaisesti uutinen, että Väyrynen pyrkii presidentiksi.

Totta kai Paavo Väyrynen tunkee jollakin keinolla presidenttiehdokkaaksi.

Väyrysen ilmoitus ehdokkuudesta ajoitettiin hetkeen, jolloin sille oli mahdollista saada edes jonkin verran julkisuutta. Muuna ajankohtana asia olisi voitu ohittaa vanhana vitsinä ja haudata oikeasti merkittävien asioiden alle.

Paavo Väyrysestä nimittäin aika ajoi viimein ohi. Juha Sipilä ei suomettumisen kulta-ajan muinaisjäännettä hallitukseensa kelpuuttanut ja siitä suivaantuneena hän maalasi lopullisesti itsensä nurkkaan perustamalla ikioman puolueen.

Kansalaispuolueella olisi ollut mahdollisuus vedota vanhaan alkiolaisuuteen vielä uskovaan kepulaisväkeen, jota Sipilän keskustan kylmä oikeistolaisuus syljettää. Niin ikään perussuomalaisten äänestäjistä olisi ollut mahdollista houkutella sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perään haikailevia.

Sen tilaisuuden Väyrynen hukkasi. Hän kapsahti katajaan haalimalla liittolaisiksiin sekalaisia putinisteja ja niin sanotun kansallismielisen liikehdinnän hurahtaneimpia toimijoita (jotka ovat eräissä tapauksissa yksi ja sama asia).

Kansanliikkeeksi Kansalaispuolueesta ei ole, vaan se tarjoaa lähinnä toimintapuitteita jo itsessään marginaalisissa ryhmissä marginaaliin ajautuneille.

Väyrynen on vanha kettu ja ketku, mutta puoluevedon mahalasku osoittaa, että pelisilmä on väsynyt.

Tänä vuonna Ruokolahdella ei ole leijonaa, joten Paavo Väyrynen sai hetkensä julkisuudessa ilmoittaessaan lähtevänsä presidenttikisaan.

Viisaampaa olisi ehkä ilmoittaa, että jalasmökin alle valetaan viimein sokkeli.