(Päivitetty: )
Teksti:
Jussi Korhonen

Kansallismielinen matematiikka on melkein tiedettä.

Suunnitelmalliseen toimintaan sitoutuneita ei ole paljon. Äänekäs yleisö luo kuitenkin vaikutelman merkittävämmästä joukosta.

Vihapuhe, rasismi ja kaduille valuneet radikaalijengit ovat saaneet parin viime vuoden aikana runsaasti huomiota. Kansallismielisyyden kaavun alle asettunutta liikehdintää voi olla sen moninaisten toimijoiden ja järjestöjen sekalaisuuden vuoksi hankala hahmottaa.

Valtava julkisuus on voinut lisäksi hämärtää liikehdinnän mittasuhteita. Suunnitelmalliseen toimintaan sitoutuneita henkilöitä ei Suomessa ole todellisuudessa annettuun huomioon nähden kovinkaan paljoa.

Kokonaisuuden hahmottamisen helpottamiseksi aktiivisten toimijoiden joukko voidaan jakaa karkeasti kolmeen kerrokseen. Niiden välillä on päällekkäisyyksiä ja siirtymiä, mutta toimintamallien ja -perusteiden mukainen jako pätee suurimpaan osaan meillä vaikuttavista toimijoista.

1. kerros: hyppypotkunatsit

Alin kerros muodostaa suurimman konkreettisen uhan. Siihen kuuluu uusnatsiliike Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ja katujengijärjestö Soldiers of Odinin kaltaisia joukkioita, jotka ovat valmistautuneita ja halukkaita väkivaltaan. Tunnetuimpien esimerkkien lisäksi on olemassa myös joitakin vähemmän julkisuutta saaneita porukoita.

Hyppypotkunatsien järjestäytyneessä toiminnassa väkivalta on keskeisessä osassa. Se on valittu välineeksi ja myös tavoitteeksi. Väkivalta voi olla aloitteellista ja suunniteltua, mutta usein kyse on tarttumisesta tilaisuuteen, hyökkäyksestä, kun sopiva sauma havaitaan. Väkivaltaisuuksista saatava huomio on niille lähinnä eduksi, koska sen avulla jo pelkät tunnukset viestivät välitöntä uhkaa.

2. Radikaalisaarnaajat

Keskikerroksessa vaikuttaa lähinnä internetissä toimivia propagandisteja ja lietsojia. Viestiä välitetään kirjoitettuna eri sivustoilla ja sosiaalisessa mediassa, mutta yhä enenevässä määrin myös videoina. Eräät radikaalisaarnaajat ovat erikoistuneet huomiohakuisten mielenosoitusten järjestämiseen. Ne voivat koota hyvin riitaisan liikehdinnän näkyviä hahmoja hetkellisesti yhteen.

Radikaalisaarnaajista tunnetuin lienee perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho. Vihaa tihkuvasta blogistaan poliittisen uransa luonut Halla-aho on kuitenkin sittemmin siirtynyt kerrosta ylemmäs, ja hän palaa nykyään vain harvoin vanhaan rooliinsa.

Kerroksen näkyvimpiin toimijoihin on viimeisen vuoden ajan kuulunut Suomi ensin -liike, joka on järjestänyt aktiivisesti mielenosoituksia eri puolilla maata. Mielenosoitustilaisuuksissa on esiintynyt varsin persoonallisia hahmoja, joiden palopuheet ovat usein harhaisen vihan kyllästämiä.

Radikaalisaarnaajat elävät huomiosta. Heidän sanomallaan ei ole ilman reaktioita mitään arvoa. Tämän vuoksi käytetty kieli on korostetun aggressiivista, eikä myöskään suoran toiminnan aktiivinen tukeminen ole harvinaista. Jotkut näkyvimmät radikaalisaarnaajat voivat vaikuttaa myös kunnallistason politiikassa.

3. Kauluspaitakansallismieliset

Kolmas ja korkein kerros muodostaa liikehdinnän parlamentaarisen siiven. Eduskunnassa ja Euroopan parlamentissa toimivat henkilöt ovat lähes poikkeuksetta perussuomalaisia. Monet heistä, kuten Jussi Halla-aho, ovat aloittaneet uransa radikaalisaarnaajina, mutta korkeampi poliittinen asema yleensä muuttaa lähestymistapaa, jolloin viestiä välitetään peitellymmin.

Jos ensimmäisen kerroksen väki aiheuttaa suurimman konkreettisen uhan, on kolmas kerros vaikuttavin pitkällä tähtäimellä. Koko liikehdinnän taustalla olevat ideologiat siirtyvät hiljalleen lakeihin ja tulevat kaikkia velvoittaviksi.

Kauluspaitakansallismieliset välttelevät yleensä julkisia kontakteja ensimmäiseen kerrokseen, mutta radikaalisaarnaajien kanssa yhteistyö on avoimempaa.

Yllä esitellyn kolmijaon kerrosten otsikot eivät ole konkreettisia kuvauksia kaikista niihin kuuluvista toimijoista: alimman kerroksen väki voi esimerkiksi käyttää hyppypotkujen lisäksi muunlaista väkivaltaa, jotkut radikaalisaarnaajat saattavat puhua rauhallisesti ja kauluspaitakansallismieliset voivat pukeutua myös vaikkapa jakkupukuihin.

Muutamia satoja tuhansien vahvistamana

Kaikkiaan suunnitelmalliseen toimintaan pitkäjänteisesti sitoutuneita henkilöitä ei koko liikehdinnässä ole kuin korkeintaan joitakin satoja. He toimivat joissakin tapauksissa samaan aikaan kahdessa kerroksessa, ja liikkuvat toisinaan kerroksesta toiseen. Enenevässä määrin vaikuttaa siltä, että kolmannen kerroksen väki on viemässä radikaalisaarnajien toimintamallia parlamentaariseen työhön.

Mittavamman ilmiön vaikutelman muodostaa kuitenkin aktiivien yleisö, joka on huomattavasti suurempi joukko vähemmän sitoutuneita ihmisiä.

Tämä yleisö on kuitenkin merkittävin osa kokonaisuutta. Se hyväksyy julkisesti alimman kerroksen väkivaltaisuuden, se monistaa ja vahvistaa radikaalisaarnaajien viestin ja se äänestää kauluspaidat parlamenttiin. Se on se sakki, joka tekee netissä työtä käskettyä ja täyttää keskustelut heille syötetyillä sisällöillä. Se on se sakki, josta todennäköisimmin onnistutaan radikalisoimaan ne yksinäiset sudet, jotka kykenevät kaikkien kolmen kerroksen yhteisiä päämääriä palveleviin tuhoisiinkin iskuihin.

Kolmen kerroksen aktiivit toimivat pääpiirteittäin samojen tavoitteiden motivoimina. Näkyvintä on syvä muslimiviha, mutta myös pyrkimys yleiseen demokraattisen yhteiskunnan rapauttamiseen on yleistä ja avointa.

Kolmen kerroksen kansallismieliset ovat eri liikkeiden ja järjestöjen riitaisuudesta huolimatta yhteistyössä keskenään. Ne kommunikoivat keskenään ja tukevat toisiaan enemmän tai vähemmän koordinoidusti.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Tällainen kirjoitus – pilakuvineen – täyttää jo vihapuheen tunnusmerkistön. Kirjoittaja voisi miettiä miltä tuntuisi itse tulla luokitelluksi vastaavalla tavalla. Karrikoiden esimerkiksi: onko hänen viiteryhmänsä 1. Antifa 2. vihervassarihihhulit 3. harhaanjohdetut vasemmistonuoret. Tuollainen kyseenalainen kategorisointi vain lisää polarisoitumista. ”Jos jaat yhdenkin mielipiteen jonkin em. ryhmän kanssa, olet ryhmän jäsen”. Jussikorhoset kaventavat sananvapautta Suomessa leimaamalla asiallisenkin kritiikin esittäjän jotenkin epäilyttäväksi.

Olisit nyt esittänyt koko nimesi, jotta saisimme tietää kuka itsensä tulee noin nolamaan muka-älykkäällä ölinällä, josta välittyy vain Veksin heikot älynlahjat.

Erittäin hyvä kirjoitus Jussilta taas.

Kyllä pitää omaa isänmaataan oikeasti vihata ja halveksua että saa tuollaista tekstiä aikaan. Uskomatonta roskaa, joka ei perustu mihinkään tutkittuun tietoon vaan puhtaaseen mutuun. Luulin että joku Tiedonantaja tai vastaava lehti on tällä asenteella, mutta yksi toimittaja näyttää vievän Seuran samaan kastiin. Luulisi tuon vihan järkeviä suomalaisia vastaan näkyvän myös lukijamäärässä.

hienosti kiteytetty, terävän selkeä, ja aihetta avaava ja kirkastava kirjoitus. (jopa blogin titteli ”isän pikajuna” joka ”pysähtyy kaikkialle missä… on korjattavaa” jne on mielestäni nerokas.)
erityisesti minua ilahdutti ja mieltäni avarsi se, että korhonen on keksinyt jakaa perinteisen fasistisen kahtiajaon (väkivaltainen toiminta vs aatteellinen johto) kolmeen sektoriin. ”radikaalisaarnaajat” on ainakin minulle kokonaan uusi kategoria, ja se läpsähtää istuvasti nykytodellisuuteen kuin lateksihanska.
kiitos siis suuresta, syvästä ja oivaltavasta ajattelusta! -juha

Mikä siinä on, kun rasistia sanoo rasistiksi tai fasistia fasistiksi, henkilö nostaa kauhean haloon. Minua saa sanoa vihervassariksi, suvakiksi, antifastiksi tai fillarikommunistiksi ja se lähinnä vain naurattaa, koska mielestäni kyseiset luonnehdinnat kuvaavat hyvin inhimillisiä päämääriä. Podetaanko siellä pimeällä puolella sittenkin huonoa omaatuntoa? No, olisihan sekin edes jotain ajatteluun viittaavaa.

Kun esimerkiksi Korhosen tai Timosen tekstejä lukee ja seuraa niiden kommentointia – näkee vielä yhden jaon…kahtia. Äärioikeistolaiset rasistit kirjoittavat poikkeuksetta nimimerkillä ja väkivaltaista nationalismia kritisoivat omalla nimellään.
Tuosta voi jokainen vetää omia johtopäätöksiään….esim pelkuruudesta ja häpeästä.

Ehdottomasti kannatan kirjoittajan ihmisten luokittamista. Esim kolmen kerroksen terroristit-. Tai otetaan neljän, koska katutasolla asuu poliittisen islamin levittäjät, ja heidän suomalaiset trollit kuten kirjoittaja. Sitten on puukottajat, rekka-autoilijat,ja pommittajat.

Ääriliikkeitä kuuluu vastustaa,mutta sitä suurinta ja jatkuvasti tuhoa tekevää ei ilmeisesti saa. Vapaus ja tasa-arvo ovat arvoista suurimpia ja nyt ne ovat uhattuina. Kiitosk fasistisen,rasistisen poliittisen islamin ja heidän puolesta puhujiensa.

Kyllä on hienoa kommenttiosiota tässäkin.

Tyyppi selittää että ei saisi sanoa jotain juttuja kun kaventaa sananvapautta. Sama porukka tunnettu poliittisesti epäkorrektin pilkkasanaston soveltamista jota ei saa sanoa vihapuheeksi. Olipa sitten kyseessä ”fillarikommunisti” tai ”karvaranne” -sanan käytöstä.

Aika erikoinen asia on sekin että tulkitaan että vihaa isänmaata jos pitää tiettyä mielipidettä fasistisena. Silläkin oletuksella että ajateltaisiin että tämä kytkös olisi väärä ja epätosi ja epätieteellinen.

Mitään tutkittuun tietoon perustuvaa kytköstä kun ei ole sen välillä että vihaa kotimaata ja pitää Jussi Halla-ahoa saarnasmiehenä.

Ilmeisesti Seura-lehti on taas vajonnut tasolle, jossa kolumnistit ovat Jussi Korhosen tapaisia valehtelevia kommunisteja. Surullista.

”Hyppypotkunatsien järjestäytyneessä toiminnassa väkivalta on keskeisessä osassa.”

Jesse Torniainen on ainoa esimerkki varsinaisista hyppypotkunatseista mutta antifantit ja muut kommunistit pyrkivät väkivaltaan harva se päivä.

”Vihaa tihkuvasta blogistaan poliittisen uransa luonut Halla-aho”

Korhonen valehtelee kuten vasemmistolaisilla on aina tapa. Halla-ahon blogit kun eivät tihku vihaa. Sen näkee jokainen helposti, joka niitä blogeja lukee.

”joiden palopuheet ovat usein harhaisen vihan kyllästämiä.”

Enpä ole itse tällaiseen törmännyt. Voisitko Jussi antaa esimerkkejä?

”eikä myöskään suoran toiminnan aktiivinen tukeminen ole harvinaista”

Enpä ole itse tällaiseen törmännyt. Voisitko Jussi antaa esimerkkejä?

Samanlaista valehtelua oli loppukin kolumnista. Mitä Seura ajattelee voittavansa julkaisemalla demokratian ja sananvapauden vastaisten kommunistien töherryksiä?

Vastaa käyttäjälle Iiro Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X