Media mässäili Turun puukotuksilla, prosessit pettivät
Tiedotusvälineet mokailivat tiukassa paikassa. Myös järkytyksen hetkellä olisi pystyttävä jopa omien havaintojen kylmään kyseenalaistamiseen.
Perjantaina Turussa kaksi ihmistä kuoli ja moni loukkaantui. Järkyttävä puukkohyökkäys saattoi olla terrorismia.
Se oli myös hyvää bisnestä tiedotusvälineille, kun ihmiset janosivat nopeasti tietoa tapahtuneesta. Klikkauksia sateli ja mainoksia katseltiin, kun tietoa tarjottiin turbovauhdilla. Joissakin tapauksissa prosessit pettivät, kun media mässäili veriteoilla.
Vastoin yleisesti noudatettavia periaatteita julkisuuteen lipsahteli hajanaisiin varmistamattomiin tietoihin perustuneita uutisia. Pohjanoteerauksen tempaisi Iltalehti, joka ehätti uutisoimaan tuulesta temmattua tarinaa ihmisiä jahdanneista miekkamiehistä. Näkemys pohjautui mitä ilmeisemminkin tilanteen tulkinnanvaraisesti esittäneestä videosta tehtyyn päätelmään, joka vastasi luultavasti sitä, mitä videossa oletettiin näkyvän.
Jos harjaantuneen journalistisen toimijankin harkinta pettää kriittisellä hetkellä uutisoimaan oletuksia totuutena, on selvää, että järkyttävää näkyä todistaneiden, kaiken kyseenalaistamiseen tottumattomien silminnäkijöiden näkemykset tapahtumista voivat koostua objektiivisen totuuden sijaan tai sen lisäksi subjektiivisista oletuksista. Siksi niiden julkaisemisessa tulee noudattaa erityistä harkintaa ja esitetyt väitteet on pyrittävä varmistamaan muista lähteistä.
Ongelmaksi muodostuu se, että harkintaan ei ole aikaa, kun kyseessä on terrori-iskuksi arvellun tilanteen kaltainen tapahtuma, josta uutisoidaan sen vielä jatkuessa. Asioista on kerrottava joko puutteellisin tiedoin tai ei ollenkaan. Bisnesnäkökulma ei suo jättää käyttämättä tilannetta hyväksi. Toisaalta myös journalistinen etiikka vaatii palvelemaan yleisöä välittämällä tietoa, kun sitä tarvitaan.
Tämä johtaa korostuneeseen tarpeeseen tehdä mahdollisimman läpinäkyvästi selväksi, missä määrin epävarmaa tietoa kulloinkin on tarjolla ja mistä se on saatu. Näin on viisain tehdä, vaikka se kuinka vesittäisi sitä kaikista herkullisinta tarinaa. Näin ei valitettavasti perjantaina monissa tapauksissa toimittu. Iltalehti ei ollut ainoa langennut.
Perjantain tapahtumista käynnistyi välittömästi sosiaalisessa mediassa villi huhumylly ja räävitön öyhötys. Siihen osallistuivat odotetusti myös eräät poliitikot, jotka pyrkivät hyötymään tapahtuneesta. Kansanedustajatasoltakin hypättiin piehtaroimaan vereen. Tarinat levisivät myös kansainvälisesti. Äärioikeisto ympäri maailman iloitsi yhdessä suomalaisten kumppaniensa kanssa.
Suomalaisen median välittämiä tietoja levitettiin sopivasti pätkittynä ja tarvittaessa väritettynä. Tiedotusvälineitä ei välttämättä tarvita propagandaan, mutta niiden auktoriteettia kyllä hyödynnetään, jos se on mahdollista.
Vaikka tiedotusväline kuinka avoimesti myöntäisi virheensä ja julkaisisi oikaisuja, se on propagandan osaksi kerran napatun tarinan kannalta hyödytöntä. Siinä käyttötarkoituksessa jää elämään se versio, joka parhaiten palvelee päämäärää. Ainakaan hutiloiden tehdyllä työllä ei kannata tarjota materiaalia, jota hyödynnetään värvättäessä ääriliikkeisiin jäseniä ja yllytetään heitä väkivaltaisuuksiin.
Oikeiden tietojen välittäminen on yleisön palvelemista tavalla, joka on journalismin keskeisin tehtävä. Myös ikävät asiat on kerrottava. Väärien tietojen välittäminen puolestaan on jopa vaarallista.
Tässä ajassa nopeaa uutisointia vaativia tapahtumia on taatusti myös jatkossa. Sopii toivoa, että perjantain virheistä otetaan opiksi ja prosesseja hiotaan edelleen. Myös järkytyksen hetkellä on pystyttävä jopa omien havaintojen kylmään kyseenalaistamiseen.
Vaikka se sitten tarkoittaisi mässäilyn hillitsemistä ja arvokkaiden klikkien menettämistä.
Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.
Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa