(Päivitetty: )
Teksti:
Jussi Korhonen

Kuvan koira ei liity asiaan.

Tasa-arvoa ei ole eikä tule, koska asian eteen ei ole todellista halua tehdä mitään. Vanhoja jaotteluja pidetään yllä keinotekoisesti ja määrätietoisesti.

Kauppalehti kertoo, että Helsingin Pörssiklubi pitää kiinni säännöstään, jolla naisia estetään liittymästä klubin jäseniksi.

– Maailma muuttuu, mutta voi käydä niinkin, että todetaan, ettei tasa-arvoa pidä kaikkiin nurkkiin ängetä, klubin viestinnästä vastaava Juhani Mäkinen sanoo Kauppalehdelle selittäessään, kuinka se ei ole reilua, jos jotakin syrjitään sukupuolensa vuoksi.

Pääkaupungin johtaville liikemiehille aikoinaan perustettu klubi kertoo verkkosivuillaan, että alusta saakka klubilla “jäsenet ovat voineet seurustella keskenään luottamuksellisessa ilmapiirissä, kokoontua lounaalle, päivälliselle ja juhliin sekä keskustella ja vaihtaa mielipiteitä pörssiin, elinkeinoelämään ja yhteiskuntaan liittyvistä asioista”.

Kun pörssipösöt juttelevat yhteiskunnallisista asioista, naiset vaikenevat. Sitä on suomalainen tasa-arvo vuonna 2017.

Asiasta voisi joku sopiva feministinen järjestö nostaa äläkän. Sellainen voisi olla vaikkapa Naisasialiitto Unioni, joka ilmoittaa tavoitteekseen “naisten aseman parantamisen ja sukupuolisyrjinnän poistamisen”. Järjestöllä ei tosin ole juuri varaa äläköidä, sillä se ei ole pörssihaiden herrakerhoa kummempi.

Naisasialiitto Unioni poistaa sukupuolisyrjintää estämällä herrojen Pörssiklubin tavoin jäsenyyden väärää sukupuolta olevilta. Tuoreella päätöksellään järjestö vahvisti, että miehet ovat epäkelpoja jäseniksi sukupuolensa vuoksi.

Naisasialiitto Unionin vuosikokous päätti juuri säilyttää jäsenyytensä avoimena vain naisille. Yhdistyksen hallituksen…

Julkaissut Naisasialiitto Unioni 25. marraskuuta 2017

Sitäkin on tasa-arvo herran ja rouvan vuonna 2017.

On siis ainakin selvää, että Helsingin Pörssiklubilla ja Naisasialiitto Unionilla ei ole yhteisiä jäseniä. Näin ollen kukaan ei pääse lobbaamaan ristiin tasa-arvon edistämistä. Keinotekoiset muurit pitävät yllä vanhaa jaottelua. Kumpikin taho vaikuttaa olevan ylpeä määrätietoisesti ylläpitämästään vastakkainasettelusta.

Ylpeitä tunnutaan olevan myös Puolustusvoimissa. Siellä useampi kuin joka neljäs nainen kokee seksuaalista häirintää. Liki puolta naisista kiusataan tai kohdellaan eriarvoisesti. Miesten kohdalla lukemat ovat aivan toista: häirittyjä oli vain seitsemän prosenttia, kiusattuja viidennes.

Sukupuolten välisten erojen suhteen lukemat ovat häpeällisiä. Tästä huolimatta Puolustusvoimat tuntuu olevan tuoreisiin tutkimustuloksiin tyytyväinen; aiemmin lukemat ovat olleet vielä häpeällisempiä.

Suunta on ehkä oikea, mutta Pääesikunnan koulutusosaston erityissuunnittelijan Esa Janatuisen esittämä selitys vallitsevalle tilanteelle ontuu.

– Asevoimat on perinteisesti miehinen yhteisö, ja naisia on ollut joukossa ainoastaan runsaat 20 vuotta, ja heidän määränsä on ollut aika vähäinen, Janatuinen sanoi Ylelle.

Runsaat 20 vuotta ei ole ollenkaan lyhyt aika. Runsaat 20 vuotta tarkoittaa sitä, että armeijassa on nyt jo toinen sukupolvi naisia, ja vieläkään sotaväki ei ole saanut asioita likikään hyväksyttävään kuosiin. Muuta selitystä tälle ei ole kuin se, että ei ole ollut todellista yritystäkään.

Yritystä tarvitaan, jos tasa-arvoon halutaan pyrkiä. Itsestään se ei tapahdu. Sen voi huomata lasten kotihoidon tuesta.

80-luvulla keskusta ja SDP väänsivät kättä lastenhoitoasioista. Syntyi tuplajärjestelmä, jossa toisaalta luotiin subjektiivinen päivähoito-oikeus ja toisaalta kotihoidontukijärjestelmä. Tuolloin käydyissä keskusteluissa pelättiin, että kotihoidontuki voisi osaltaan ylläpitää naisten heikompaa asemaa.

Esimerkiksi keskustan kansanedustaja Hannu Kemppainen ei näitä näkemyksiä niellyt.

– Todennäköisesti tämä lakiesityspaketti tulee päinvastoin lisäämään miesten ja naisten tasa-arvoa, ei tosin kovin nopealla tahdilla, mutta joka tapauksessa se antaa perheen sisäiseen demokratiaan, sellainen kuin perheissä on, valinnanmahdollisuuden, kumpi vanhemmista jää lasta hoitamaan, Kemppainen sanoi eduskunnassa joulukuussa 1984.

Yli 30 vuotta myöhemmin voimme todeta, että tasa-arvon lisääntymisen tahti ei totisesti ole ollut tässä asiassa kaksinen. Viime vuonna 92,9 prosenttia kotihoidontukea saaneista oli edelleen naisia.

Täyttäessään 100 vuotta Suomi on maa, jossa yhteiskunnallisista asioista puhuvaan pörssipösöjen joukkoon ei kelpuutetta naisia vaikka he kuinka viisaita tai menestyneitä olisivat. Armeija on tyytyväinen, kun neljäsosaa naisista häiritään seksuaalisesti. Kotona lasta hoitavat ovat naisia.

Ja naisten asemaa edistämään ei huolita miehiä, vaikka he sellaista haluaisivatkin.

Sukupuolten välisellä epätasa-arvolla on historialliset ja kulttuuriset syynsä. Se on syvällä ja tiukassa ilmankin, että erinäiset instanssit väen vängällä ja tahallaan pitävät sitä yllä.

Nämä asiat eivät tapahdu itsestään. Ne vaativat aktiivisia toimia ja tilanteiden tiedostamista.

Puolustusvoimat, Naisasialiitto Unioni ja Helsingin Pörssiklubi ovat kaikki pikemminkin osa ongelmaa kuin ratkaisua. Yksikään niistä ei ymmärrä hävetä. Ja se on se päällimmäisin ongelma, joka toistuu instituutiosta toiseen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Tässä taas sekoitetaan kaksi täysin eri asiaa.
Ymmärrän hyvin, miksi Naisasialiitto Unioni suojelee itseään. Sukupuolten tasa-arvoa vastustava miesjoukko voisi liittyä vain sabotoidakseen sen toimintaa.
Pörssiklubi ja armeija taas haluavat ylläpitää epätasa-arvoa ja diskriminoimalla naisia vahvistaa tätä maailmankuvaa.

Armeijan suhteen ainoa todellinen tasa-arvo-ongelma on miesten pakollinen asevelvollisuus. Miehiltä viedään vähintään puoli vuotta elämästä ja sodan syttyessä miesten henget uhrataan. Absurdia toimittajalta väittää että naisten asema ei kiinnostaisi asevoimia, kun naiset ovat siinä jo lähtökohtaisesti miehiä paremmassa asemassa.

Hienoa, että suvakki-isä puolustaa naisten tasa-arvoa. Mutta milloin suvakki-isä alkaa puolustaa naisten tasa-arvoa islamistien harjoittamaa sortoa vastaan?

Annas kun arvaan: Ei milloinkaan, koska ”rasismi”.

Miksi ei voisi olla kerhoja joissa on vain joko miehiä tai naisia? Mitä pahaa siinä on lähtökohtaisesti?
Maailma nyt on ja tuleekin olla sellainen että eri ihmisiä ja myös sukupuolia kiinnostavat eri asiat. Että miehet tai naiset haluavat joskus olla ”omissa” porukoissa. Ei se ole epätasa-arvoa eikä syrjintää. Onhan myös niin että aviopuolisoilla tulee olla molemmilla oma elämä yhteiselämän rinnalla. Se että puuhastelee välillä omiaan ja ilman puolisoa, rikastuttaa yhteiseloa, ei suinkaan huononna sitä.
Maailma jossa kaikki ovat samanlaisia, puuhastelevat aina yhdessä samojen asioiden kanssa on maailma jossa kukaan ei viihdy eikä edes halua elää. Me tarvitsemme erilaisuutta ja erilaista toimintaa. Tällä ei ole mitään tekemistä tasa-arvon puutteen kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X