Elegantteja ja elefantteja

Ranska VS Suomi, elegantteja ja elefantteja. Vuosittainen visiittini Ranskaan La Rochelleen on aina elämys. Leidini työmatka Atlantin rannalle televisiojournalistien tapaamiseen antaa elämääni tuulahduksen hajuveden tuoksuista eleganssia, korkeita korkoja ja hyvää ruokaa, joka kelpaa kaikille.

Muistan ikäni, kun pariisitar taksikuski sanoi minulle, että elämässä pitää olla eleganssia. Onko eleganssi ja elämän luovuus vastakohta pohjoismaiselle järjestelmällisyydelle?

Me suomalaiset emme ole kovin elegantteja. Olemme pikemminkin elefantteja. Meillä on kaikki järjestyksessä, mutta asiat eivät järjesty. Ranskalaiset ja erityisesti italialaiset ovat keskellä epäjärjestystä, mutta jollain tapaa asioilla on aina tapana järjestyä.

Pohjoismainen tapakulttuuri on hiukan kaavoittunutta. Siinä missä ranskalainen ja italialainen omaa luovuutta, pohjoismainen elämä on sääntöjen kangistamaa, luuloturvallista.

Näillä visiiteillä tulee miettineeksi, miten tällainen kansa on rakentanut niin upean ja rikkaan yhteiskunnan. Esimerkiksi Nantes on täynnä valtavia uusia liikehuoneistoja. Yhteiskunta hengittää ja kehittyy, vaikka se ei ole järin digitaalinen, papereita pyöritellään, aseman neuvonnassa on vain yksi hidas palvelija, joka ei osaa kuin ranskaa, pitkää jonoa varten

Eilen kävi hauska sattumus, kun olin ranskalaisella parvekkeella tupakalla. Vastapäätä asuva rouva sanoi, jotain. Luulin ensiksi että hän moitti minua tupakoinnista, mutta hän ei halunnut että pyyhe roikkuu ikkunasta. Hänen mielestään pyyhkeitä ei roikotella ulkona näin hienossa vanhassa kaupunginosassa. Ymmärsin, hymyilimme toisillemme.

Joskus tuntuu, että Suomi ei hengitä, vaan sitä tekohengitetään. Pallo on karannut päättäjiltä ja sääntöjä rukataan tiukemmiksi. Sääntely ei kehitä. Jos yhden kilometrin ylinopeudesta saa satasen sakot, niin mitä tapahtuu liikenteelle, ei ainakaan joustavammaksi tule. Suomi tarvitsee joustoa ja vapautta hengittää, elämän luovuutta. Oikeastaan voisi ihmetellä, miten Suomi on rakennettu niin hienoksi kansakunnaksi niin valtavalla ahdistavalla ja rajoittavalla sääntelyllä. Viranomaiskoneisto on valjastettu rankaisemaan pienistäkin rikkeistä.

Suomi rakennettiin hyvinvointiyhteiskunnaksi aikana, jolloin sääntely oli vähäisempää ja luovuutta oli enemmän.

Rakkaus ja kunnioitus ruokaan näkyy Ranskassa joka puolella. Ranskalainen syö kaikkea, usein ja runsaasti. Ennen Suomessakin opetettiin lapsille, että ruuasta ei valiteta. Ei valitettu niinä aikoina kun ruuasta oli pula.

Nyt valitetaan, ei kelpaa edes ilmainen ruoka. Kun Helsingin kaupunki tarjoaa ilmaista leikkipuistoruokailua, asiasta tuli valtava valitusten vyöry. Mitä oikein tapahtui, ei kuulemma kelpaa?

Söin lounaaksi tartaria — liha on parhaimmillaan raakana. Nyt lähden seikkailumielellä katsomaan mitä syön seuraavaksi. Eilen söin meren antimia ja lounaaksi salaattia. Mukava piipahtaa yhteiskunnassa jossa ei katsota kieroon, jos toisen lautasella on sellaista mikä ei itselle sovi.

Täällä ei vouhoteta ruuan ilmastovaikutuksesta, koska ruualla on muitakin vaikutuksia.

Päivät etenevät elegantisti turhia stressaamatta. Rentous tarttuu satunnaisen turistin liepeisiin, aivan kuten eleganssikin.