Vihakampanjointi on poliisin avustuksella luotu uusi normaali
Vihakampanjoinnilla pyritään lisäämään muukalaisvihaa ja yleistä epävakautta. Poliisi ja päättäjät antoivat sen muuttua normaaliksi. Nyt pohditaan, miten tähän uuteen normaaliin pitäisi suhtautua.
Turun Sanomien toimittaja Rebekka Härkönen joutui kovin monille toimittajille tutun ryöpytyksen kohteeksi kirjoitettuaan Turun puukotuksesta. Häneen kohdistettiin voimakas vihakampanja, joka on poliisin tutkinnassa.
Tutkintaa johtava keskusrikospoliisin rikoskomisario Kimmo Heinonen kertoo Ylelle, että epäiltyjä rikoksia tutkitaan kunnianloukkauksina ja laittomina uhkauksina. Heinosen mukaan on vaikeaa arvioida, täyttyvätkö rikoksen tunnusmerkit.
Tutkintaan liittyy myös hyvin huolestuttava elementti.
– Ongelma ylipäätään on se, ovatko Härköseen kohdistuneet kirjoitukset normaalista some-kirjoittelusta poikkeavia, Heinonen luonnehtii tutkintaa Ylen mukaan.
On varsin hyvin tiedossa, että uhkailut, painostamiset ja mustamaalauskampanjat ovat normaalia some-kirjoittelua. Tämä johtuu pitkälti poliisista, joka ei halunnut puuttua edes selkeän laittomaan kirjoitteluun, kun se muodostui vuonna 2015 laajemmaksi ilmiöksi.
Kun tutkintoja ei edistetty tai kun viimeistään tapaukset tyssäsivät syyttäjiin, syntyi ennakkotapauksia, joissa sinänsä laittomista kirjoitteluista tuli normaalia some-kirjoittelua, joista ei niiden laittomuudesta huolimatta seuraa yhtään mitään.
Ja nyt poliisi nähtävästi perustaa toimintaansa sen varaan, onko sen itsensä avustuksella syntynyttä uutta normaalia rikottu.
Hallitus ei halunnut puuttua
Poliisin kannalta ongelman pitäisi olla vain ja ainoastaan selvittää, onko lakia rikottu vai ei. Nykyisestä laista löytyy varsin hyviä työkaluja niin yksittäisten tapausten kuin koko ilmiönkin tulppaamiseen, jos niitä vain halutaan käyttää. Niitä olisi voinut käyttää jo silloin, kun ongelma oli vähäisempi, jolloin ei olisi syntynyt kuvaa, että kaikki on sallittua. Nyt homma on työläämpi, kun tällaisen mielikuvan ja siitä seuranneen ilmiön on annettu syntyä ja laajentua.
Huomattavaa on kuitenkin se, että vaikka poliisi onkin ollut etujoukoissa mahdollistamassa uuden normaalin syntymistä, on erityinen vastuu poliitikoilla. Vastuu lankeaa varsinkin keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan muodostuneelle Sipilän hallitukselle, joka ei halunnut reagoida ilmiöön, kun siihen oli vielä mahdollista kevyin toimin puuttua.
Hallitus ei toiminut, vaikka oli selvää, että poliisin tahto vihakampanjointiin liittyviin laittomuuksiin puuttumiseen oli olematon. Erityisesti tuolloinen sisäministeri Petteri Orpo (kok) seurasi aktiivisesti katseella, kun laittomuuksista annettiin loppuvuoden 2015 ja alkuvuoden 2016 aikana muodostua uusi normaali.
Pintapuolisesti muslimivihaa, syvemmällä yleistä epävakautta
Ongelma ei koske tietenkään pelkästään toimittajia. Vastaavaa ovat saaneet kokea myös monet poliitikot, kansalaisaktivistit, järjestötyöntekijät ja, ironista kyllä, yhä enenevässä määrin myös poliisit. Myös eräiden johtavien poliitikkojen perheisiin on kohdistettu normaaliksi some-kirjoitteluksi muodostunutta kampanjointia.
Aivan ensimmäisenä ryöpytyksen kohteeksi joutuivat kuitenkin ulkomaalaiset, kun ilmiö räjähti käsiin kaksi vuotta sitten. Lyhyessä ajassa Suomeen saapunut suuri määrä turvapaikanhakijoita oli se tekijä, jota hyödyntämällä julkinen keskustelu onnistuttiin joiltakin osin kaappaamaan.
Pintapuolisesti tarkasteltuna kampanjoinnin tarkoituksena oli ja on luoda vihamielinen ilmapiiri ulkomaalaisia ja erityisesti muslimeja kohtaan. Syvemmälle mentäessä tähtäimessä on myös vastakkainasettelun lisääminen ja yleisen epävakauden luominen.
Tähän tähdätään vaikuttamalla julkiseen keskusteluun siten, että kaikki äärimmäisiä ratkaisuja hakevia mielipiteitä torppaavat näkökulmat pyritään vaientamaan. Erityisesti toimittajat ovat keskeisen tärkeä kohde, koska joukkotiedotusvälineiden kautta heidän esittämänsä näkökulmansa leviävät laajalle.
Käytännössä toiminta tapahtuu kohdistamalla tällaisia näkökulmia esittäviin voimakasta kampanjointia, joka sisältää runsaasti laittomia uhkauksia ja kunnianloukkauksia, mutta myös muita rikoksiksi luettavia keinoja. Näillä luodaan ennakkotapauksia, joilla osoitetaan, mitä tapahtuu, jos uskaltaa kyseenalaistaa ääriliikkeiden propagandan sanoman. Kun tämä on tiedossa, saadaan näitä näkökulmia esittävät hiljenemään oman turvallisuutensa tähden.
Rebekka Härkösen tapauksessa kampanjointi ei käynnistynyt siksi, että hän kirjoitti terrorismina tutkittavasta puukotustapauksesta. Viha syntyi, koska hänen valitsemansa näkökulma häiritsi propagandaa.
Tavoitteena heikko Suomi
Turun puukotustapauksen kaltaiset tapahtumat ovat ääriliikkeiden propagandalle ensiarvoisen tärkeitä. Niitä hyödyntämällä voidaan luoda kaikista ulkomaalaisista – tai ulkomaalaisen näköisistä, kuten nykyinen sisäministeri Paula Risikko (kok) ääriliikkeitä uutterasti avusti – kuva juuri sinua jahtaavina terroristeina.
Ensi vaiheessa aggressiivisella viestinnällä on mahdollista aktivoida niin sanottuja yksinäisiä susia äkkipikaistuksissa tehtyihin iskuihin. Pitemmällä aikavälillä syvennetään ulkomaalaisvihamielistä asennetta, jota hyödyntämällä voidaan tavoitella muita asioita. Niihin muihin asioihin kuuluu koko maan sisäisen epävakauden lisääminen, joka puolestaan on erityisen hyödyllistä niille tahoille, joille heikko ja sisäisesti riitaisa Suomi on eduksi.
Maailmalla riittää esimerkkejä siitä, minkälaisia vaikutuksia tehokkaalla some-kampanjoinnilla voi olla. Suomi ei ole turvassa siltä, kuten ei ole terrorismiltakaan.
Tilaisuuden rikkojaa rangaistaan
Rebekka Härkönen toi jutussaan esiin turvapaikanhakijan, joka auttoi puukotuksen uhreja. Laajasti julkisuuteen leviävänä tällainen näkökulma syö ääriliikkeiden tilaisuuden: kaikki turvapaikanhakijat tai ulkomaalaisen näköiset eivät olekaan pahoja. Pikaisiin kostoiskuihin ei olekaan oikeutusta, koska ihmisen ulkonäöstä ei voida määritellä hänen ihmisarvoaan.
Tämän seurauksena on hyökättävä poikkeuksellisen voimakkaasti, jotta toimittajat saadaan yleisesti välttelemään tällaisia näkökulmia ja näin niiden leviäminen suurelle yleisölle voidaan estää. On luotava ennakkotapaus siitä, mitä seuraa, jos rohkenee esittää demokratian vastaisten voimien luomaa kaanonia kyseenalaistavia näkökulmia erityisesti silloin, kun operaatio tilaisuudesta hyötymiselle on aktiivisimmillaan.
Siivoamalla julkisesta keskustelusta muita kuin äärimmäisiä ratkaisuja puoltavia näkemyksiä luodaan kuvaa, jonka mukaan keskitysleirit ja summittaiset muilutukset ovat kansan enemmistön tukema tavoite, vaikka tosiasiassa kyseessä olisikin siitä, että henkilökohtaisen turvallisuuden tähden muuta ei uskalleta esittää.
Tähän kampanjointiin liittyvä viestintä on normaalia some-kirjoittelua. Uusi normaali on syntynyt joko päättäjien ja viranomaisten välinpitämättömyyden tai tahdon seurauksena. Sopii toivoa, että kyse ei ole ainakaan kovin laajamittaisesti jälkimmäisestä.
Joka tapauksessa poliisin ei tule perustaa toimintaansa siihen, onko jokin asia sen itsensä myötävaikutuksella syntynyttä normaalia, vaan siihen, onko lakia rikottu.
Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.
Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa