(Päivitetty: )
Teksti:
Jussi Korhonen

Kansanedustaja Laura Huhtasaari. Kuva: Eduskunta.

Presidentinvaalikampanjat kiihtyvät. Presidentin valinnan suhteen kampanjoinnilla ei ole merkitystä. On kuitenkin muutakin saavutettavaa. Ainostaan perussuomalaiset tuntuvat ymmärtäneen tämän kunnolla. 

Muutaman kuukauden kuluttua Sauli Niinistö valitaan jatkokaudelle. Vaalit ovat pelkkä muodollisuus, joissa selviää vain se, kuinka rumin lukemin istuva presidentti nöyryyttää muita tarjokkaita.

Ennen vaaleja käydään kuitenkin kampanja. Vain perussuomalaiset vaikuttavat todella ymmärtävän, mistä siinä on kyse.

Kristillisdemokraatteja lukuun ottamatta eduskuntapuolueet ovat asettaneet tyrkylle oman ehdokkaan. Ehdokkaat edustavat yleisesti niin raskasta sarjaa kuin tarjolla vain oli.

Surkeimmin ehdokasasettelussa epäonnistui riitainen SDP. Yritys oli kyllä kova, mutta puolue joutui tyytymään Tuula Haataiseen, jonka poliittinen ura huipentui jo toistakymmentä vuotta sitten ensin opetus- ja sitten sosiaali- ja terveysministerinä Vanhasen ensimmäisessä hallituksessa. Keskusta onnistui haalimaan oikeasti puolueensa raskasta sarjaa tuuppaamalla ehdokkaakseen edellä mainitun ex-pääministeri Matti Vanhasen.

Silti Vanhasellakaan ei ole jakoja edes vaalien kakkossijalle. Niinistö vetää sekä hänet että Haataisen kölin alta. Perinteiset suuret puolueet asettivat valitsemillaan ehdokkailla itse itselleen pelleasut niskaan ja istahtivat odottelemaan ilkkuvaa yleisöä.

Puolueet olisivat voineet valita toisenkin lähestymistavan. Ne olisivat voineet käyttää kampanjan tuoman julkisuuden hyväkseen ja brändätä puolueiden nousevia nimiä. Menneiden vuosikymmenien tähtien sijaan esiin olisi voinut nostaa tulevan vuosikymmenen tekijöitä.

Varsinkin SDP kaipaa kipeästi näkyviä nuoria hahmoja, jotka voisivat muokata puolueen elähtänyttä imagoa. Se ei olisi pahitteeksi keskustallekaan, joka nykyisin henkilöityy pökkelömäiseen Juha Sipilään. Vähintäänkin yhtä pökkelömäisellä Vanhasella sitä kuvaa ei ainakaan paremmaksi muuteta.

Perussuomalaiset ymmärsivät yskän. Luonteva valinta olisi ollut asettaa muuttuneen puolueen europarlamentaarikkojohtaja Jussi Halla-aho ehdolle, mutta valinta kohdistettiin uudehkoihin kasvoihin. Varapuheenjohtaja Laura Huhtasaarellakaan ei ole presidenttikisassa mahdollisuuksia, mutta hän pystyy esiintymisillään edistämään puolueensa muita tavoitteita.

Erityisen korkealla kesällä uudistuneiden perussuomalaisten asialistalla on muslimivihan lisääminen. Asiaa ajetaan erilaisten kiertoilmauksien, kuten ”maahanmuuttokriittisyyden” ja ”kansallismielisyyden” kätköissä. Huhtasaari on lähinnä trolli, mutta hän on onnistunut jo kampanjoinnin tässä vaiheessa saamaan puolueensa vihapyrkimyksille runsaasti julkisuutta. Samalla ehdokas itse brändäytyy puolueensa toiseksi kärjeksi vanhastaan laajasti tunnetun Halla-ahon rinnalle.

Perussuomalaisten osalta presidenttikampanjassa onkin kyse enemmän puolueen mainoskampanjasta, jonka todellinen tähtäin on vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Kyseessä on taitava veto: jos presidenttikisassa ei voi pärjätä, niin miksipä sitten ei ottaisi muuta hyötyä irti?

Täysin epäonnistunut ei ole kuitenkaan toisenkaan nuoremman puolueen, vihreiden ehdokasvalinta. Pekka Haavisto tuskin yltää Niinistön ylivoiman edessä samanlaiseen suosioon kuin edellisissä vaaleissa, mutta hän on vahva kandidaatti kakkospaikalle.

Haavisto edustaa vihreiden raskaista raskainta osastoa. Tämän osaston tuominen esiin voi olla varsin hyödyllistä suurten joukkoon nousseelle puolueelle, jonka julkikuva muuten koostuu paljolti nuorista, uusista tekijöistä, joita muut puolueet eivät oikein osaa omista riveistään esitellä, vaikka minkälainen tilaisuus tarjottaisiin. Vihreiden kannalta voi olla hyvinkin hyödyllistä muistuttaa äänestäjiä, että puolueen riveissä toimii tuoreiden tekijöiden lisäksi Haaviston kaltaisia monessa ansioituneita konkareita.

Itse vaalien kannalta millään edellä mainitulla ei ole tokikaan erityisempää merkitystä. Suurin jännitys vaali-illan osalta kohdistuu siihen, saadaanko Kuuden vuoden kuuliaisuudesta kuulla päivitetty versio.

Laura Huhtasaaren kuva: Eduskunta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

dosi on, muuden näsäkän näköinen tuo Ps ehdokas, sekin on +ssaa.

” muslimivihan lisääminen. Asiaa ajetaan erilaisten kiertoilmauksien, kuten ”maahanmuuttokriittisyyden” ja ”kansallismielisyyden” kätköissä”

Toimittaja suoraan vetää yhtäläisyysmerkit maahanmuuttokriittisyyden ja muslimivihan välille, on siis pesunkestävä rasisti joka vihaa suomalaisia ja on valmis tekemään mitä tahansa ajaakseen veronmaksajat vararikkoon. Sillä nehän tämän maahan päästämisen maksavat viime kädessä, ei hallitus.

Mutta pimittää tätä kaikenlaisilla kiertoilmaisuilla ”suvaitsevuudesta” ja ”humaanisuudesta”.

Selkeästi kumpikaan ei ylety toisinajattelijoihin ja on siis puhdasta hämäystä todellisen fanatismin peittämiseen. Humaanisuus joko on todellista ja ylettyy kaikkiin tai sitten se on pelkkä kulissi.

Mutta noin yhteenvetona: Sanapeliä voi pelata mihin suuntaan tahansa sen muuttumatta sen todellisemmaksi.

”Erityisen korkealla kesällä uudistuneiden perussuomalaisten asialistalla on muslimivihan lisääminen. Asiaa ajetaan erilaisten kiertoilmauksien, kuten ”maahanmuuttokriittisyyden” ja ”kansallismielisyyden” kätköissä.”

Haha, pieni nauru pääsi kyllä. Tähän asti pystyi kirjoittaja olemaan suhteellisen objektiivinen. Ehkä kannattaisi hätistää rasismipeikko olkapäältä ja lopettaa roskapuhe.

Itse toivon molempia. Maahanmuuttokriittisyyden ja kansallismielisyyden (terveen kansallisen itsekkyyden) lisääntymistä. Ei vihaa, eikä sinisilmäisyyttä, vaan realismia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X