Älkää korjatko Notre Damea
Naapurin juntti tiesi, jotta Notre Damen, ranskalaisen kirkon savuaviin raunioihin satsataan julmetusti rahaa. Ranskalainen presidentti Makarooni lupasi oikein lehden palstalla, että tuo kirkko korjataan viidessä vuodessa entiseen ehoon. Viidessä vuodessa!
Kävin kerran tuossa pyhätössä. Hieno oli. Vatikaanin kirkon lattiaan on piirretty ”Meidän Rouvan” ääriviivat, mutta pieneksi jäi paavin kämpän rinnalla.
Keski-Euroopassa ja vähän muuallakin on noita kirkkoja joka nyppylän päällä ja kolisuttelemassa tapuleiden kuparikannuja.
Baijerissa on helkkaristi linnoja, satoja. Neuschwansteinista minullakin on jossain hukatulla kovalevyllä kuva. Samalta näyttää kuin Disneyn piirtämä prinsessa Ruususen torppa. Ludviikki sen itselleen teki ja ehti puoli vuotta siellä makoilla. Meni nelinkertainen aika Notren korjaamiseen verrattuna yli 20 vuotta.Yhden linnan isäntä tapettiin, kun kohteli niin julmasti orjiaan. Ei ollut silloin paineilmatyökaluja eikä akkurälläköitä. Mutta työväkeä oli. Kumarassa kulkevat raatajat painoivat kolmivuoroa känsät ruvella, jotta kingille saatiin lukaali.
Yksi mielenkiintoinen nähtävyys on Rooman Pantheon. En noista pytingeistä paljon perusta, mutta Pantheon teki vaikutuksen. Sitä kun ei tänä päivänä vieläkään tiedetä, miten katon pyöreä kupoli on tehty. Ei tiedetä pyramidienkaan rakennusmenetelmiä. Rakennussalaisuuksia on lukuisia menneiltä ajoilta. Prahassa on kello, jonka rakentajalta puhkaistiin silmät, ettei kellomaakari toista samanlaista rustaisi. No, kepuli sokea heppu meni vielä kerran sekoittamaan viisarit, joita ei sen jälkeen aikoihin kukaan saanut järjestykseen. Hulluja nuo keisarit.
Joka kerta kun näen noita notredameja, ajattelen niitä uhrauksia joita muistomerkkien eteen on tehty. Työsuojelutoimenpiteenä on ollut raippa, palkkana kupillinen riisiä. Aivan heikottaa kun tarkemmin miettii niitä perheellisiä isiä ja poikia, jotka elämänsä uhrasivat raksahommissa.
Miksi Pariisin vanha rouva korjattaisiin, onhan tuo jo nähty. Ei tarttisi korjata, jos ympäristöfanaatikko pormestarirouva olisi antanut paloautoille mahdollisuuden kulkea rivakasti paloa sammuttamaan. Katukuvaan sopi paremmin fillarit ja korkokenkien päällä keinuttelevat pariisittaret, kuin tupruttelevat automobiilit. Hirnuvilla hevospeleillä palomiehet olisivat varmaan olleet kohta perillä. Olisi säästynyt miljardeja euroja.
Naapurin juntti ihmetteli sitä, että miksi juuri tuon kirkon korjaamiseen ökyrikkaat ovat lahjoittamassa ropojaan. Eikö maailmassa olisi jossain muutakin rempattavaa. Puolitoista vuotta Puerto Ricon hurrikaanin jälkeen taitaa ihmiset vieläkin kärvistellä taivasalla, kun kriisiapua ei heru. Jos noita rakennustuhoja räknätään, niin pelkästään Aleppon muinainen upea historia Syyriassa pantiin maan tasalle tykeillä ja kuularuiskuilla. Taitaa kaupungin korjaamiseen mennä hyvinkin se viisi vuotta, ja ylikin, jos koskaan korjataan.
Naapurin juntin puheet panivat miettimään. Jos voittaisin Viking-lotossa miljardin, mihin rahat panisin? Panisinko killingit itseeni, antaisinko paaville, vaiko luonnosuojeluun, kenties kiinalaisten tarhakettujen hyvinvoinnin edistämiseen. Jos auttaisin afrikkalaisten nälänhätää, sitä ei uutisoitaisi missään, enkä saisi kunniaa en mammonaa.
Jos niin totta puhun kuin osaan, en ainakaan pariisilaisen kirkon korjaamiseen satsaisi. En vaikka pyhimykseksi julistettaisiin.
PS. Pieni lisäys: Katolinen kirkko on varakas kuin mikä. Se ei tarvitse yksityisten tekopyhiä rahoja.
(Kuva: Pyhän Markuksen kirkko, Venetsia by Hannu Koivisto)