Ruoka on lempeä rakastajar

Jaa kaverilleTilaa Seura

Suomalainen ei mieti samalla tavalla ruokaa kuin italialainen, ranskalainen tai vaikka kroatialainen. Me emme juuri puhu ruuasta, koska ruoka suussa ei saa puhua, ja lasten pitää olla ruokapöydässä hiljaa.

Näin on opetettu joskus. Silloin olisi pitänyt opettaa myös, että kännykkä ei kuulu ruokapöytään.

Suhtautuminen ruokaan kertoo, miten me syömme. Monessa maassa ruokaan keskitytään aivan toisella tavalla, ruuasta puhutaan. Italialaiset ovat jopa huvittavia miten he puhuvat ruuasta ja ruualle. Ruoka on kuin se olisi rakastajatar tai paras ystävä lautasella. Sitä siirretään hellästi suuhun. Ruoka valmistetaan hellästi, arvokkaasti ja elegantisti. Ruuan raaka-aineiden laatu, ja se miten se on toutettu on heille merkityksellistä.

Kumppanini aikuiset pojat ovat hyvä esimerkki miten he keskittyvät hyviin raaka-aineisiin, pilkkomiseen, maustamiseen ja esillepanoon. Äitinsä on opettanut heille sen mitä hänen äitinsä ja isoäitinsä on hänelle opettanut. Ruokapöydän vieressä on slovenialainen keittokirja vuodelta 1924. Miten kaunis kirja.

Ruokaa syödessä voisi vaikka maiskuttaa kuuluvasti, jos siitä nauttii. Me voisimme edes taputtaa käsiä ja hyppiä tasapökkää. Kiljahdella riemusta. Hymyillä ja nauraa. Me olemme mitä syömme, ja miten syömme.

Voisimme suhtautua samalla pieteetillä syömiseen, kuin ruuan tuottamiseen usein suhtaudutaan.

Vierailin juuri Pohjanmaalla Ramin luona viime viikolla. Rami menestyi Grune Wochella Berliinissä perunoidensa kanssa. Michelin-kokit ihastuivat, miten hyviä pottuja suomalainen pottufarmari tuottaa. Saksan vienti alkaa vetämään toden teolla, mutta me voisimme syödä Ramin perunat Suomessa.

Silloin niitä ei tarvitse kuljettaa, niiden mukana ei kuljeteta suomalaista hyvää pohjavettä ulkomaille, eikä hyvin hoidetun pellon hiveniä eikä ravinteita vierasmaalaisten suihin.

Perunassa on paljon vettä, se on yksi syy, minkä takia perunan hiilijalanjälki ja ympäristövaikutus on vain murto-osa pastan ja riisin hiilijalanjäljestä.

Ramin perunat eivät ole luomua, ne ovat jopa parempaa. Luomu voi olla hyvää, mutta viljelytapa ja hyvät käytännöt ratkaisevat ruuan laadun, myös luomussa. Luomussakin voidaan maa runnoa pilalle.

Puhdas ja tautivapaa perunan siemen istutetaan vakoon, jonka elävässä mullassa säilytetään oikeilla toimenpiteillä  lieroja, sienirihmastoja, pieneliöitä ja mikrobitoimintaa. Kun mullasta pidetään huolta se tuottaa meidän elimistöömme hivenaineita ja terveellisiä ravinteita vielä seuraavienkin sukupolvien ajan.

Jos ostan espanjalaisia elintarvikkeita, voin olla varma että näin ei tapahdu. Siellä käytetään hehtaaria kohti enemmän kemikaaleja kuukaudessa kuin Suomessa vuodessa.

Rami puhui suolistomme sieninukasta ja aineenvaihdunnasta. Hän puhui myös mausta. Ruuan makua ei voi muokata keinotekoisesti, vaan se kehittyy rikkaassa ja ravinteikkaassa mullassa. Maustamalla toki voidaan peittää raaka-aineen oma maku. Vanhoissa sivistyksissä menneillä vuosisadoilla pilaantuneen ruuan maku peitettiin runsailla mausteilla. Hyvän raaka-aineen makua ei tarvitse, eikä saa, piilottaa.

Olen haastatellut yhtä artikkeliprojektia varten useita perunan pakkaajia. Suuren yleisön soisi tietävän miten paljon he osaavat. Miten he suhtautuvat koko perunan tuotantoketjuun, mullasta mahaan.

Kemikaaleja ei tarvita kuin nimeksi, jos viljelytavat ovat hyvät. Varsistotkin pyritään muokkaamaan mekaanisesti. Yksi mutta meidän ilmastossa on: kosteat kesät altistavat rutolle. Rutto on pakko torjua kemikaaleilla, jos ei halua menettää kolmasosaa sadosta.

Tapa, miten haastattelemani farmarit hoitavat maata, on joskus taidetta, hellää huolenpitoa. He huolehtivat siitä, että rikkaan mullan hivenet ja ravinteet imeytyvät terveellisesti elimistömme rakennusaineiksi.

Nautitaan hyvästä ruuasta, niin kuin se olisi meidän lempeä rakastajatar.

X