Perusopetus yksityistetään

Jaa kaverilleTilaa Seura

Eräänä päivänä perusopetus on isoa bisnestä.

Kun sote on selvä, kääntyvät katseet seuraaviin kohteisiin. Perusopetuksessa pyörii miljardien eurojen potti. Ennen pitkää valinnanvapaus ulotetaan sinnekin.

Sote-uudistukseen kytketyn niin sanotun valinnanvapauden idea on se, että miljardeja euroja julkista rahaa siirretään voittoa tavoitteleville liikeyrityksille, joissa häärii ihmeellisen paljon kuuluisia kokoomuskasvoja.

Näin tätä asiaa eivät tietenkään hankkeen puuhahenkilöt ilmaise, vaan julkisesti korostetaan sitä, kuinka valinnanvapauden turvin köyhäkin voi päästä yksityiselle lääkärille. Kun asia markkinoidaan näin, on suosio taattu – ainakin sen verran, että hanke on mahdollista toteuttaa.

Ja miksikö se valinnanvapaus kuulostaa monen korvaan niin hyvältä? No siksi, että julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut tiedetään huonoiksi:

Terveyskeskukset ovat arvauskeskuksia, joissa vaivaisia kohdellaan kuin karjaa. Jonottamaan joutuu niin, että odotellessa saattaa kuolla vaivoihinsa (tai vanhuuteen). Jos elinpäiviä riittää sen verran, että hoitoon ehtii päästä, on sekin vähän sinnepäin. Punnittavaksi jää, onko hoidosta enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos et ollut sairas arvauskeskukseen mennessäsi, olet sitä kyllä tullessasi sieltä pois.

Toista se on yksityisellä, missä ihminen kohdataan arvokkaana yksilönä ja hoitoon pääsee heti, kun siihen suuntaan vihjaiseekaan. Ja se hoito, se on kaikissa tilanteissa silkkaa priimaa. Crème de la crème.

Tällaista mielikuvaa ainakin kernaasti levitetään. Tämän totuuden vallitessa pääsy yksityisten palveluiden piiriin rupeaa kuulostamaan kenestä hyvänsä oikein houkuttelevalta ajatukselta, vaikka se sitten tarkoittaisikin konserniavustuksina ties mihin veroparatiisiin valuvia yhteisiä miljardeja.

Mutta entäpä sitten, kun sote-rahat on kupattu? Ei hätää. Paljon on vielä vietävää.

Yksi merkittävimmistä toistaiseksi pitkälti julkisena palveluna Suomessa järjestettävistä asioista on perusopetus. Vuonna 2015 siihen upposi 4,6 miljardia euroa.

Suomessa toimii tälläkin hetkellä yksityiskouluja. Niitä perustetaan ja pyöritetään kuitenkin muista syistä kuin voitto kiikarissa. Perusopetus on maksutonta, lukukausimaksuja ei voi periä eikä voittoa takoa. Bisnes ei ole mahdollista.

Vielä.

Kun puhutaan miljardeista euroista, on vain ajan kysymys, milloin niiden perään huomataan ruveta haikailemaan. On vain ajan kysymys, milloin ruvetaan käymään yksittäisten koepallojen sijaan äänekästä ja toistuvaa keskustelua siitä, minkälainen periaatteellinen vääryys se on, että markkinatalousmaassa koulu ei voi tuottaa voittoa.

Kysyntää taatusti riittää. Maassa asuu hyvätuloista väkeä, jolla on varaa ja halukkuutta panostaa jälkikasvunsa koulutukseen. Kun on kysyntää, tulee myös tarjontaa. Näin tapahtuu saman tien, kun voiton tekeminen mahdollistuu.

Syntyy tilanne, jossa rikkaiden lapset opiskelevat eliittikoulujen virikkeellisissä ympäristöissä, kun samaan aikaan köyhien kakarat riutuvat homekoulujen rauhattomissa jättiryhmissä. Ylhäistön opinahjossa avataan tie huipulle. Rahvaalle yhdeksän vuoden opinnoista jää käteen päästötodistus ja astma, mutta ei välttämättä edes lukutaitoa.

Tämän tilanteen synnyttyä on enää muodollisuus hankkia riittävä kannatus ajatukselle perusopetuksen valinnanvapaudesta – siitä, että köyhänkin lapsi voi päästä yksityiseen kouluun.

Hankkeen tiellä on toistaiseksi esteitä, mutta jos osaksi koulutusjärjestelmää tullut varhaiskasvatus on pystytty jo monin osin siirtämään liikeyritysten vastuulle, niin kyllä se onnistuu perusopetuksenkin kanssa.

Todennäköinen kehityskulku on se, että ensin koulutusbisnes syntyy peruskoulun jälkeisiin opintoihin. Lukukausimaksuja pilotoidaan jo EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilla opiskelijoilla. Maksujen ulottamista suomalaisiinkin pohdiskellaan koko ajan julkeammin.

Kun samaan aikaan määrärahaleikkauksilla koulutuksen laatua lasketaan,  syntynee laadulla kilpailevia, lukukausimaksujen ja julkisen tuen yhdistelmällä tuloksensa tekeviä oppilaitoksia tarjoamaan palveluitaan niille, joilla on varaa maksaa.

Varsinainen jättipotti piilee kuitenkin perusopetuksessa. Siinä missä sote-palvelut ovat välttämättömiä hengissä säilymisen ja siedettävän elämän kannalta, on oppivelvollisuudesta juontuva pakottava tarve perusopetukselle liki samanlainen välttämättömyys. Kun koulutusbisneksen malli on luotu valmiiksi korkeakouluihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin, on se helppoa siirtää sieltä perusopetukseen.

Tämän kirjoituksen otsikossa esitetty väite pitää paikkansa. Perusopetusta ei tosin yksityistetä tänään eikä vielä huomennakaan, mutta ennen pitkää niin käy.

Kun tätä hanketta ruvetaan toden teolla edistämään, varoittelevat kriitikot todennäköisesti, että pitäisi muistaa, kuinka siinä kävi, kun sote-palvelut lahjoitettiin yrityksille.

Mutta emme me muista.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

X